Italia – Amalfin rannikkoa pitkin

Eilen aamulla laiva ankkuroitui Italian rannikolle Napoliin, josta käsin päivään olisi pystynyt mahduttamaan vaikka mitä koettavaa ja nähtävää. Kiinnostavilta kuulosti niin veneretki Caprin saarelle lounastamaan, tutustuminen Vesuviuksen tulivuoreen ja sen tuhkan alle jättämän Pompein kylän historiaan, perehtyminen Limoncellon valmistukseen sitruunoiden luvatussa kaupungissa Sorrentossa, puhumattakaan ajomatkasta Amalfin rannikon näköalareittiä. Selailimmekin matkaystäväni kanssa hyvän tovin retkipakettien valikoimaa laivalla, ennen kuin lopulta päädyimme muutaman jo täyteen bookatun retken sijaan valitsemaan päiväretken, jossa yhdistyi niin tunnelmallinen Sorrenton kylä kuin Amalfin rannikon häikäisevän upeat maisemat.

Kun ajoimme pitkin jyrkillä vuorenrinteillä mutkittelevia teitä, ja alapuolella avautui uskomattomat turkoosit merimaisemat, tuntui minusta, etten vain saa tarpeekseni tämän Italian rantakaistaleen näkymistä. Huomasinkin jossakin vaiheessa, että painelin hädissäni turistibussin stop-nappulaa, jotta kuski ymmärtäisi pysähtyä vastaan tulleelle näköalapaikalle, ja kun hän ei sitä tehnyt, ryntäsin paniikissa bussin etuosaan viuhtomaan pysähtymisen merkiksi. Onneksi lopulta pääsimme ulos bussista näkemään merestä lähes pystysuoraan nouseville kallionkielekkeille rakennetut pienet kylät värikkäine rakennuksineen ja alapuolella kimmeltävine turkooseine aaltoineen. Amalfin rannikko oli jotain niin kaunista, että sinne on päästävä vielä uudelleenkin. Aloinkin jo haaveilemaan kokonaisesta kesälomasta Italian rannikolla, jossa voisin vuokra-auton turvin huristella oman maun mukaan pikkukylästä toiseen ja pysähtyä matkan varrella vaikka jokaiselle näköalatasanteelle, jos mieli niin tekisi. Tämän retken turvin pääsin näkemään pienen maistiaisen kaikesta siitä, mitä loma Italiassa voisi parhaimmillaan olla.