Eilinen päivä jatkui aamiaisen jälkeen majatalon lähiseutuun tutustuen. Majatalon emäntä neuvoi pienen kävelyreitin, josta hänen sanojensa mukaan näkisi pienen palan kauneinta Toscanaa. Ja pitkälle meidän ei äitini kanssa tarvinnut korkeiden suippolatvaisien sypressipuiden reunustamaa hiekkatietä kävellä, kun tien molemmin puolin aukeni toscanalaisista postikorteista tutut maisemat: kumpuilevista peltomaisemista erottui kiviseinäisiä maalaistaloja kauniine puutarhoineen, ja peltoja täplittivät viiniköynnöksien ja oliivipuiden muodostamat viljelyalueet. Kauimmaisen mäenharjanteen päältä maisemasta erottui San Gimignanon kylän korkealle kohoavat keskiaikaiset tornit.
Joka puolella kukat kukoistivat eri väreissä ja tien ympärillä valkoiset perhoset liihottelivat sinne tänne parhaita kukkapaikkoja etsien. Välillä hiekkapolun yli pinkaisi pieni sisilisko, onneksi alkusäikähdyksen jälkeen niiden liikkeisiinkin tottui. Aurinko lämmitti ihanasti ihoa, kun verkkaisesti kävelimme eteenpäin välillä pysähdellen ihailemaan maisemia ja hypistelemään niin viiniköynnöksien lehtiä kuin nuuhkimaan jättikokoisien ruusupuiden kukkia. Tuntui siltä, kuin aika olisi pysähtynyt tässä rauhallisessa maalaismaisemassa. Sentään pikkulintukuoron elävä kujerrus muistutti tämän toscanalaisen unelman olevan täyttä totta eikä vain pelkkää kaunista unta.
Maaseutumaisemissa kävely olikin täydellinen startti lomalle Toscanassa, sillä reilun tunnin aikana tuli nähtyä juuri se pala Toscanaa, mistä olimme äitini kanssa haaveilleet ja nyt pääsimme todistamaan näiden haavekuvien olevan oikeasti totta. Iltapäivällä päätimme lähteä lounaalle läheiseen San Gimignanon kylään, ja sen muurien varjossa, rauhallisen sivukadun aukiolla, lounaaksi nautittu pizza ei kyllä olisi varmasti voinut paremmalta maistua. Maltoimme vielä pysähtyä herkuttelemaan italialaisilla gelatoilla (jätskijonoista huolimatta), ennen kuin mieli alkoi kaivata takaisin majatalon maalaismaisemiin. Majatalon emäntä oli nimittäin luvannut järjestää meille illalla italialaisen kokkauskurssin keittiössään. Illallinen valmistettaisiinkin siis tällä kertaa itse!
4 Comments
Katja
31.5.2016 at 19:19Mistä oot ostanut kauni valeansinisen toppin?
Anna-Katri
12.6.2016 at 19:12Toppi on H&M:ltä ostettu tänä kesänä, täydellinen kesäpaita värinsä ja materiaalinsa puolesta. 🙂
Kohteena maailma / Rami
3.6.2016 at 23:13Kauniita kuvia keskiajan Manhattanin lähistöltä ja osassa kuvissa silhuetti taustalla näkyikin. Toscana on upeaa tuolla seudulla ja näyttää säätkin suosineen. Tuonne tekisi mieli mahdollisimman pian uudestaan 🙂
Anna-Katri
12.6.2016 at 19:14Hehhe, kyllä tuolla keskiajan Manhattanilla kelpasi olla. 🙂