Syyria – Maa, jota ei tule unohtaa

Matkustin Syyriaan v. 2020 maaliskuussa. Alkuperäinen suunnitelma oli olla Syyriassa 5 päivää, mutta koronatilanne päätti toisin ja vietin maassa yhteensä 8 päivää. Tuolloin kokosin seuraajiltani kysymyksiä matkaan liittyen ja nyt vihdoin vastailen niistä yleisimpiin tässä postauksessa. Tähän postaukseen olen koonnut vastauksiin tiivistetysti tietoa useista eri julkisista lähteistä ja osa postauksessa esitetyistä asioista edustaa vain omaa henkilökohtaista kokemustani matkailijana Syyriassa, eikä ne missään muodossa edusta esimerkiksi yksittäisen syyrialaisen mielipidettä tai yleisesti syyrilaisten näkemystä.

Mikä Syyrian tilanne oikein on ja mistä se johtuu?

Syyriassa varsinainen sota on jatkunut jo kymmenen vuotta. Maan hankala ja moniulotteinen tilanne kuitenkin juontaa juurensa vuosikymmenien päähän. Syyria on käytännössä ollut poikkeustilassa 70-luvulta saakka, kun al-Assadin suku otti silloin Syyriasta vallan. Maata johtaa al-Assadin suku ja sen lähipiiriin kuuluvat henkilöt diktaattorisen poliisivaltion tavoin. Vuonna 2000 presidentiksi nousi isänsä kuoleman jälkeen Bašar al-Assad.

Arabikeväänä 2011 tyytymättömyys hallintoa kohtaan sai aikaan liikehdintää myös Syyriassa, jossa ensin rauhanomaisesti osoitettiin kaduilla mieltä. Tätä al-Assad ei kuitenkaan suvainnut ja hallituksen joukot hiljensivät mielenosoittajat väkivaltaisesti. Al-Assadia vähänkään arvostelevia ja oppositioon kuuluvia ihmisiä alettiin al-Assadin salaisen tiedustelupalvelun toimesta kuljettaa kidutettavaksi ja kadotettaviksi. Syyria ajautui lopullisesti sisällissotaan, kun mielenosoitusten ympärillä oppositio aseistautui hallituksen joukkoja vastaan. Tähän Al-Assad vastasi hyökkäämällä rajusti oppositiota ja siviilejä kohtaan käyttäen apuna raskaita ilmapommituksia, mutta myös kemiallisia aseita.

Vuonna 2012 sisällissodan rinnalla Syyriassa alettiin käymään myös eri maiden välisiä sijaissotia. Syyrian naapurivaltioista Iran ja Libanonin Hizbollah antoivat tukensa Al-Assadille. Iran lähinnä siitä syystä, että Syyrian sodan kautta sen tavoitteena oli saartaa arkkivihollisensa Israel. Syyrian oppositio yritti järjestäytyä hallitusta vastaan. Opposition leiri oli kuitenkin värikäs, sillä se koostui useista eri etnisistä ryhmistä ja poliittisista taustoista. Oppositio pyysi useasti turhaan tukea Yhdysvalloilta ja Natolta. Oppositio alkoi hajautumaan, ja mm. Qatar ja Saudi-Arabia rahoitti omia opposition joukkojaan.

Samaan aikaan Irakista ISIS alkoi laajenemaan myös Syyrian puolelle muodostaen omia kalifaattejaan. Turkki tuki ISIS-taistelijoita, sillä se kävi (ja käy edelleen) ikuista sotaa kurdeja vastaan. Yhdysvallat taas hyppäsi mukaan Syyrian sotaan kurdien liittolaisena taistelemaan ISISiä vastaan. Yhdysvaltojen perimmäisenä aikomuksena ei siis ollut puuttua Syyrian opposition ja hallituksen välisiin taisteluihin, vaan perustaa Syyriaan oma sotatukikohta ja parantaa näin asemiaan Venäjää vastaan.

Kun vuonna 2015 opposition joukot alkoivat olla Damaskoksen ympärillä voitolla ja Damaskoksen valtaaminen oli lähellä, tuli kuvioihin mukaan Venäjä tukemaan al-Assadia. Venäjä aloitti voimakkaat ilmaiskut Syyriassa, jossa pommitettiin häikäilemättä myös mm. sairaaloita ja kouluja, kokonaisia kaupunkeja kadotettiin.

Al-Assad salli Syyrian kurdien taistelut ISISiä vastaan, ja kurdit valtasivat Yhdysvaltojen tukemina yhä enemmän osia koillis- ja pohjois-Syyriassa. Tämä oli kuitenkin painajainen Turkille ja se puuttui Syyrian sotaan v. 2016 vallaten luoteisosan rajat Syyriasta. Tässä vaiheessa Yhdysvallat tajusivat kurdien ja Turkin jännitteen olevan niin tulenarka, etteivät enää halunneet olla siinä osallisena. Trump veti Yhdysvaltojen joukot Syyriasta pois uhraten entisen liittolaisensa kurdit, minkä seurauksena Turkki pääsi vapaasti valtaamaan lisää kurdien alueita Syyrian rajalla. Samaan aikaan muualla Syyrian hallituksen joukot valtasivat alueita oppositiolta Venäjän tukemina.

Tällä hetkellä Syyrian pinta-alasta suurin osa on Syyrian hallituksen joukkojen hallussa. Maan koillisosaa hallitsevat kurdijoukot ja Syyrian pohjoisrajalla on Turkin armeijan ja Turkin tukemien kapinallisten hallussa pitämiä alueita. Pohjoisessa Idlibin alueella on lisäksi jihadistien ja Syyrian kapinallisten joukkojen alueita. Ja maan keskiosista löytyy vielä ISISin aikaansaannoksena islamilaisen valtion joukkojen hallitsema alue.

Miksi Syyrian tilanteelle ei ole löytynyt ratkaisua?

