Matkavuosi 2022 oli täynnä seikkailua ja elämyksiä. Mutta mitkä paikat ja kokemukset jäivät lähtemättömästi mieleen?
Vuonna 2022 kotoilu sai lopullisesti jäädä pandemian jälkeen, sillä lopulta olin vuoden aikana reissussa yhteensä yli 6 kuukautta. Noissa matkakokemuksissa riittääkin läpikäytävää, ja tuntuu siltä, ettei tuota reissuntäyteistä vuotta voi mitenkään tiivistää yhteen postaukseen tai listaukseen, sillä aina mieleen nousee yhä uusia juttuja, hetkiä ja kokemuksia mistä kertoa. Mutta ajattelin aloittaa helpommasta, ja listata muutamia parhaimpia paloja matkavuodelta 2022. Seuraavaksi listaa voisikin sitten jatkaa yhä uudempiin aiheisiin niitä pahimpiakaan kokemuksia unohtamatta.
Mutta tässä tulee näin alkuun 10 parasta matkavuodelta 2022 – löytyykö listalta kenties joku sinunkin suosikki?
1. Paras rakennus
Yksi vuoden erikoisimpia paikkoja, missä vierailin, oli ehdottomasti Djennen kaupunki Malissa. Ja tuosta kylästä löytyi myös yksi omalaatuisimpia rakennuksia, mitä olen koskaan nähnyt: Djennen mutamoskeija. Perinteiseen sudanilaiseen tyyliin rakennetussa suurmoskeijassa on käytetty rakennusaineena mudasta valmistettua savitiiltä sekä termiiteille kelpaamatonta palmupuuta. Joka vuosi ennen sadekauden alkua kyläläiset osallistuvat moskeijan kunnostukseen, kun sen ulkopinnat vuorataan uudelleen mudalla. Koko Djennen vanhakaupunki on sudanilaisen arkkitehtuurin mekka, eikä ihme että se on Unescon maailmanperintökohde.
Lue lisää: Mali – Matka mystiseen mutamoskeijaan
Katso matkahetkiä Malista Instagram-kohokohdista täältä ja täältä.
2. Paras vaellus
Venezuelassa Canaiman kansallispuistossa paikasta toiseen pääsee liikkumaan lähinnä veneellä mutkittelevia koskimaisia jokia pitkin tai metsien halki jalkaisin. Joten maailmankuuluille Angelin vesiputouksille päästäkseen tuli tehdä aikamoinen päiväretki: Ensin veneellä suht helppo osuus, sitten jalkaisin patikointia pieni tovi. Sen jälkeen olikin edessä useamman tunnin pätkä veneessä kosken kuohuissa pomppien, ennen kuin oli aika laittaa jalkaa toisen eteen ihan tosissaan läpi sademetsän jyrkkien rinteiden, ylös alas kivikkoisilla ja liukkailla poluilla mutkitellen, aina vesiputouksille saakka. Mutta tuo kaikki oli todellakin sen ponnistelun arvoinen – ei sanat riitä kuvaamaan sitä mahtipontisen upeaa näkymää mikä jyrkänteen reunamalta avautui jyrkältä kallionseinämältä vettä syöksevälle putoukselle.
Putouksien ihailun jälkeen koko vaellus veneosuuksineen piti toki tehdä sitten myös takaisinpäin. Huh, siinä alkoi olla sekä jalka- ja istumalihaksetkin koetuksella viimeisillä kävely- ja venepätkillä.
Katso lisää matkahetkiä Venezuelasta Instagram-kohokohdista täältä ja täältä
3. Paras kaupunki
Yllättäen paras vierailemani kaupunki löytyi yhdestä maailman suljetuimmista maista, Eritreasta. Kerenin kaupunki sijaitsee tasangolla ja sitä reunustavat kauniit vuorten rinteet, jotka varsinkin laskevan ilta-auringon valossa saivat koko paikan näyttämään maagiselta. Mutta oli Kerenissä muutakin vetovoimaa. Siitä piti ensinnäkin huolen kaupungin vanhat, mutta silti yllättävän hyvässä kunnossa olevat, Italian siirtomaa-ajoista kertovat rakennukset, joiden kivijaloista löytyi retrohenkisiä kahviloita ja ravintoloita. Viimeisen silauksen kaupungin tunnelmalle kuitenkin antoi sen äärettömän ystävälliset ihmiset ja koko kaupungin verkkainen elämänmeno – jopa iltamarkkinoilla kävellessä myös tuntui, että oli tervetullut joukkoon.
