Postikortti Kiovasta

Lauantai-illan terveiset Kiovasta! Hyppäsin eilen illalla työpäivän päätteeksi lentokoneeseen ja suuntasin tänne Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan. Tosin pieni välistoppi Minskin lentokentällä tuli pyörähdettyä ennen kuin Kiovan jälkeen palaan vielä takaisin Minskiin yhdeksi yöksi.

Ryntäileviä komistuksia lentokentällä

Ja pakko kyllä sanoa, että Minskin lentokentällä oli Suomi-tyttö hieman hämmentyneenä siitä miesten ylenpalttisesta huomiosta. Loungen itsepalvelussa eräs herrasmies tarjoutui kantamaan viinilasini pöytään ja tuli vielä ystävällisesti muistuttamaan, että lentomme Kiovaan lähtisikin myöhässä sekä vielä myöhemmin kertomaan, että nyt olisi hyvä lähteä kävelemään kohti porttia. Ja ei, hän ei edes ollut henkilökuntaa! Kun portille ja lentokenttäbussiin lopulta pääsin, ryntäsi siellä toinen mies auttamaan minua matkalaukkuni kanssa, siis sen pienen käsimatkatavaralaukun, jonka pystyn helposti itsekin kantamaan vaikka yhdellä kädellä. No häkeltyneenä annoin avuliaan miehen kantaa laukkuni koneeseen asti ja taisin hieman punastua kiitoksia sopertaessani tämän komistuksen edessä. Ja ei se siihen loppunut. Kun rullailin matkalaukkuni oman penkkirivini viereen, pomppasi samantien uber hyvännäköinen ruutupaitainen mies istumapaikaltaan nostamaan laukkuani ylähyllylle. Eipä kyllä ole vähään aikaan ollut tällaista menoa lentokentällä. 😀

Rauhoittumista luostarin kauniilla pihalla

Lennon myöhästymisen vuoksi keskiyö oli jo paremmalla puolella kun pääsin perille hostelliini, joten tämä päivä on ollut hieman hitaanlainen. Ehkä osansa asiaan on ollut sillä, että tämä aamu valkeni Kiovassa, jos siis valkeni ollenkaan, sateisen harmaana. Koko päivän on ollut odottava olo, josko pilviverho vähän väistyisi ja aurinko hieman herättelisi oloa, mutta turhaan. Olenkin sitten valunut kaupungille vasta keskipäivän aikoihin ja pakoillut tihkusateita ties missä porttikongeissa ja piipahdellut tämän tästä ravintoloihin lämmittelemään. Sään vuoksi päiväohjelmani meni aikalailla uusiksi, ja kiertelinkin lopulta vain muutamilla päänähtävyyksillä kaikessa rauhassa.

Varsinkin näissä kuvissa näkyvä Pyhän Mikaelin kultakupolinen luostari oli mykistävä näky taivaan sinisine sävyineen ja kultaisine yksityiskohtineen. Ja koko luostarin pihapiiri oli jollakin erikoisella tavalla niin rauhoittava, että jäin kiertelemään sen pihaa ympäri fiilistellen syksyistä säätä ja paikan tunnelmaa. Viimeiset lehdet leijailivat hitaasti puista alas ja tihkusade kasteli kasvojani. Puluparvi nautti kylpyhetkestä pienessä vesilammikossa, ennen kuin lehahti lentoon kuin hidastetussa elokuvassa. Luostarin takana pikkumummo pysähtyi pitkäksi toviksi tarkkailemaan minua ja jossakin vaiheessa hän teki ristin merkin rintakehänsä eteen. Toivon, että hänen eleensä tarkoittivat jotain hyvää, eikä hän langettanut mitään kirousta päälleni…

Kiovalla riittää tarjottavaa turistille

Vaikka en ole yhden päivän aikana Kiovasta paljoa ennättänyt näkemään, olen jo nyt aivan mykistynyt näistä kaikista upeista rakennuksista – on pastellinsävyisiä kirkkoja, prameita palatseja, värikkäitä luostareita ja ties mitä muuta. Kultakupolit kimaltelee ja arkkitehtuuri on kuin joidenkin vanhojen satukirjojen sivuilta. Olen ollut ihan myyty näiden rakennusten edessä ja voin vain kuvitella kuinka kauniilta täällä aurinkoisella säällä näyttääkään! Kamera kaulalla kulkiessani hymähtelin vähän aikaa sitten julkaisemilleni valokuvausvinkeille – täällä olin nyt Kiovassa into piukenana kuvailemassa arvaatteko mitä? No niitä rakennuksia tietysti!

Mutta kunhan saan Kiovan kierroksen päätökseen, palailen vielä kattavemman vinkkijutun muodossa. Tosin tiedän jo nyt, ettei pari päivää ole riittänyt alkuunkaan tähän kaupunkiin tutustumiseen, ja olenkin tainnut saada vain pintaraapaisun Kiovasta vain vierailemalla niissä todellisissa must see -kohteissa. Mutta katsotaan mitä huominen ehtii vielä tuoda tullessaan tässä kaupungissa!