Syyrian sodassa on ollut monia eri osapuolia vastakkain. On Turkki ja Kurdit. Yhdysvallat ja ISIS. Yhdysvallat ja Venäjä. Iran ja Israel. Näiden konfliktien alla kuitenkin kytee todellinen ongelma. Al-Assadin hallinnon massiiviset sotarikokset kymmenen vuotta jatkuneen sodan aikana ja Syyrian enemmistöväestön sortamisen jatkuminen. Al-Assad pitää vallastaan kiinni kynsin ja hampain hiljentäen kaiken häneen kohdistuvan pienenkään arvostelun maassa.

YK on kuitenkin toistaiseksi ollut Syyrian sodan edessä kädetön. YK:n turvallisuusneuvostossa on useasti turhaan äänestetty tulitauosta, sillä erityisesti Venäjä on toistuvasti käyttänyt veto-oikeuttaan. Onkin arvosteltu, että monissa nykyisissä kansainvälisissä konflikteissa ratkaisu olisi mahdollista, jos YK:n turvallisuusneuvosto voisi täyttää roolinsa ilman veto-oikeuksia. Pitkittyneissä sodissa avainasemassa ovat juuri suurvallat, kuten Venäjä ja Yhdysvallat. Tähän mennessä YK on siis vain voinut dokumentoida näyttöjä Syyriassa tapahtuneista sotarikoksista. Kuolonuhreja on kuitenkin ollut niin paljon, etteivät YK:n laskijat ole pysyneet perässä. Vaikka Syyria allekirjoitti v. 2013 sopimuksen kemiallisten aseiden käytön lopettamisesta, on joidenkin laskujen mukaan iskuja tehty silti noin 300 eri puolilla maata.

Syyrian kymmenen vuotta jatkunut sota on arvioiden mukaan tehnyt yli 5 miljoonasta syyrialaisesta pakolaisia. Näiden lisäksi yli 6 miljoonaa syyrialaista on maan sisäisiä pakolaisia joutuen siirtymään kodeistaan muualle Syyriassa. Yli 12 miljoonaa syyrialaista, eli yli puolet väestöstä, on menettänyt kotinsa. YK:n arvion mukaan noin 13 miljoonaa syyrialaista on avuntarpeessa, jonka lisäksi konflikti on aiheuttanut lukematonta kärsimystä syyrialaisille. Syyrian sota on yksi aikamme isoimpia humanitäärisiä katastrofeja.

Myös EU:lta on toivottu ratkaisua ja apua Syyrian tilanteeseen. EU:n ratkaisuna on kuitenkin näyttänyt olevan Syyriaa vastaan asetettujen pakotteiden rinnalla pakolaisvirran katkaiseminen mm. tukemalla Turkkia EU:n vastaisen rajan kiinnipitämiseksi pakolaisilta. Turkki on arvioiden mukaan ottanut vastaan noin 3,6 miljoonaa Syyrian pakolaista. EU on vastaanottanut noin 1 miljoonaan.  

Mikä on Syyrian tulevaisuus?

Al-Assadin presidenttiys on katkolla kesällä 2021. Vapaat ja reilut vaalit al-Assad häviäisi, joten todennäköisesti hänet valitaan jälleen kerran vilpillisillä vaaleilla jatkoon. Jos al-Assad saataisiin jotenkin syrjäytettyä, ei Syyrian tilanne siltikään välttämättä ratkeaisi vaan todennäköisesti se nostaisi pintaan uusien konfliktien vaaran – ei vain sisäisesti Syyriassa, vaan myös eri maiden mukaan tulon myötä. Mutta niin pitkään kuin diktatuuri jatkuu Syyriassa, ei tilanteeseen voi löytyä kestäviä ratkaisuja.

Al-Assadin syrjäyttämisessä, demokratian saavuttamisessa ja maan uudelleenrakentamisessa turvalliseksi syyrialaisille olisi keskeisessä roolissa EU:n ja muiden länsimaiden tuki ja avustus. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että Iran, Turkki ja Venäjä, jotka hääräävät aktiivisina Syyrian sodassa, tulevat päättämään Syyrian kohtalosta. Tällöin tilanne Syyriassa pysyy todennäköisesti edelleen ratkaisemattomana. Sota ja yhteenotot jatkuvat, sillä Syyriassa arabikevät ei ole ohi 10 vuoden jälkeenkään. Syyrialaiset haluavat edelleen samoja asioita kuin silloin – vapautta ja ihmisarvoa.

Yhteenvetona voidaan kuitenkin todeta YK:n sanoja lainaten:

Syyrian kriisiin ei ole sotilaallista ratkaisua. Ainoa mahdollinen ratkaisu on edelleen poliittinen.

Millainen matkakohde Syyria on ollut ennen sotaa?

Kun vuosia sitten aloin ottamaan enemmän selvää Syyriasta, huomasin, etten ollut edes tiennyt, että ennen sotaa Syyria oli yksi Lähi-Idän kiehtovimpia matkakohteita. Ennen sotaa 2000-luvulla matkailijamäärät Syyriassa kasvoivat tasaisesti, ja huippuvuonna 2010 lähes 11 miljoonaa turistia vieraili Syyriassa. Esimerkiksi Lonely Planet hehkutti tuolloin matkaoppaassaan Syyriaa näillä sanoilla:

“Discover wonderful old Damascene houses, admire the mesmerizing gold mosaics of Umayyad Mosque, or savour the silence of the Palmyra ruins”.

Toimittaja Heidi Vaalisto taas kuvaa reppureissuaan Syyrian Aleppoon ennen sotaa seuraavasti: ”Kaupungissa oli kaikkea, mitä hyvältä matkakohteelta saattoi toivoa. Oli historiaa, kulttuuria ja ainutlaatuisia nähtävyyksiä sekoitettuna kutkuttavaan itämaiseen ilmapiiriin. Ihmiset olivat ystävällisiä ja vieraanvaraisia.”

Ennen sotaa Syyria houkutteli matkailijoita erityisesti sen historiallisilla kohteilla, sillä Syyriasta löytyvät Länsi-Aasian vanhimmat kaupungit. Esimerkiksi Damaskoksen ja Aleppon on esitetty olleen maailman vanhimmat jatkuvasti asutetut kaupungit, joiden historia ulottuu ainakin 1000-luvulle eaa.  Lisäksi Syyria oli suosittu matkakohde islamilaisten ja kristittyjen pyhiinvaeltajien keskuudessa, sillä maassa sijaitsee useita uskonnollisesti pyhiä kohteita.