4. Paras trooppinen paratiisi
Palan täydellistä paratiisia löysin ehdottomasti Sao Tome & Principen valtiosta, tarkemmin sanottuna sen pienemmältä Principen saarelta. Principen saari on vain noin 30 km pitkä ja 6 km leveä, mutta saari on jokaisella neliöllään täyttä paratiisia. Saaren keskiosien vulkaanisilla rinteillä runsas sademetsäluonto kukoistaa, ja sen helmoista löytyy muutamia idyllisiä majapaikkoja sekä pieniä kahvi- ja kaakaoplantaaseja. Saarta reunustavat kauniit postikorttimaiset hiekkarannat, joiden päälle kaartuvat saaren rehevät palmupuulehvustot ja rantoja huuhtoo turkoosin meriveden nostattamat huljuvat aallot. Pitkillä rantakaistaleilla ei ole kuitenkaan tungosta – vastaan voi lähinnä tulla suojeltujen merikilpikonnien juuri kuoriutuneita kilpikonnanpoikasia niiden pyrkiessä mereen. Veneretkellä taas saa ihastella veneen ympärillä leikkiviä jättikokoisia delfiiniparvia.
Katso lisää matkahetkiä Sao Tomen ja Principen saarelta Instagram-kohokohdista täältä ja täältä.
5. Paras ruoka
Vuoden parasta ruokatarjoilua ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, sillä palestiinalainen keittiö oli ehdottomasti ylitse muiden ja aivan täydellinen yhdistelmä tuoreita makuja ja mausteita. En ole esimerkiksi missään saanut eteeni niin maistuvaa hummusta ja falafelejä kuin Betlehemissä, ja jos olisin voinut, olisin tuonut niitä kilokaupalla mukanani Suomeen. Lisäksi runsaat, mutta raikkaat salaattiannokset olivat mieleeni, niitä täydentämään olisi voinut tilata toki myös erilaisia kebab-annoksia. Mutta yksi ultimate-suosikkini Palestiinassa oli Zaatar Manakeesh, eli lähi-idän oma versio pizzalle: litteälle leivälle levitetään seesaminsiemistä oreganosta ja muista mausteista koostuva tahna, ja joukkoon voi tilata myös suussasulavaa juustoa täytteeksi.
Ja vuoden ehdoton juomavalinta löytyy myös palestiinasta (toki myös esim. Kuubasta) – mintusta ja sitruunasta koostuva alkoholiton raikas juoma.
6. Paras luontokohde
Loangon kansallispuisto Gabonissa ei ollut helpoin saavuttaa, sillä matkaa tuli taittaa niin pienkoneella, jeepillä kuin veneelläkin, mutta perillä odotti autenttinen sademetsäluonto ja omalaatuinen merenrantahiekalle aikoinaan muodostunut savanni. Kansallispuiston sademetsän siimeksistä pääsi näkemään vaelluksella harvinaisia tasankogorilloja, joiden kanssa vietetty aika oli käsinkosketeltavan liikuttavaa. Nuo ohikiitävät hetket tämän upean eläinlajin kotona seuraten kaikessa hiljaisuudessa niiden päivän askareita, jättivät minuun pysyvän jäljen.
Gabonissa kuitenkin pystyi bongaamaan myös pari muuta erityistä eläinlajia: Afrikan savanninorsuja pienempiä metsänorsuja sekä todella arkoja, mutta hauskan näköisiä pensselisikoja. Lisäksi Loangon kansallispuiston kilometrejä pitkiltä hiekkarannoilta voi hyvällä tuurilla bongata aalloilla surffailevia virtahepoja, joita ei löydy mistään muualta maailmasta.
Katso lisää matkahetkiä Gabonista Instagram-kohokohdista täältä ja täältä.
