Meksikossa saavuin Playa del Carmeniin lähes 12 tunnin matkanteon jälkeen – aamulla olin lähtenyt Caye Caulkerista ennen auringon nousua ja Playa del Carmenin bussiasemalla olin perillä vasta pimeän aikaan. Sanomattakin siis selvää, ettei ensimmäisenä iltana Meksikon puolella ollut ohjelmassa oikeastaan muuta kuin löytää meksikolaista ruokaa tarjoava ravintola ja täyttää vatsa näillä tulisilla herkuilla. Seuraavat lomapäivät ajattelin pyhittää vain ja ainoastaan auringosta nauttimiseen ennen Suomen talvipakkasiin suuntaamista, joten päiväohjelmassa ei ollut oikeastaan muuta kuin paistatella päivää Playa del Carmenin valkoisilla hiekkarannoilla aurinkotuolissa kirjaa lukien ja välillä pulahtaa vilvoittelemaan Karibianmeren turkooseihin aaltoihin.
Playa del Carmenin rannat alkoivat täyttymään heti aamiaisen jälkeen yhä useammista ja useammista turisteista, ja jos takanani ei olisi jo ollut niin kovin erilaisia paikkoja Väli-Amerikan reissullani, olisin varmaankin ahdistunut tästä turistipaljoudesta ja jonkinlaisesta epäaitoudesta – puhumattakaan joka puolelta kantautuvista diskobiiteistä, joiden jumputus kantautuu hotellihuoneeseeni aina aamu seitsemään saakka. Playa del Carmenissa nimittäin järjestetään aina tammikuussa kuuluisa BMP festival, jonka aikaan satuin pahaksi onnekseni paikassa vierailemaan. Päätin kuitenkin katsoa turistijuhlien menoa läpi sormieni, ja vain nauttia täysillä viimeisistä lomapäivistäni. Jos aikaa Meksikon rannoilla olisi ollut edes pari päivää enemmän, olisin ehdottomasti suunnannut läheiseen Tulumin pikkukylään, joka toki on myös turistien valloittama, mutta silti hieman rennompi paikka jo pienen kokonsa vuoksi. Tulumista myös löytyy sametinpehmeiden hiekkarantojen ja rentojen rantabaarien lisäksi Meksikon maya-kulttuurista kertovan muinaisen kaupungin rauniot, joita pääsee ihmettelemään niin Cancunista kuin Playa del Carmenistakin käsin päiväretkellä.
Viimeisen matkapäivän iltana keräännyimme vielä matkaystävieni kanssa viimeiselle illalliselle yhdessä, ja voin sanoa, että jos matkan puolivälissä hyvästien sanominen oli vaikeaa niille, jotka silloin suuntasivat kotiin, oli se nyt näille ystäville viiden viikon yhdessäolon jälkeen vieläkin vaikeampaa. Ehkä näemme vielä joskus, ehkä emme tapaa enää koskaan, mutta aivan varmasti jokainen meistä muistelee näitä matkakokemuksia vielä vanhuksenakin hymyssä suin.
Ja niin Väli-Amerikan matkani viimeinen aamu valkeni helteisen aurinkoisena, ja aamiaisen jälkeen raahasin haikein mielin reissussa rähjääntyneen ja jo ilmastointiteipilläkin pariin kertaan korjatun rinkkani alhaalla odottavaan taksiin. Taksimatka Playa del Carmenista Cancunin lentokentälle kesti noin tunnin, ja sinä aikana maisemien tuijottelun sijaan mielessäni vilisivät vain kaikki upeaakin upeammat muistot matkalta. Taisinpa siinä huomaamattani muutamat kyyneleetkin pyyhkäistä poskiltani matkan aikana kertyneisiin muistoihin uppoutuneena. Takana oli viisi viikkoa lomailua mitä uskomattomimmissa paikoissa mitä ihanampien uusien matkaystävien kanssa, joten kotiin palaisin varmasti tuhat ja yksi kokemusta rikkaampana.
No Comments