Ranskan Polynesia – rantapäivä Moorealla

Huhhuh, hehheh, kylläpä elämä täällä maistuu! Tähän asti maailmanympärimatkani on ollut elämystä ja seikkailua toisen perään sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta nyt oli korkea aika pysähtyä paikoilleen ja vain nauttia olosta. Ja näissä maisemissa se ei kumma kyllä ole tehnyt edes vaikeaa. Useasti nimittäin matkoilla maltan olla paikoillani ehkä korkeintaan päivän verran, sen jälkeen sieluni alkaa janoamaan uusia seikkailuja. Olenkin usein omimmillani eteenpäin menossa, uutta kokemassa, mutta en kiellä, etteikö tällainen rento rantaelämä olisi välillä myös paikallaan.

Ja täällä Moorealla olen tainnut vihdoin löytää sen palan paratiisiä, jossa sieluni lepää. Ei ole kiire minnekään, ei edes tarvitse katsoa päivän aikana kelloa kertaakaan, sillä vain auringon nousu ja lasku määrittävät päivän normaalin rytmin. Muuten voi vain olla ja nauttia elämästä. Ja kieltämättä majapaikkani rantakaistale on kuin tehty elämästä nauttimiseen, tuntuu siltä kuin eläisin parhaillani elämää keskellä postikorttimaisemia. Sellaiselta täällä nimittäin näyttää!

Tänään keskipäivän polttavimman aurinkojakson jälkeen levitin saronkini vaalealle rantahiekalle aivan turkoosin merivesirajan tuntumaan. Tuntui täydellistä kellahtaa selälleen päivää paistattelemaan ja oikaista jalat lämpimään meriveteen. Kevyet aallot nousivat välillä saronkini päälle, mutta se ei haitannut. Päinvastoin merivesi tuntui ihanalta kuuman kostealla iholla. Takanani kasvavan jykevän palmupuun vehreät lehdet toimivat päivänvarjona, kun torkahdin päiväunille rantahietikolle. Taisin nähdä unta aivan samaisista paratiisimaisemista, sillä heräsin hetken päästä unesta kantautuvaan tropiikin lintusen viserrykseen. Tai ehkä lintu oikeastikin lauloi palmupuun suojista. Herättyäni karistin unihiekat silmistä, ja rantahiekat varpaista, pulahtamalla turkoosien pikkuaaltojen vietäväksi Tyyneenmereen. Joudun kahlaamaan yllättävän pitkälle ennen kuin syvyys oli sopiva uimiselle – ja vain hetki ennen uimapyrähdystäni jättikokoinen rausku lipuu tyynesti ohitseni, aivan jalkojeni juuresta. Pysyttelin paikoillani vielä tovin, ennen kuin uskalsin uimapulahdukselle. Tällä rannalla voisi myös snorklata edessä siintävälle pienelle saarelle matkalla koralleja ja merenalaista maailmaa ihastellen. Ja mikä olisikaan parempi päiväaktiviteetti, kuin viettää päivä paratiisissa kirjaimellisesti omalla saarella?