7. Paras auringonlasku
Huh, vieläkin nousee kylmät väreet pintaan, kun mietin tätä majesteetillista näkymää. Istun Sudanin aavikolla yhden korkeimman hiekkadyynin reunalla ja seuraan tätä auringonlaskun johdattamaa näytelmää. Mitä alemmas aurinko laskee, sitä polttavamman punaiseksi sen väri muuttuu maalaten lopulta koko aavikon hiekkadyynit samoilla oranssinpunertavilla sävyillä. Mutta sävyjen sijaan lähes maagisen maisemasta tekee sen puitteet – keskeltä hiekkadyynien kumpareita kohoavat tummanpuhuvat ikiaikaiset Sudanissa sijaitsevat Meroen pyramidit, joiden taakse aurinko sentti sentiltä valuttautuu. Samaan aikaan, kun aurinko laskee, nousee sen vastakkaiselta puolelta esiin kelmeä täysikuu ja hetken aikaa pyramidien välissä istuessa voi nähdä nämä kaksi taivaankappaletta kisaamassa kauneudellaan.
Yöksi täällä pyramidien juurella vetäydyn piskuiseen telttaan, jossa täydellistä auringonlaskua, täysikuuta ja säkenöivää tähtitaivasta seuraa aavikon hiekkamyrsky.
Katso lisää matkahetkiä Sudanista Instagram-kohokohdista täältä ja täältä.
8. Paras rantakohde
Upeita rantoja olen vuonna 2022 nähnyt useita, mutta jos pitää valita paras kohde rantojensa puolesta, on valinta selvä. Jamaika – Ja siellä tarkemmin sanottuna Negrilin alueen Seven Miles Beach. Nimittäin tuon seitsemän mailin pituudelle levittyy valkoinen pehmeä hiekkaranta, jonka reunustama turkoosiakin turkoosimpi merivesi on kuin linnunmaitoa sinne pulahtaessa. Ja mitä olisi rantakohde ilman tuulessa hempeästi kahisevia palmupuita, kutsuvia aurinkotuoleja tai letkeitä rytmejä tarjoavia reggae-baareja. Sitä on Jamaika parhaimmillaan.
Katso kuvia Jamaikalta Instagram-postauksesta täältä.
9. Paras kulttuurielämys
Kun suljen silmäni, voin vieläkin palauttaa mieleeni tuon hetken. Kumean rytmikkään rumpujen rytmin, värikkäisiin asuihin pukeutuneet miehet, jotka kantavat päänsä päällä noita jättikokoisia rumpuja. Laulun ja tanssin yhteen kietoutuneen mahtipontisen sanoman. Näky yhdistettynä ääneen on jotenkin hypnoottinen, esitys vie mennessään ja ajan ja paikan taju häviää, kunnes rumpujen ääni peittyy valtavaan ukkosenilman aikaan saamaan pauhuun. Alkaa sataa vettä kaatamalla, taivas taustalla tummenee, mutta esiintyjät jatkavat loitsumaista lauluaan. Kylmät väreet nousevat ihon pintaan, tämän esityksen ja luonnonvoimien yhteisnäytös on kokemuksena jotenkin valtavan voimakas.
Kyseessä on legendaarisen Burundin kuninkaallisen rumpuryhmän esitys, joka pitää sisällään seremoniallisia rytmejä, lauluja ja tansseja. Mystinen esitys on alunperin liittynyt niin kuninkaallisiin vihkijäisiin kuin syntymän, kuoleman ja hedelmällisyyden rituaaleihin. Pääosassa ovat koverretuista puunrungoista ja eläinten nahasta valmistetut jättikokoiset rummut, jotka edustavat burundilaista ja keski-afrikkalaista perinnettä. Kuninkaallisten rumpaleiden esitys on säilynyt samana vuosisatojen ajan, kun rumpaleiden tekniikat ovat siirtyneet ryhmän jäsenten kesken isältä pojalle.
Lue lisää matkasta Burundiin täältä: Burundi – rumpujen rytmejä ja ukkoskuuroja.
Katso lisää matkahetkiä Burundista Instagram-kohokohdista täältä.
