Budva – Balkanin havaijilla

Ennen Balkanin roadtripiäni olin kuullut Montenegron Budvan olevan kesäkaudella ääriään myöten turisteista täyttyvä ranta- ja bilekohde, ja useimmat tuttuni olivatkin kertoneet minulle pettyneensä omalla matkallaan Budvaan pahemman kerran. Suuntasinkin tähän bilemekkaan vailla sen kummempia odotuksia – ainoa toiveeni oli viettää rento päivä meren äärellä auringosta nauttien ja ehkäpä myös piipahtaa Budvan yöelämässä, jos pieni matkaväsymys sen sallisi. Kun saavuin Budvaan, ja suuntasin päärannalle nauttimaan iltapäivän auringonsäteistä, ei Budva missään nimessä näyttänyt parhaita puoliaan. Kivirannalla makasi vieri vieressä turisteja toinen toisensa perään ja jykevä teknobiitti pauhasi useammasta kuin yhdestä rantaravintolasta. Aurinko paahtoi herkeämättä, eikä mereen noin vain päässyt pulahtamaan, sillä siitä piti huolen erilaisilla kellukkeilla rantavedessä lilluvat ihmiset vauvasta vaariin.

Auringosta sentään pääsin nauttimaan, mutta seuraavana päivänä halusin saada lomaani sitä kaipaamaani rantarentoutumista, mitä Budvan päärannalla ei selvästikään ollut tarjolla. Olin googlaillut, että Budvan edustalta löytyisi pieni saari, jonne pääsisi helposti viettämään rantapäivää hieman kauemmaksi päärannan hälinästä. Kun pienen venematkan jälkeen astuin ulos veneestä Budvan Hawaiiksi kutsutulle saarelle, hämmästyin. Poissa olivat rantapenkereelle vieri viereen ahdetut aurinkotuolit, sillä niiden tilalla pieniin saaren poukamiin oli pystytetty vain muutamia auringonottorivistöjä. Aurinkotuolien vähyyden lisäksi paikassa yllätti ihmisten vähyys – omalla poukamallani oli minun ja matkaystäväni lisäksi vain alle kymmenen muuta ihmistä nauttimassa rantapäivässä. Välillä olinkin ainoa ihminen valkoisista kivistä rakentuneella rannallamme, jossa sain nauttia turkoosin sävyisen meriveden viilentävästä vaikutuksesta kaikessa rauhassa ilman pelkoa siitä, että leijonakuningaskumivene ajaisi päälleni hetkellä millä hyvänsä. Taustalta kuului leppoisat loungerytmit, ja niissä kahdessa rantaravintolassa, jotka saarelta löysin, näytti asiakaskunta olevan pääsääntöisesti vain aikuisia.

Kun iltapäivällä pakkailin rantapyyhettä takaisin kassiini ja silmäilin samalla Hawaiin leppoisaa rantaelämää, olin tyytyväinen siihen, että päätin viivähtää Budvassa suosituksista huolimatta ekstrayön. Näin pääsin kaikessa rauhassa viettämään jo muutaman päivän ajan kaipaamiani rantapäiviä – ja vieläpä näin kivoissa maisemissa! Kuitenkin muutama rantapäivä Budvassa riitti hyvin sammuttamaan rantalomakaipuuni, ja viimeisenä iltana Budvassa alkoikin jo poltella halu jatkaa matkaa eteenpäin.