Unesco-kohteita maassa on 6 kappaletta:

• Aleppon muinainen kaupunki: Muinaisen idän Silkkitien historiallisten kauppareittien solmukohdassa sijaitseva Aleppo on yksi maailman vanhimmista kaupungeista.  Sen historiallinen keskusta koostuu mm. muinaisesta kaupungista, kapeista kujista, katetuista markkinakujista, 1100-luvulla rakennetusta moskeijasta.
• Bosran muinainen kaupunki: Bosran muinainen kaupunki oli Rooman valtakunnan kaudella Arabian provinssin keskus sekä sittemmin tärkeä karavaanien pysähdyspaikka reitillä kohti Mekkaa. Kaupungin historiallisiin kohteisiin lukeutuu esimerkiksi roomalainen teatteri, varhaiskristillisiä raunioita ja useita moskeijoita.
• Damaskoksen muinainen kaupunki: Damaskos perustettiin 2000-luvulla eaa., ja se on Lähi-idän vanhimpia kaupunkeja. Se on merkittävä muinaisen Levantin alueen kulttuurinen ja uskonnollinen keskus. Sen lukuisat historialliset kohteet käsittävät esimerkiksi muinaisen soukin, vanhankaupungin, Damaskoksen vanhat talot sekä vanhan assyrialaisen pyhätön paikalle rakennetun Umaijadi-moskeijan. Kaupungissa on myös monia roomalaisen ajan jäänteitä, kuten Jupiterin temppeli, sekä monia maailman vanhimpia kirkkoja, kuten Pyhän Paavalin kappeli.
• Pohjois-Syyrian muinaiset kylät: Maailmanperintökohde käsittää noin 40 kylää Syyrian luoteisosissa Aleppon ja Idlibin välissä. Kylien historia ulottuu myöhäisantiikkiin ja Bysantin valtakuntaan vuosisadoille 100–700. Kylät on hylätty 700- ja 900-lukujen välillä, mutta monet rauniot ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Kylistä löytyy mm. temppeleiden, vesisäiliöiden, kylpylöiden ja monien muinaiskirkkojen arkkitehtonisia jäänteitä varhaiskristillisyydestä lähtien.
• Crac des Chevaliers ja Qal’at Salah El-Din: Nämä kaksi linnaa ovat 1000–1200-lukujen ristiretkien kaudelta. Crac des Chevaliersin linnoitus rakennettiin vuosina 1142–1271, ja se on yksi parhaiten säilyneitä ristiretkeläislinnoja. Qal’at Salah El-Din eli “Saladinijn linna” on peräisin jo Bysantin valtakunnan kaudelta.
• Palmyra: Palmyra on keidaskaupunki Syyrian aavikolla pääkaupunki Damaskoksesta koilliseen. Aikanaan se oli yksi alueen merkittävimmistä kulttuurikeskuksista. Kauppareitin varrella sijaitseva keidas toi kaupunkiin vaurautta ja rikkauksia käytettiin mm. suurten muistomerkkien rakentamiseen. Palmyran arkkitehtuuri on yhdistelmä kreikkalais-roomalaisia vaikutteita sekä persialaista perinnettä.

Näiden lisäksi 12 muuta kohdetta Syyriassa odottaa UNESCOn statusta: Norias of Hama, Ugrarit (Tell Shamra), Ebla (Tell Mardikh), Apamée (Afamia), Qasr al-Hayr al-Sharqi, Maaloula, Tartus, Arwad ja kaksi aluetta Euphratesin laaksossa.

Onko Syyriaan turvallista matkustaa?

Ei ole. Syyria on ollut sodassa vuodesta 2011 saakka ja konfliktit alueen eri osissa eri tahojen välillä jatkuvat. Kuitenkin Syyrian valtavasta maa-alueesta osa ei ole ollut aktiivisen sodan alla ja viimeisten vuosien aikana Syyrian hallituksen hallitsemilla alueilla aktiivisia sotatoimia eri osapuolten välillä ei ole enää ollut. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että noilla alueilla Syyrian diktatuurihallinto vaimentaa edelleenkin kovin ottein kaikki hallitusta vähänkään arvostelevat tai sellaisiksi epäillyt, ja yksittäisten konfliktien riski eri tahojen välillä on korkea.

Kuitenkin rauhallisemmille alueille, kuten Latakian, Homsin ja Damaskoksen ympäristöön on tietyin erillisjärjestelyin pystynyt matkustamaan vuodesta 2019 alkaen kun viisumeja alettiin jälleen myöntämään. Siinä missä ennen sotaa Syyriassa raportoitiin vierailleen huippuvuonna 2010 lähes 11 miljoonaa turistia, oli vastaava luku vuonna 2019 vajaa 2,5 miljoonaa matkailijaa. Todennäköisesti luku ei kuitenkaan kerro koko totuutta varsinaisten turistien määrästä, sillä luvussa voi olla mukana myös Syyriassa käyviä syyrialaisia.

Vaikka itse matkustin Syyriaan, en missään nimessä suosittele tai kannusta muita tekemään samaa omaa esimerkkiäni seuraten. Jokainen kokenut reissaaja tekee omat taustaselvityksensä ja tietää reissuihin liittyvät riskit ennen matkustuspäätöksensä tekemistä.

Miksi halusit matkustaa Syyriaan?

Mitä enemmän olen matkaillut, sitä useammin olen huomannut miettiväni, että haluaisin elämäni aikana vierailla kaikissa maailman maissa ja antaa mahdollisuuden myös niille tuntemattomille maille, jotka eivät kiiku suosittujen turistikohteiden listoilla. Olen myös vuosien mittaan ottanut entistä enemmän selvää eri maiden matkustustilanteesta ja tehnyt suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Tämä ei silti ole tarkoittanut, että matkustaisin suin päin minne vain. Päinvastoin. Mitä erikoisempi kohde, sitä enemmän teen taustaselvittelyjä, keskustelen siellä reissanneiden kanssa, kontaktoin maassa asuvia henkilöitä sekä teen erilaisia matkajärjestelyvaihtoehtoja.

