Menu
Burundi

Burundi – rumpujen rytmejä ja ukkoskuuroja

Seison Burundin Gitegan kaupungissa pienen hiekkakentän laidalla, kun taustalta alkaa kantautumaan kumean rytmikäs rumpujen soitto. Kohta kentälle astelevat Burundin väreihin pukeutuneet miehet laulaen ja tanssien sekä jättikokoisia rumpuja päänsä päällä soittaen. Näky yhdistettynä rumpujen mahtipontiseen ääneen on jotenkin hypnoottinen, kun soittajat kerääntyvät eteeni puolikaaren muotoon ja laskevat lopulta rummut alas hiekalle. Alkaa esitys, joka vie mennessään. Ajan ja paikan taju häviää, kunnes rumpujen ääni peittyy valtavaan ukkosenilman aikaan saamaan pauhuun. Alkaa sataa vettä kaatamalla, taivas taustalla tummenee, mutta esiintyjät jatkavat loitsumaista lauluaan. Kylmät väreet nousevat ihon pintaan, tämän esityksen ja luonnonvoimien yhteisnäytös on kokemuksena jotenkin valtavan voimakas. 

Kyseessä on legendaarisen Burundin kuninkaallisen rumpuryhmän esitys, joka pitää sisällään seremoniallisia rytmejä, lauluja ja tansseja. Mystinen esitys on alunperin liittynyt niin kuninkaallisiin vihkijäisiin kuin syntymän, kuoleman ja hedelmällisyyden rituaaleihin.  Pääosassa ovat koverretuista puunrungoista ja eläinten nahasta valmistetut jättikokoiset rummut, jotka edustavat burundilaista ja keski-afrikkalaista perinnettä. Kuninkaallisten rumpaleiden esitys on säilynyt samana vuosisatojen ajan, kun rumpaleiden tekniikat ovat siirtyneet ryhmän jäsenten kesken isältä pojalle.

Vehreitä maisemia plantaaseineen

Vaikka Burundin rumpalit kuuluisia maailmalla ovatkin, ei maa itsessään ole kovin helposti Afrikan kartalta tunnistettava tai ylipäätään tunnettu. Nimittäin Burundi on yksi Afrikan pienimmistä maista. Burundi sijaitsee Itä-Afrikassa päiväntasaajan eteläpuolella ja maan naapureita ovat pohjoisessa Ruanda, idässä ja etelässä Tansania sekä lännessä Kongon demokraattinen tasavalta. 

Pienestä koostaan huolimatta maa kätkee sisäänsä monipuolisia maisemia, sillä Itä-Afrikan hautavajoama on aikojen kuluessa saanut aikaan alueen kumpuilevat tasangot, jotka nykyisin ovat vehreiden metsien ja tilkkutäkkimäisten viljelysalueiden peitossa. Valitettavasti suurin osa alkuperäisistä metsistä on kuitenkin raivattu maatalouden käyttöön, sillä Burundi on yksi Afrikan tiheimmin asutuista maista. Burundissa kasvatetaan myös kahvia ja teetä. Vaikka näille viljelyksille metsäalaa tarvitaankin, kumpuaa näistä viljelmistä myös burundilaisten usko parempaan toimeentuloon ja huomiseen.

Vesistöjen luonnonihmeitä

Burundin yksi luonnonihme on erityisesti siellä sijaitseva Niilin alkulähde, josta alkava Kagerajoki virtaa lopulta Victorianjärveen ja sieltä vesi virtaa Niiliä pitkin aina Välimerelle saakka. Tätä erityistä paikkaa pääsee Burundissa ihastelemaan Jijissä, jossa paikka tunnetaan nimellä Source du Nil. Maiseman korkeimmalle kohdalle on rakennettu erikoinen pyramidi alkulähteestä muistuttamaan. Pyramidilta avautuvien maisemien ihailun ohessa voi oppia, että pyramidilta alkunsa saavat vesistöt virtaavat sen toiselta puolelta Niilille, kun taas toisella puolella laskuvesistönä on Kongojoki.

Yksi erityinen matkakohde Burundissa vieraillessa on myös Kitegan lähistöltä löytyvä suojellun sademetsän siimeksessä piilevä Kareran vesiputoukset. Alueella sijaitsee useampi mykistävän kaunis vesiputous, joita pääsee ihailemaan niin lähietäisyydeltä kuin riippusillalta käsin. Ja varsinkin arkipäivisin paikalla on harvoin ketään muita matkailijoita, joten paikan luonnonrauhasta saa nauttia ylhäisessä yksinäisyydessä seuranaan vain opas ja paikan puistonvartija.

