Sri Lankassa matkani jatkui Sigiriyan muinaisilta kalliolinnoitukselta kohti Kandyn kaupunkikulttuuria ja sieltä edelleen kohti Nuwara Elyan ympärillä kumpuilevia teeviljelmiä. Etukäteen tiesin näiden molempien kaupunkien olevan Sri Lankan kauneimpia, mutta sitä en osannut arvata, että erityisesti kohtaamiset paikallisten ihmisten kanssa nostaisivat tämän kultturellin pätkän Sri Lankan seikkailuistani matkan yhdeksi ehdottomiksi kohokohdiksi.
Majatalon makuja ja kultturelleja elämyksiä Kandyssä
Saavuin kiemuraisia serpenttiiniteitä pitkin Kandyyn sunnuntai-iltana. Perille päästyäni kysyin vatsa kuristen majatalon emännältä lähintä ravintolaa, jonne voisin suunnata illalliselle. Emäntä kuitenkin ohjasi minut hymyssä suin majapaikan pitkän pöydän ääreen: hänen koko perheensä lapsista isomummoihin ja siskoihin oli kokoontunut yhteen illallistamaan. Pöytä oli katettu lähes täyteen eri kokoisa ruokatarjottimia, joista nousi eksoottisten itämaisten mausteiden huumaava tuoksu. Kanelin ainakin tunnistin joukosta, samoin kuin pehmeän chilin. Ehkä tuo terävämpi tuoksu tuli korianterista? Vaiko sittenkin kuminasta?
Pöydässä minut otettiin rennon ystävällisesti vastaan ja kohta eteeni nosteltiinkin pieniä kuppeja annos jos toinenkin, samalla varoitellen mikä olisi very hot ja mikä miedompaa. Rohkeasti lapoin lautaselleni maistiaisannoksen kaikkea mahdollista, ja samalla kun ihastuin yhä enemmän srilankalaisiin perinnemakuihin, piti perhe hauskaa kustannuksellani: tulisten kastikkeiden kohdalla naamani taisi hieman muuttua peruslukemilta, sillä pöytäseurueen too hot -kysymyksiä saatteli lasten kujertava nauru. Maistuvan ruokaelämyksen lisäksi sain illalliselta vielä enemmän: pääsin osaksi sri lankalaista suurperhettä ja heidän vieraanvaraisuus sekä lämpö tuntematonta matkalaista kohtaan teki minuun suuren vaikutuksen. Oi jos olisin voinut jäädä perheen luokse pidemmäksikin aikaa!
Majatalon perheen lisäksi ihastuin myös hieman vuorten keskellä, tekojärven rannalla, sijaitsevaan Kandyn kaupunkiin, jonka kaduilla pystyi aistimaan sopivan sekoituksen entisaikojen buddhakulttuuria sulassa sovussa paikoitellen eurooppalaiselta vaikuttavan arkkitehtuurin kanssa. Kaupungin sydän on Sri Dalada Maligawa eli Pyhän hampaan temppeli, jossa uskomuksen mukaan säilytetään yhtä Buddhan hampaista. Temppelivierailun lisäksi kaupunki tarjoaa muitakin kultturelleja elämyksiä, joista erityisesti perinnetanssiesitys upeine asuine ja tarttuvine tunnelmineen oli ehdottomasti kokemisen arvioinen. Yhtenä päivänä suuntasin Kandyssä Peradeniya Botanical Gardensiin, joka on kyllä kiistatta yksi maailman upeimmista puutarhoista. Puutarhassa on laaja kokoelma sekä trooppisia että subtrooppisia kasveja, joista erityisesti kymmenien jättikokoisten kukkien orkideatarha oli mieleeni. Puutarhassa saikin helposti kulumaan puolikkaan päivän vain kiertelemällä polkuja hajamielisesti ristiin rastiin ja nauttien päivästä. Piknik-alueen nurmella pystyi eväiden nauttimisen lomassa kätevästi tarkkailemaan alueella asustelevia eläin- ja lintulajeja.
Kyläkouluja ja teeviljelmiä
Parin yön jälkeen hyvästelin haikein mielin kauniin Kandyn sekä majapaikan perheen, sillä seuraavaksi matka kulkisi kohti upeiden maisemien keskellä sijaitsevaa Nuwara Eliyan kaupunkia. Matkantekoon halusin kuitenkin varata rutkasti aikaa, sillä Nuwara Eliyan ympäristön kuuluisien teeviljelmien lisäksi paikalta löytyy useampia näköalapaikkoja. Maaseutukylien halki ajaessamme vastaan tuli myös useita paikallisia kouluja. Yhden pienen kyläkoulun seinää koristi maalaus “every child has right to learn” ja sitä katsellessani kuskini kertoi tällä seudulla olevan yleistä, että maalaisperheiden lapset eivät päädy koulunpenkille vaan kotiapulaisiksi sillä aikaa kun vanhemmat ovat töissä läheisillä teeviljelmillä, vaikka maassa yleisesti haluttaisiinkin panostaa koulutukseen. Kyläkoulussa oli vain kaksi luokkaa: toinen hieman vanhemmille oppilaille ja toinen juuri koulutaipaleensa aloittaneille.
Matkalla Nuayra Elyaan kuskini pysäytti auton suuren teeviljelmätilan pihaan. Vaikka etukäteen olin erityisesti toivonut Sri Lankan matkaltani näkeväni kirjaimellisesti missä maan kuuluisa Ceylonin tee kasvaa, tuntui isolla, kansainvälisessä omistuksessa olevalla, plantaasilla käynti kouluvierailun jälkeen vastenmieliseltä. Varsinkin, kun huomasin mäenrinteillä kohoavien teepensaiden lehtien poiminnan käyvän edelleenkin käsin paikallisten naisten toimesta, heidän viskellessään mekaanisesti teelehtiä selässään oleviin tuohikoreihin. Paikka oli kuitenkin kaunis joka puolella kumpuilevine teepensasviljelmineen ja värikkäine villikukkineen. Vanhaa englantilaista kartanotyyliä henkivässä puutarhakahvilassa tarjosin kuskilleni erikoisteetä ja mausteisen kakkupalan, samalla yrittäen siirtää ajatukset kohtaamistani lapsista kuskin tarinoihin Sri Lankan menneistä siirtomaa-ajoista ja teeviljelyperinteistä ennen kuin jatkaisimme matkaa kohti Nuwara Eliyaa.
No Comments