Syyrian osalta olin aiemmin ajatellut, ettei sinne voi missään nimessä matkustaa maan sotatilanteesta ja poliittisesta kriisistä johtuen. Kuitenkin vuoden 2019 aikana aloin saamaan tietoa sekä erilaisten kansainvälisten maailmanmatkaajien ryhmien että muutamien tuttavieni kautta siitä, että millaista matkailu Syyriassa vuosien ulkomaailmalta suljettuna olon jälkeen oli. Syyria ei tietenkään ole millään mittarilla yleisesti turvallinen matkakohde, eikä sitä edelleenkään missään nimessä pitäisi katsoa ensisijaisesti matkakohteena, mutta Syyriassa sota ei enää jyllännyt kaikkialla vaan päinvastoin suuren maan pinta-alasta osa alueista oli tilanteeltaan rauhoittunut, osan ollen stabiilimpi jo pidemmän aikaa.

Mitä enemmän otin selvää Syyriasta, sitä enemmän alkoi mielessäni vahvistumaan ajatus, että haluaisin sinne matkustaa, kun tilanne sen sallii. Maan sotahistoria ja humanitäärinen kriisi on täyttä totta, mutta jokaisella maalla on aina pelkkiin uutiskuviin verrattuna myös toinen tarina. Halusin ehkä naiivistikin antaa Syyrialle mahdollisuuden näyttää maana itsestään edes pienen palan jotakin muuta, sillä maailma ei koskaan ole niin musta-valkoinen, miten se olisi helppo ymmärtää ja asettaa johonkin tuttuun ennalta kuviteltuun yhteen muottiin.

Sanoisinkin, että minulle ei ollut yhtä syytä ylitse muiden matkustaa maahan. Osittain varmasti itsekäs syy matkustaa kaikkiin maailman maihin, osittain syy nähdä Syyriasta myös jotakin hyvää sen rinnalla mitä olin uutiskuvien kautta maasta nähnyt.

Mitä mieltä olet Syyriaan matkustamisen eettisyydestä?

Tiedostan, että olen todella etuoikeutettu pystyessäni matkustamaan Syyriaan, josta miljoonat ihmiset ovat paenneet eivätkä välttämättä koskaan pääse matkustamaan takaisin kotimaahansa. Heidän kannaltaan kenen tahansa matkustaminen Syyriaan on ehdottomasti väärin. Lisäksi matkailijana Syyriaan tarvitset viisumin maan hallinnolta, joten väistämättä ainakin viisumirahat menevät Syyrian hallinnon pussiin. Samalla siis osittaisesti tuet Syyrian hallintoa, mikä ei todellakaan ole eettisesti oikein.

Mutta entä jos ajatellaan asiaa niiden ihmisten kannalta, jotka asuvat edelleen Syyriassa ja jotka toivovat itselleen parempaa tulevaisuutta? Niiden ihmisten kannalta, joille turismi oli elinkeino ennen sotaa? Tietenkään yksittäisen turistin matkalla ei heidän elinkeinoaan pelasteta, mutta ehkä edes yksittäiselle ihmiselle tai perheelle voidaan turvata toimeentulo hetkellisesti. Onko siis eettisesti väärin toivoa, että Syyrian tilanteen rauhoittuessa maan eri osissa turismi jollakin tavalla elpyisi tuoden näille ihmisille takaisin edes osan heidän menettämästään elinkeinosta? Tässä erään Syyriassa asuvan, matkailun parissa aiemmin työskennelleen sanat:

”Kun näen ihmisten tulevan tänne vierailulle ja ostoksille, ja kun näen viereisten ravintoloiden olevan täynnä ihmisiä, se luo minulle positiivisen tunteen. Tuntuu siltä, että elämä on palaamassa. Elämä on normaalia. Että, meillä on tulevaisuus.”

Itse näen asian niin, että matkailu ja politiikka ovat kaksi toisistaan erillistä asiaa. En usko esimerkiksi välillä esiin nostettavien matkustusboikotointien edistävän maiden poliittista tilannetta vaan päinvastoin boikotointi voi pahimmillaan jopa heikentää juuri niiden paikallisten ihmisten asemaa, joiden etujen ajamisella matkustusboikottia perustellaan.

Jos matkailu maahan yhtäkkiä loppuu, ei maan hallitus tai armeija ole välttämättä ensisijaisena kärsijänä vaan paikalliset ihmiset, joiden perheen toimeentulo on voinut olla matkailijoiden varassa. Kauppasaarrot ja eri maiden asettamat pakotteet ovat sitten aivan eri mittakaavan boikotointia, jolla on myös todistetusti vaikutusta.

Tulee myös muistaa, että matkailijana matkakohdetta katsoo aina matkailijan, ulkopuolisen silmin, ei maassa asuvan näkökulmasta. Matkailun kautta voimme kuitenkin avartaa nimenomaan omaa maailmankatsomustamme ja laajentaa ymmärrystämme eri maiden tilanteita ja taustoja kohtaan, jos matkan lisäksi otamme puolueettomasti asioista selvää eri lähteistä. Se mitä uutisissa näemme, mutta myös mitä matkamme aikana näemme, ei ole koko totuus maasta. Vaikken matkoillani ota kantaa maiden poliittiseen tilanteeseen, voin kuitenkin kanavissani tuoda esiin maan tilannetta ja sitä kautta lisätä edes hieman ihmisten tietoisuutta eri maista. Ja ehkä saada edes hieman huomiota sinne, missä sitä tarvittaisiin.