Vesistöistä Burundin ylpeys on myös sen lounaispuolella sijaitseva Tanganjikajärvi, joka on Afrikan syvin järvi ja pinta-alaltaan Afrikan toiseksi suurin järvi. Burundin puolelta järven laitamilta voi löytää muutamia kauniita hiekkarantoja palmupuineen ja ison järven rannalla voi helposti kuvitella melkein olevansa rantaresortissa meren äärellä. Tanganjikajärven läheisyydessä voi myös päästä kokemaan pienen palan Afrikan safaria veneestä käsin, sillä Bujumburan kaupungin lähistöltä löytyvän Rusizin kansallispuiston porteilta voi hypätä puista safarivenettä ohjaavan luonto-oppaan kyytiin. Rehevä ja matala jokisuisto, joka laskee Tanganjikajärvelle, on erityisesti virtahepojen ja krokotiilien, mutta myös useiden eri lintulajien suosimaa aluetta.

Maan synkkä historia

Burundia on leimannut tutsien ja hutujen välinen konflikti kuten sen naapurimaata Ruandaakin. Konfliktin varjossa ollessaan Burundi on sinnitellyt vuosia yhtenä Afrikan köyhimmistä ja turvattomimmista maista, jotka ovat olleet seurausta 1990-luvun sisällissodasta sekä maassa pitkään jatkuneista poliittisista ja sosiaalisista levottomuuksista.

Burundin väestöstä noin 85 % on etniseltä taustaltaan hutuja ja 14 % tutseja. Ennen siirtomaa-aikaa Burundi oli kuningaskunta, joka oli tutsien johtama. Vuonna 1890 Saksa otti Burundin alueet hallintaansa ennen kuin Belgia miehitti sen ensimmäisessä maailmansodassa ja Burundi liitettiin Belgian hallitsemaan Ruandan-Urundin mandaattialueeseen. Belgialaiset siirtomaaisännät hajottivat Burundin vanhan päällikkörakenteen ja loivat maahan uuden järjestelmän, joka selkeästi suosi tutseja ja asetti hutut alempaan luokkaan koko yhteiskunnassa. 

Burundin itsenäistyessä vuonna 1962 valta siirtyi tutseille, sillä tuolloin Burundin armeija oli tutsien hallinnassa. Tämän seurauksena hutut alkoivat järjestäytyä erilaisiksi vastarintaryhmiksi. Maassa nähtiin lukuisia levottomuuksia ja hallituksen tukahduttamistoimia, jotka lopulta johtavat kapinaan vuonna 1972. Tästä seurasi maan ensimmäinen kansanmurha, jossa tutsit tappoivat satoja tuhansia hutuja ja maa ajautui vuosia kestävään sisällissotaan. Sisällissodassa molemmat etniset ryhmät tappoivat toisen ryhmän edustajia, mutta hutut olivat suuremmassa kärsijän roolissa. On arvioitu, että jopa 200 000 hutua tapettiin ja jopa 700 000 hutua joutui pakenemaan Tansaniaan. 

Lopulta vuonna 1993 hutut voittivat maan vaalit kun Melchior Ndadaye valittiin presidentiksi. Kuitenkin pian vaalien jälkeen armeijan tutsiupseerit murhasivat hänet ja sama kohtalo oli seuraajalla Ntaryamiralla, joka murhattiin yhdessä Ruandan presidentti Habyarimanan kanssa vuonna 1994 ampumalla heidän lentokone alas. Tämä kärjisti tilannetta maan tilannetta äärimmilleen ja johti kostotoimina siihen, että hutuenemmistö tappoi tutseja. Silmitön etnisyyteen perustuva sisällissota jatkui vuoteen 2000 saakka. 

Vuonna 2004 YK:n rauhanturvaajat siirtyivät maahan turvaamaan tilannetta, ja vuonna 2007 rauhanturvaoperaatio katsottiin päättyneeksi. Rauhansopimuksessa valtaa ja hallinnon edustuspaikkoja pyrittiin jakamaan tasan hutujen ja tutsien välille. Vuonna 2009 Burundin hallituksen ja maan viimeisen kapinallisjoukon, FNL:n, välille saatiin aselepo ja FNL muuttui poliittiseksi puolueeksi. Burundin presidentiksi vuonna 2005 noussut hutusissien johtaja Nkurunziza on johtanut rauhanaikana maata autoritaarisella otteella ja hänet valittiin uudelleen presidentiksi vuosina 2010 ja 2015 vaaleissa. Valintaa kolmannelle kaudelle oli kiistanalainen, mikä johti jälleen levottomuuksiin maassa. Nyt kuitenkin erona aiempaan oli se, että oppositio ja mielenosoittajat koostuivat sekä tutseista että hutuista, joiden yhteinen vaatimus oli, että presidentin tulee noudattaa maan demokratian sääntöjä. 