10. Paras seikkailu
Heti tuon seikkailun jälkeen en missään nimessä olisi nimennyt sitä parhaimpana, vaan ehdottomasti kaikista extreme-kokemuksena mitä olen vähään aikaan tehnyt. Mutta niin taisi aika kullata muistot, sillä tällä hetkellä tuo kokemus palaa mieleen lopulta sellaisena wow-seikkailuna, jota muistelen varmasti vielä vanhana mummonakin kiikkutuolissa. Nimittäin Mauritanian rautamalmijuna oli yksi hulluimmista jutuista, mitä olen elämässäni tehnyt. Mutta tulipahan tehtyä!
Matkasin Mauritanian aavikon halki rautamalmia kuljettavan junan kyydissä. Ja siis en missään matkustajavaunussa, vaan kuvassa näkyvien rautamalmikasojen päällä. Reilu 15 tunnin matka piti taittaa taivasalla, ja istuimena ja nukkumapaikkana toimi rautamalmikasan pintana itse kaivettu kuoppa. Yksi nurkka avovaunusta oli varattu käymäläksi, jossa tuli käydä kuin kissa konsanaan. Rautamalmista nouseva pöly sekoitettuna aavikolta puhaltavaan hiekkaan sekä yölliseen kylmyyteen ja säkkipimeyteen oli yhdistelmänä raju, mutta kun siihen lisätään vielä junan nytkähdyksien aikaansaama kehonliike ja kipu, oli kokemus jossakin vaiheessa todella raju, jopa ylitsepääsemättömän ahdistava. Joinakin hetkinä aloin tosiaan kyseenalaistamaan omaa harkintakykyäni.
Mutta viimeistään siinä vaiheessa kun uusi aamu alkoi kajastaa taivaanrannasta ja hiekkadyynien peittämä karun kaunis aavikkomaisema näyttäytyi yöllisen sysimustan verhon takaa, alkoi arvostaa tätä kokemusta ja hetkeä aivan eri tavalla. Täällä olin, keskellä ei mitään, mutta matkalla jonnekin. Maailman pisimmän ja painavimman junan kyydissä, joka edelleenkin kuljettaa rautamalmia Mauritanian Saharan halki.
Katso lisää matkafiiliksiä Mauritanian junaseikkailusta Instagram-kohokohdista täältä.
+ Paras matkakohde
Vuoden 2022 kymmenen parhaan lista tuli täyteen, mutta pakko vielä loppuun tuoda esiin yksi matkakohde ylitse muiden – nimittäin Kuuba, ja erityisesti sen pääkaupunki Havanna.
Havanna on erikoinen, kerroksittain rakentunut kiehtova kaupunki, joka tiivistää yhteen Kuuban historian ja nykyhetken. Pääkaupungin kaduilla pastellinsävyisen amerikanraudan takapenkillä kiitäessä näyttää kauempaa siltä, että tietä reunustavat koristeelliset historialliset rakennukset, mutta lähempi tarkastelu paljastaa niiden jo nähneen parhaat päivänsä. Upeat rakennukset ovat sieltä täältä rapistuneet kuin kuiskien menneiden sosialismin kulta-aikojen loistoa, mutta kertoen nykyhetken karua todellisuutta maan tilanteesta. Rappioromanttisten rakennusten kivijaloista löytyy kuitenkin entisaikoja henkiviä, mutta nykyhetken elämää sykkiviä ravintoloita ja baareja, joissa kuubalainen kulttuuri kukoistaa. Sikarit tuoksuu ja salsa raikaa. Elämänrytmi tarttuu, ja tuntuu ettei siitä saa tarpeekseen.
Katso lisää matkahetkiä Kuubasta Instagram-kohokohdista täältä.
3 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
14.1.2023 at 14:24Oli kyllä hieno matkailuvuosi sinulla! Näistä Venezuela olidi itselleni ilman muuta se isoin haave. Joskus sinne tulee varmasti lähdettyä. Tässä ei ollut yhtään kohdetta, joissa olisimme käyneet, paitsi Kuuba. Ja Kuuba tosiaan on todella kiinnostava kohde. Myös meidän matkavuosi oli kuitenkin oikein kiva: https://www.matkallamissamilloinkin.com/matkailuvuotemme-2022/
Liittymä
18.2.2023 at 10:15Upeat kuvat ja hyvä kirjoitus 🙂
Anna-Katri
13.3.2023 at 13:50Kiitos, kiva kuulla!