Saavuin takaisin Rio de Janeiroon aamuhämärässä ja istuessani taksissa matkalla hotellille, olo oli jokseenkin epätodellinen. Olinko todella viisi viikkoa sitten saapunut tähän kaupunkiin ja alo aloittanut Etelä-Amerikan kiertomatkani. Olinko oikeasti kokenut kaiken noihin menneisiin viikkoihin mahtuneen, kaikki ne upeat paikat ja unohtumattomat kokemukset ja kohtaamiset, vai oliko se kaikki unta. Ehkä osuutta asiaan oli vain muutaman tunnin yöunilla, mutta joka tapauksessa mieli oli hyvin haikea palatessani Rio de Janeiroon. Olin varannut tähän suurkaupunkiin aikaa yhden yön sulatella hieman kaikkea matkalla koettua ja valmistautua tulevalle paluulennolle kohti Suomea. Koska matkan aluksi Rion kuuluisat rannat olivat jo tulleet tutuiksi, päätin viimeisiin päiviin mahduttaa jotain muuta tekemista. Vaikkakin pakko myöntää, että ylellisen hotellin lakanoissa tulikin ehkä eniten vietettyä aikaa nukkuen univelkoja ja pientä matkaväsymystä pois.
Yksi ehdoton paikka, jonka kuitenkin halusin nähdä oli Rio de Janeiron kasvitieteellinen puutarha, sillä missäpäin maailmaa tahansa seikkailenkaan, on puutarhoissa aina yhtä kiinnostava käydä ihmettelemässä eri kasvilajeja. Rio de Janeiron kasvitieteellinen puutarha (Jardim Botânico) on yksi maailman parhaimmista kasvitieteellisistä puutarhoista, ja se kätkee sisäänsä tuhansia upeita kasvilajeja reilun 50 hehtaarin alueelleen. Livahtaessani portista sisään puutarha-alueelle, jäi suurkaupungin häly samantien taka-alalle, ja seuraavat tunnit kuluivatkin lähes zen-mäisessä olotilassa – niin rauhallinen ja rentouttava hengähdyspaikka tämä sademetsämäinen puistoalue oli.
Puutarhassa oli lisäkseni vain muutama muu kävijä, joten sainkin rauhassa kävellä ympäri aluetta ja ihastella sen kauneutta omaa tahtiani. Välillä ohi lennähti trooppisia lintuja, ja puiden lehtien voimakas kahina paljasti latvoissa kiikkuvan kymmeniä apinoita. Pieniä hiekkapolkuja kehystivät korkealle kohoavat palmupuut, toisaalle oli pystytetty japanilaishenkinen puutarha, jossakin solisi suihkulähteet ja kasvihuoneiden suojissa trooppiset orkideat hehkuivat eri väreissä. Onneksi olin varannut alueella kiertelyyn useamman tunnin, sillä puutarhassa riitti nähtävää sen lähes 6500 lajillaan, joista jokainen oli istutettu lajille tyypilliseen ympäristöön tai kasvihuoneiden suojiin. Ei ihme, että puutarha on nimetty UNESCOn biosfäärialueeksi.
Puutarhasta takaisin hotellille palatessani harmaa sää oli muuttunut sateiseksi, mikä ehkä kuvasti hyvin sen hetkistä mielialaani, kun yritin nauttia myöhäistä lounasta hotellin kattoterassin varjojen suojissa. Kuvitella, että viisi viikkoa sitten olin istunut tällä samaisella paikalla ja nauttinut auringon lämmittävistä säteistä sekä samalla intoillut mitä kaikkea matkalla edessä tulee olemaankaan. Mutta niin vain koitti aika pakata rinkka viimeisen kerran tällä matkalla, ja suunnata takaisin koti-Suomeen odottelemaan seuraavia seikkailuja. Onneksi mukana kulkevat ne tuhannet muistot, jotka tallentuivat mieleeni ja valokuviin tämän matkan ajalta.
No Comments