Markkinoita ja marokkolaisen keittiön huumaa

Jouluiset terveiset Marokosta! Joulu ei tosin näy täällä katukuvassa juuri ollenkaan, mitä nyt joissakin paikoissa on saattanut olla pieniä joulukoristeita esillä (sitruunapuussa roikkua sitruunoiden joukossa muutama joulupallo ja -tähti), mutta muuten ei kyllä jouluviikko ole täällä muistutellut itsestään. Mitä en kyllä laita pahaksi, sillä yksi syy joulumatkailuun onkin juuri päästä matkalla irti länsimaisesta jouluhössötyksestä ja käyttää joulun lomapäivät ennemminkin rentoutumiseen. Mikä näissä Marokon aurinkoisissa maisemissa on onnistunut enemmän kuin paremmin!

Tamrahgtin pienessä rantakylässä päätin yhtenä päivänä osallistua hostellin järjestämällä kokkauskurssille, sillä jos jo ennen matkaa olin ihastunut Marokon makuihin, on täällä marokkolainen keittiö noussut kertaheitolla yhdeksi maailman suosikkikeittiökseni. Joten mikä olisikaan parempaa ajanvietettä ja matkamuistojen hankintaa kuin kokkauskurssi, jossa herkkujen kokkailun ja maistelun lisäksi saa kurssin päätteeksi reseptit kotiin vietäväksi.

Keskipäivän aikoihin pakkauduimme pieneen minivaniin ja otimme suunnan kohti kylän keskiviikkoisin järjestettäviä markkinoita. Markkina-alue oli suhteellisen pieni, mutta sitäkin täynnä elämää – aurinkokatosten alle oli katettu esille jättikokoisia vihanneksia, värikkäitä maustekekoja, ämpäreittäin oliiveja ja taateleita, mandariinivuoria, huumaavan tuoksuisia yrttejä ja kaikkea muuta mitä marokkolaisessa kotikeittiössä kokkaamiseen tarvitaan. Nuoret pojat työnsivät tottuneesti puisia ostoskärryjä kapeilla kujilla auttaen näin paikallisia mammoja viikon ruokaostoksien kokoamisessa. Vaikka markkinoilla oli keskipäivällä kovin kuhina päällä, oli tunnelma kuitenkin kauttaaltaan leppoisa. Poissa olivat tavaroiden tuputtajat ja hihastanykijät – täällä turistikin pääsi tutustumaan markkinatunnelmaan kaikessa rauhassa.

Oppaamme Adil puikkelehti tottuneesti kojulta toiselle ja nosteli puiseen ostoskärryyn raaka-aineita toisen perään. Välillä saimme maistella niin mausteisia oliiveja ja makeaakin makeampia taateleita kuin myös nuuhkia eri yrttilajeja – ja valita niistä omat suosikkimme iltapäivän teetä varten. Viimeisten päivien aikana olenkin huomannut kuinka vakavasti marokkolaiset suhtautuvat teehensä. Teessä käytettävät yrtit valitaan huolella ja teen valmistus, sen kuppiin kaatamisesta puhumattakaan, on perheessä sukupolvelta toiselle kulkeva taiteenlaji. Mutta se kyllä myös maistuukin teestä – en ole koskaan aiemmin saanut eteeni yhtä hyvää minttuteetä. Siihen jää jo parin kupillisen jälkeen koukkuun, niin herkulliselta se maistuu.

Kun ostoskassit ja kärryt olivat täynnä, suuntasimme takaisin majapaikkaan, jonka kattoterasille pystytettiin pieni kokkauskoju. Parituntisen aikana pääsin perehtymään marokkolaisen kotikeittiön saloihin, kun Adilin johdolla kokkailimme yhteensä viittä erilaista ateriaa – oli mausteisia munakkaita, pitkään savipadassa kypsytettyjä tajineja, tulisella harissalla maustettuja kastikkeita, korianterikuorutteisia perunoita… Pari näistä olikin minulle jo tuttuja surffipaikan aamiaispöydästä, joten sitäkin innokkaammin halusin päästä oppimaan kuinka voisin yhtä suussasulavat herkut valmistaa kotikeittiössä. Tosin homma vaikutti niin monivaiheiselta ja aikaa vievältä, puhumattakaan siitä, kuinka tarkasti Adil hoiti aterioiden valmistuksen eri vaiheet ihan kananmunan rikkomisesta saakka, että voi olla, ettei tämän kotikokin taidoilla (tai kärsivällisyydellä) ihan vielä loihdita vastaavia herkkuja. Mutta yrittänyttä ei laiteta vai mitä?

Kokkausrupeaman jälkeen keräännyimme porukalla pienen pöydän ympärille marokkolaisten mattojen päälle istumaan ja maistelemaan aikaansaannoksiamme. Ruokaa tuli tehtyä sen verran paljon, että kokkauskurssille osallistumatta jättäneet nälkäiset surffarit pääsivät myös notkuvan pöydän ääreen ateriaa jakamaan. Kun vatsa täynnä köllöttelin auringonpaisteessa matolla minttuteetä siemaillen, tuli tunne, että voisi kai elämä olla hullumminkin. Pitäisi kyllä ehdottomasti koti-Suomessa järjestellä useimmin vastaavia kokkaushetkiä ja rentoutua hyvässä seurassa maailman makuja maistellen sekä matkajuttuja muistellen.