Tietoisuuden lisäämisen ja turhan tirkistelyn välillä on kuitenkin hyvin ohut viiva. Matkustaminen sodan runtelemaan maahan ja matkailijan jakamat videot, kuvat ja tarinat voivat parhaimmillaan lisätä ihmisten tietoisuutta maata kohtaan ja tavoittaa sellaisia henkilöitä, joita uutisjutut tai eri maiden tilannetta koskevat selvitykset ja raportit eivät tavoita. Mutta pahimmillaan se voi olla vain matkailijan oman ylivoimaisuuden esittelyä paikallisten ahdingon kustannuksella. Ja sitä en missään nimessä matkallani halunnut tai halua saada aikaan.

Millainen matkaseurue ja matkaohjelma sinulla oli?

Olin reissussa yksin, ja mukanani reissasi koko matkan kuskina ja oppaana toiminut Mr. Bilal syyrialaisesta Golden Target -matkatoimistosta. Alkuperäinen suunnitelmani oli olla Syyriassa 5 päivää, mutta lopulta vietin Syyriassa 8 päivää.

Syyriaan matkustin Libanonista maata pitkin. Opas tuli minut hakemaan Beirutista ja jatkoimme sieltä matkaa Libanonin pohjoispuolella olevalle Syyrian rajalle. Ensimmäisenä päivänä suuntasimme Homsin maakuntaan ja siellä Crac des Chevaliersin linnoitukselle. Yön vietin linnoituksen lähistöllä olevassa pienessä Al Wadin kylässä.

Seuraavien päivien aikana reissasin Latakian ja Tartusin rannikkokaupungeissa. Vierailin mm. Ugaritin muinaisen kaupungin raunioilla, Saladinin linnoituksella ja Amritin temppelialueella. Tartusista matka jatkui Maaloulan kaupunkiin ja sieltä edelleen Damaskokseen. Damaskoksesta tein päiväretken Bosran muinaiseen kaupunkiin. Damaskoksessa majoituin vanhassa kaupungissa sijaitsevassa Hotel Damascos Al Zaytouna:ssa, ja mm. kiertelin vanhan kaupungin markkinakujilla ja päänähtävyyksillä, kuten Umaijadi-moskeijassa.

Alkuperäinen suunnitelmani oli palata Damaskoksesta maata pitkin Libanoniin ja lentää sieltä takaisin Suomeen, mutta koronan vuoksi Libanon sulki maarajat kaikelta matkustukselta, joten jouduin tekemään vaihtoehtoisen suunnitelman. Lopulta monen mutkan kautta sain hankittua lentolipun Syrian Airlinesin ekstralennolle Damaskoksesta Sharjahiin Arabiemiraatteihin ja sitä kautta pääsin lopulta takaisin Suomeen.

Mitä matkajärjestelyjä teit maahan? 

Matkaohjelma räätälöitiin syyrialaisen Golden Target -matkatoimiston toimesta ja he hoitivat kaikki tarvittavat järjestelyt maahan aina viisumista majapaikkojen varaukseen ja kulkulupiin. Syyriaan omatoimimatkailu ei ole sallittua vaan mukana tulee olla varsinkin paikoista toiseen siirryttäessä opas, jolla on tarvittavat dokumentit mukana. Näitä asiakirjoja kysytään useilla tarkastuspisteillä. Damaskoksessa sen sijaan oli ok liikkua myös yksin ilman opasta.

Matkaa varten tein muuten normaalit matkajärjestelyt, mutta poikkeuksena ns. normaaleihin matkakohteisiin verrattuna, tuli Syyriaan hankkia perusmatkavakuutuksen rinnalle toinen kattavampi vakuutus konfliktialueelle matkustamiseen. Lisäksi tuli nostaa mukaan koko matkakassa käteisenä (euroja/yhdysvaltojen dollareita), sillä Syyriasta ei saa rahaa nostettua automaateista tai pankeista. Vähän sama ongelma oli myös Libanonin puolella, joten senkään maan varaan ei kannattanut rahan saantia jättää.

Miten turvallisuutesi huomioitiin matkan aikana?

Syyria on valtavan kokoinen maa, jonka eri osissa on eri turvallisuustilanne. Kun suunnittelin matkaa, oli levottomuuksia Turkin rajalla Idlibin alueella ja lisäksi Aleppoon ei suositeltu matkustettavan, vaikka sinne v. 2019 oli osa matkailijoista vielä päässyt. Kuitenkin esimerkiksi Välimeren rannikon alueet ja Damaskoksen ympäristö olivat olleet tilanteeltaan vakaita jo useamman vuoden. Missään nimessä matkatoimisto ei suunnittele reittiä alueille, joissa on kohonnut levottomuuksien vaara. Lisäksi olin tietoinen ja etukäteen jo hyväksynyt, että matkaohjelmaa olisi myös voitu muuttaa lennosta, jos sellaiselle olisi matkatoimiston toimesta nähty tarvetta.

Matkajärjestäjäni oli kokenut syyrialainen matkatoimisto ja opas tehnyt töitä pari kymmentä vuotta turismin parissa. Matkatoimiston vetäjä ja opas olivat säännöllisesti yhteydessä, varmistaen, että kaikki on ok ja välillä puhuin puhelimessa myös suoraan matkatoimiston vetäjän kanssa, kun hän halusi kuulla minun mielipiteeni matkan sujuvuudesta oppaan lisäksi. Rajanylityksiin ja tarkastuspisteille sekä eri kohteisiin oppaalla oli aina tarvittavat dokumentit mukana. Missään vaiheessa matkaani ei eteen tullut mitään uhkaavaa tilannetta ja koinkin, että olin hyvissä käsissä ja turvallisuuteni huomioitiin kaikkialla.

Itse taas huolehdin reissun aikana turvallisuudestani mm. siten, että iltaisin pysyttelin majapaikassani enkä lähtenyt yksin hortoilemaan kaupungin kaduille (paitsi Damaskoksessa, jossa se oli ok). Lisäksi maassa ollessani vältin sosiaaliseen mediaan reaaliaikaisten postausten julkaisuja, kuten muissakin erikoisemmissa kohteissa aiemmin reissatessani. Useampi kokeneempi maailmanmatkaaja on suositellut jättämään postaukset hetkeen, kun on jo itse maasta pois, ja toki tämän maalaisjärkikin jo sanoo, ettet välttämättä halua paljastaa sen hetkistä olinpaikkaasi tai matkareittiäsi koko maailmalle.