Rauhanajan presidenttinä on ollut entinen hutusissien johtaja Pierre Nkurunziza. Levottomuudet alkoivat muutama viikko siitä, kun kansalaiset lähtivät kaduille osoittamaan mieltään presidentin aikeille venyttää valtaansa kolmannelle kaudelle. Oppositio ja mielenosoittajat pitävät sitä perustuslain vastaisena, presidentti ei. Tilanne maassa mutkistui entisestään, kun armeijan kenraali Niyombare joukkoineen yritti syrjäyttää presidentin. Vallankaappaus jäi kuitenkin yritykseksi ja  Nkurunziza jatkoi presidentiksi aina vuoteen 2020 saakka, jolloin hän kuoli äkillisesti (arvion mukaan koronaan). Vuoden 2020 vaaleissa Nkurunzizan läheinen liittolainen Ndayishimiy nousi uudeksi presidentiksi, mutta vaaleja syytettiin vilpillisiksi. Tällä hetkellä maassa on odottavainen, mutta myös hieman pessimistinen tunnelma, mihin suuntaan uusi presidentti maata vie. 

Muutama vinkki Burundiin matkaa suunnittelevalle

Kannattaako Burundiin matkustaa? Todellakin, ehdottomasti. Maan kauniit vehreän kumpuilevat maisemat jokineen, järvineen ja vesiputouksineen ovat varmasti maan tärkein vetonaula, mutta sen rinnalla Burundin ystävälliset ihmiset tekevät paatuneempaankin matkailijaan vaikutuksen. Missä tahansa maassa reissaakaan, näkyy teiden pientareilla hymyileviä kasvoja ja jopa maan suurimmat kaupungit Kitega ja Bujumbura vaikuttavat kerrassaan leppoisan ystävällisiltä. Ja katukuva molemmissa kaupungeissa on hämmentävän siisti, mitä harvassa Afrikan kaupungissa oikeasti näkee.

Burundiin matkaa suunnittelevan kannattaa kuitenkin ottaa selvää maan sen hetkisestä tilanteesta. Nimittäin historian kirjojen mukaan Burundi on ollut tunnettu nopeista käänteistään, eikä maa vieläkään ole asettunut poliittisesti stabiiliin asemaan. Aiemmin Burundi oli yksi Afrikan hankalimmista maista matkustaa jo viisumikäytäntöjensä puolesta ja vasta äskettäin maa avasi visa on arrival -käytännön tiettyjen maiden matkailijoille (Suomi mukaan luettuna). Tämä varmasti edesauttaa matkailijoiden kiinnostusta maata kohden.

Burundiin matkustaessa kannattaa käyttää matkatoimistoa ja paikallista opasta, joiden kautta maahan, sen kulttuuriin ja nähtävyyksiin pääsee parhaiten tutustumaan. Yksi maassa toimivia luotettavia matkanjärjestäjiä on Augustine Tours, jonka burundilainen paikallisopas Hypolite Niyongabo tekee hymyillen kaikkensa vieraidensa eteen. Lisäksi hän toimii myös kuskina, joten varsinkin yksin matkustavalle järjestetty tourpaketti on varsin kohtuuhintainen.

Kansainväliset lennot Burundiin saapuvat maan entiseen pääkaupunkiin Bujumburaan. Bujumburasta löytyy muutamia eri tasoisia majapaikkoja, mutta niiden joukosta ehdoton helmi on Tanganyika-järven rannalla sijaitseva Hotel Residence Ubundu. Sen kaksikerroksissa kauniisti sisustetuissa huoneissa yöpyy mielellään, ja majapaikan vehreä sisäpiha ravintoloineen kutsuu viihtymään. Aktiviteettiä aamiaiselle tarjoavat paikan kaksi puolikesyä etelänkruunukurkea, jotka aamiaispöydän patonkien sijaan kyttäävät mehevämpää makupalaa munakkaasta.

About Author

Soolomatkailija, matkabloggaaja ja yrittäjä Helsingistä. Tavoitteena olla Suomen ensimmäinen kaikissa maailman maissa käynyt nainen. Tähän mennessä käytynä yli 180 maata ja kaikki maanosat. Blogissa reissataan upeiden matkakohteiden rinnalla tuntemattomissa paikoissa haastaen ennakkoluuloja liittyi ne sitten eri maihin tai naisten soolomatkailuun.

2 Comments

  • Maisemat näyttävät tosiaan kauniin vehreiltä. Itselleni tulee kovasti Uganda mieleen, niin vehreydestä kuin myös noista tien varsilla olevista kylistäkin. Osaatko muuten sanoa maan malariatilanteesta mitään? Muistelisin, että ainakin joitain vuosia sitten se olisi ollut Afrikan synkimpiä.

    Reply
  • Jari Päivänurmi
    21.3.2022 at 11:12

    Hei siitä sinun on helppo bongata Kongon demokraattinen tasavalta!
    Burundi tosiaan pitää sisällään kauniin maan ja
    Ihanat ihmiset🌞

    Reply

Leave a Reply