Tunsitko olosi missään vaiheessa turvattomaksi? Jouduitko vaikeisiin tilanteisiin yksin matkustavana naisena?

Ainoa todellinen turvattomalta tuntunut tilanne oli Syyrian ja Libanonin rajalla, kun Libanon sulki rajansa kaikelta matkustamiselta. Kokemus oli kuitenkin ainoastaan henkinen, sillä samalla kun odotteli rajalla uutisia koko päivän, joutui samalla käymään mielessään läpi muita vaihtoehtoisia skenaarioita matkalle.

Matkan aikana en siis kohdannut tai nähnyt yhtään todellista tilannetta, jossa olisi ollut syytä pelätä. Enemmän turvattomuuden tunne on henkinen, omien korvien välissä taustalla kytevä ajatus siitä, että jotain voi käydä. Syyriassa matkustaessa tämä ajatus on mielessä jos ei joka hetki, niin kuitenkin aikalailla kokoajan taustalla vaikuttaen. Se on ehkä tietynlainen yleiseksi tasaiseksi ahdistuksen tunteeksi muuntautunut pelon muoto. Tätä tunnetta toiset ihmiset sietävät paremmin kuin toiset. Oma kynnykseni tämän tunteen sietämiseen ja käsittelyyn näyttäisi olevan varsin korkea.

Henkisen pelon kokemiseen Syyriassa matkustaessa vaikuttaa väistämättä ennen matkaa nähdyt uutiskuvat, joista mielikuvat saattavat nousta mieleen eri tilanteissa. Esimerkiksi ensimmäisenä yönä Syyriassa yksin hotellihuoneessa ollessani kuulin lentokoneen pauhaavan äänen, ja ensimmäinen ajatus tuolloin oli, että eihän vain jotain pahaa ole sattumassa. Toinen vastaava oman mielen aiheuttama hetkellinen turvattomuuden tunne syntyi Latakiassa ollessani, jolloin kuulin selvästi tulituksen ääniä. Nämä kuitenkin osoittautuivat muistosaattueen kunnialaukauksiksi.

En usko, että Syyriassa yksin naisena matkustaminen on sen turvattomampaa tai turvallisempaa kuin yksin miehenä matkustaminen. Ulkomaalaisella tulee olla mukana opas, joten jo se tuo reissuun turvaa oli sukupuoli mikä tahansa. Missään vaiheessa en kokenut, että juuri naisena tilanteet olisivat olleet turvattomampia tai eriarvoisempia, sillä syyrialaiset olivat kaikkialla todella ystävällisiä ja kohteliaita. Toki, kun ensimmäisen kerran seikkailin yksin Damaskoksen pimeillä kujilla illallispaikkaa etsien, pelkäsin ensin siellä yksin liikkumista juuri naisena, mutta sekä oppaani että majapaikan perhe vakuuttivat minulle, että se on turvallista. Ja näin olikin, mutta toki naisena joutuu missä tahansa reissatessaan kiinnittämään huomioita erilaisiin turvallisuusasioihin kuin miehenä.

Tapasitko muita turisteja?

Kyllä tapasin, mutta kokonaisuudessaan kuitenkin todella vähän. Homsin alueella yhteen ravintolaan tuli 5 ranskalaisen matkustajan seurue. Lisäksi Libanonin laittaessa rajat kiinni, raja-asemalle kertyi useampia ulkomaalaisia matkailijoita mm. Kreikasta, Puolasta, Hollannista ja Briteistä. Tuolloin myös kuulin, että rajojen sulkeutuessa Syyriassa oli n. pari sataa ulkomaalaista matkailijaa.

Miltä arki siellä näyttää? Millainen tunnelma siellä on?

10 vuotta kestäneen sodan jäljet ovat läsnä oikeastaan kaikkialla. Varsinkin isommilla teillä liikkuessa ei voi välttyä armeijan tarkastuspisteiltä ja teillä vastaantulevilta armeijasaattueilta. Siellä täällä näkyy hallituksen julisteita. Niillä alueilla, jotka ovat olleet sodan jaloissa, on näky sodan runtelemine rakennuksineen hyvin konkreettinen ja niillä alueilla, jotka ovat välttyneet sodalta, näkyy sodan jäljet kuitenkin esimerkiksi infrastruktuurin vanhenemisena, sillä suurin osa valtion varoista menee edelleen sotatoimiin eikä infran ylläpitoon.

Työttömyys on korkea, ja toimeentuloa on vaikea saada. Syyrian talous on romahtanut, ja Syyrian valuutta on käytännössä menettänyt kokonaan arvonsa, mitä Libanonin talouskriisi on vain lisännyt. Käytännössä kaikki tuonti ja vienti muiden maiden välillä on lakannut kokonaan, ja esimerkiksi lääkkeistä ja elintarvikkeista on pulaa. Bensaa on saatavilla rajatusti ja sähkökatkot ovat kaikkialla yleisiä. Myöskään palveluita, kuten esimerkiksi sairaaloita ja niissä hoitoa sekä tarvittavia tarvikkeita ei ole kaikille saatavilla. YK:n arvioiden mukaan Syyriassa n. 2 miljoonaa ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä ja jopa 60 %:lla ruokaturvallisuus on uhattuna. Syyrian hallitus on kuitenkin suhtautunut nihkeästi ulkoa tulevaan kehitysapuun.

Sota heijastuu myös siihen, että monet Syyriassa olevat perheet ovat hajanaisia. Osa perheistä on paennut sodan alta muualle, osa jäänyt maahan. Jotkut ovat palanneet takaisin, mutta saman perheen sisältä jotkut ovat silti voineet jäädä ulkomaille. Esimerkiksi Homsin alueella tapaamani mies oli palannut kotikyläänsä kunnostamaan sodan tuhoamaa taloaan ja hän kertoi vaimonsa ja lapsiensa palaavan myöhemmin hänen perässä, kun talo on valmis. Valitettavasti kaikki syyrialaiset eivät ole samassa tilanteessa, että voisivat edes harkita kotimaahansa palaamista. Lisäksi lähes kaikki syyrialaiset nuoret miehet joutuvat useamman vuoden armeijakomennukselle. Tämän voi välttää ainoastaan sillä, että lähtee opiskelemaan ulkomaille.

Päällisin puolin arki näyttää menevän eteenpäin niissä kaupungeissa, jotka eivät ole olleet sodan jaloissa. Ihmiset liikkuvat kaduilla matkalla töihin tai kouluun, myyntikojuja availlaan, ihmiset istuskelevat kahviloissa ja ravintoloissa, basaareilla riittää vilinää. Sen sijaan alueilla, joissa sota on ollut läsnä, näyttäytyy arki päivästä toiseen selviytymisenä, tyhjästä kaiken uudelleen rakentamisena, kun ihmiset omin käsin raivaavat kotitalojaan tai myyntikojujaan sodan raunioista. Hämmentävää on huomata, että kaiken hävityksen ja tyhjyyden keskellä saattaa kuitenkin olla elämää vaikka ensi silmäyksellä sitä ei uskoisi.

Ehkä yleisenä tunnelmana syyrialaisten arjesta paistaa jonkinlainen väsymys odottamiseen. Sodan loppumisen odottaminen, paremman huomisen odottaminen. Puheista tulee ensimmäisenä esiin jonkinlainen kaiho menneeseen, siihen hyvään aikaan silloin joskus kun kaikki oli toisin. Mutta myös varovainen toivo siitä, että ehkä vielä joskus. Kuitenkin sanomattomasti pinnan alla on varmasti paljon epätoivoa, surua, huolta, tuskaa. Sitä ei kuitenkaan helposti ulkopuoliselle näytetä, vaan keskitytään ehkä enemmän suoriutumaan päivästä, unohtamaan ja elämään niin normaalisti kuin se on mahdollista.

Useimmissa paikoissa joissa vierailimme, olivat paikalliset selvästi ilahtuneita vierailustamme, ulkomaalaisen turistin näkemisestä. Ihmiset kertoivat, että turistin näkeminen omalla kotiseudulla, majapaikassa, myymälässä tai ravintolassa vierailemassa antaa toivoa tulevasta – siinä missä muutama vuosi sitten maassa ei käynyt turistin turistia, ja nyt näkee edes silloin tällöin turistin, tulee siitä olo, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan. Muutamissa paikoissa kuulin tämän suoraan englantia osaavilta paikallisilta, ja osassa Mr. Bilal tulkkasi minulle tervehdykset.

Mitä mieltä paikalliset ovat maan tilanteesta ja minkä he näkevät ratkaisuna tilanteeseen?

Yleisesti koin asian niin, että syyrialaiset ovat todella varovaisia sanomaan julki omaa mielipidettään maan poliittisesta tilanteesta ja varovat ottamasta henkilökohtaisesti kantaa koko asiaan. Täytyy myös muistaa, että ihmiset, joita Syyriassa tapasin, elävät al-Assadin hallituksen alla, eikä kukaan halua asettua julkisesti häntä vastaan tai esittää edes pientä soraääntä. Jos asiasta olisi keskustellut heidän kanssaan Syyrian rajojen ulkopuolella, olisivat vastaukset voineet olla erilaisia. Puhumattakaan keskusteluista ihmisten kanssa, jotka ovat joutuneet pakenemaan Syyriasta.

Lisäksi on syytä huomata, että matkalla ollessani en ollut tekemässä journalistista syväluotausta paikallisten ajatuksista enkä missään nimessä halua kysymyksilläni tungetella vaan keskustelujen paikallisten kanssa tulee edetä luonnollisesti. Jokainen kertoo sen mitä haluaa. Seuraavat huomiot ovatkin omia päätelmiäni lauseiden rivien välistä eivätkä missään nimessä edusta yksittäisen henkilön tai yleistetysti syyrialaisten näkemystä.

• Huomasin, että keskusteluissa voidaan kyllä tuoda esiin maan eri vaiheet ja sen poliittinen historia, mutta sitä miksi Syyria on konfliktin alla, saatetaan perustella enemmän ulkopuolisten maiden sotkeutumisella Syyrian sotaan ja ylipäätään Lähi-idän konfliktiherkkyydellä.
• Hallituksen vastaisista opposition joukoista käytetään yleisesti termiä ISIS tai terroristit. Aluksi esimerkiksi Homsin alueella ihmettelin tätä, että onko jopa Crac des Chevaliers linna tosiaan ollut ISISin hallussa, mutta myöhemmin ymmärsin, että termillä tarkoitetaan yleisesti laajempaa vastarintaa kuin yhtä jihadistijärjestöä.
• Damaskoslaiset kokevat, että Syyrian hallituksen joukot pelastivat Damaskoksen kaupungin oppositiolta, kun oppositio ei saanut sitä missään vaiheessa haltuun vaikka taisteluita aivan kaupungin liepeillä jo käytiin. Sen sijaan muissa kaupungeissa esim. Homsissa tai Aleppossa tilanne on kuitenkin ollut päinvastainen ja no, näitä henkilöitä ei tarinaansa ole kertomassa.
• Keskusteluissa saattoi rivien välistä tulla esiin, että Syyrian liittolaisten nähdään jättäneen Syyrian oman onnensa nojaan silloin kuin he olisivat eniten tarvinneet tukea. Useat maat, jotka ovat historian saatossa tarjonneet apua, havittelevat enemmän omaa etuaan Syyriassa.
• Saatoin aistia, että Venäjän armeijan tuki Syyrian hallituksen joukoille on tuonut kaivattua stabiiliutta tietyille alueille, siis juuri niille alueille missä myös itse liikuin, mutta Venäjän armeijaa ei välttämättä haluttaisi maahan pitkäaikaisesti.
• Havaitsin, että syyrialaiset ovat äärimmäisen kyllästyneitä ja väsyneitä maan tilanteeseen, aina vain jatkuvaan sotaan, loputtomaan odottamiseen. Heistä on kuitenkin hankala aistia mitään katkeruutta.
• Sodasta puhutaan yleisesti neutraaliin sävyyn ja vältetään tuomasta esiin omia kokemuksia.  
• Pakolaistilanteesta tai muista siviileihin kohdistuneista asioista ei haluta puhua. Jokainen maassa asuva yrittää keskittyä oman elämänsä rakentamiseen, ja siihen hetkeen mikä on käsillä.
• Ratkaisu – sitä ei taida kenelläkään olla. Suoraan se ei tullut esiin kenenkään kanssa käymissä keskusteluissa, ja se on ymmärrettävää, sillä tilanne on niin moniulotteinen. Syyriassa asuvat kuitenkin vain toivovat koko sydämestään, että tilanne tavalla tai toisella paranisi, ja he saisivat vihdoin yli 10 vuoden odottamisen jälkeen elämänsä takaisin.

Millainen paikallisten naisten asema on siellä?

Syyriassa naisten asema on heikompi kuin esimerkiksi meillä Suomessa. Monet rakenteelliset tekijät ovat osaltaan estäneet sen, ettei Syyrian kansalaisuus takaa naisille kaikkia samoja oikeuksia kuin miehille. Yksi esimerkki tästä on oikeudellinen syrjintä, sillä Syyrian laissa on monia lausekkeita, jotka ovat syrjiviä sukupuolen perusteella. Tämä on heikentänyt ja heikentää edelleen naisten asemaa aktiivisina kansalaisina yhteiskunnassa. Syyriassa naiset saivat yleisen äänioikeuden vuonna 1953, mutta käytännössä tällä hetkellä äänioikeudella ei ole miehille tai naisille merkitystä, sillä hallituspuolue ja presidentti päättävät diktaattorimaisesti kaikesta, myös presidentin jatkovalinnasta virkaan, vaikka vaalit näennäisesti järjestettäisiinkin.

Tällä hetkellä syyrialaiset sukupuoleen katsomatta kärsivät ruuan saannin epävarmuudesta, koulutuksen menetyksestä, puhtaan veden ja lääketarvikkeiden puutteesta, mutta näiden vaikutusten on arvioitu kohdistuvan paljon enemmän naisiin kuin miehiin. Sodan myötä naisten asema on huonontunut entisestään esimerkiksi ei-toivottujen avioliittojen ja perheväkivallan osalta.

Naisten asemaan liitetään usein myös eri uskontojen luomat säännöt erityisesti naisia kohtaan. Tulee kuitenkin muistaa, että Syyriassa on useita eri uskontokuntia. Toisilla uskontokunnilla voi olla erilaisia naisiin kohdistuvia eriarvoistavia sääntöjä, kun taas toisilla naisten asema voi olla vapaampi. Esimerkiksi meidän uutisissa näkemät jihadistiryhmien toimintatavat ovat vain yhden uskontokunnan arkea.

Syyrialaisten naisten asemaa en pysty oman matkani perusteella mitenkään arvioimaan, ainoastaan välittämään havaintojani ulkopuolisena. Esimerkiksi jälleen rakennettavissa kylissä oli pääsääntöisesti vain miehiä – useimmissa perheissä naiset olivat muualla, minne olivat perheenä paenneet sotaa, ja nyt miehet olivat palanneet kotiseuduille jälleenrakennukseen ennen kuin toisivat perheensä takaisin. Joten katukuvassa näkyi paljon enemmän miehiä kuin naisia. Latakiassa, Tartusissa ja Damaskoksessa taas naisia näkyi selvästi enemmän katukuvassa. Naiset saattoivat olla liikkeellä perheen kanssa tai vaikka naisporukassa istuen ravintolassa polttelemassa sishaa ja ottamassa kuvia sosiaaliseen mediaan. Pääsääntöisesti ravintoloissa ja myymälöissä oli ainoastaan miehiä näkyvillä töissä.

Syyrialaisten naisten oikeuksista voit lukea lisää esimerkiksi täältä, täältä ja täältä.

Näitkö lapsia matkan aikana ja onko heillä mahdollisuutta käydä koulua?

Näin kyllä lapsia Syyriassa eri paikoissa missä reissasin, mutta ehkä se mikä pisti eniten silmään, ei lapsia näkynyt katukuvassa niin kuin jossakin muualla. Ei ollut leikkikentillä tai koulujen pihoilla kirmailevia lapsilaumoja, koulumatkalla olevia pikkukoululaisia reppuineen tai edes kadunkulmassa leikkiviä lapsilaumoja.

Koulutussysteemi Syyriassa on romahtanut, ja vain harvalla lapsella tai nuorella on mahdollisuus koulunkäyntiin. Koulujen sekä koulutuksen tilanne vaihtelee eri alueilla ja perheissä. Sota on myös ajanut useita perheitä erilleen, mikä myös hankaloittaa lasten tilannetta Syyriassa.

Mikä oli matkassa yllättävintä?

Ehdottomasti huomata se, että pitkän sodan kauhujen jälkeen Syyriassa on edelleen elämää. Syyriasta löytyy edelleenkin eläväisiä kaupunkeja, joissa elämä näyttäytyy niin normaalina kuin se olosuhteiden puolesta on mahdollista. Erityisesti yllättävintä oli huomata elämänmeno Tartusin kaduilla illalla. Rantabulevardilla ihmiset kävelivät perheiden ja kavereiden kanssa ja hengailivat isoissa porukoissa ravintoloissa. Hotellilla oli käynnissä isot häät, jossa vieraat olivat pukeutuneet kauniisiin juhla-asuihin ja ihmiset nauroivat ja tanssivat. Kaikki tämä oli jotenkin niin erilaista, mitä olin etukäteen Syyriasta ajatellut. Lisäksi yllättävintä oli myös syyrialaisten pyyteetön ystävällisyys, vieraanvaraisuus ja auttamisen halu.

Yllättävää oli myös huomata Syyriasta löytyviä upeita historiallisia kohteita linnoineen, muinaisine kaupunkeineen ja pyhine paikkoineen. Ne eivät varmasti kenellekään tule ensimmäisenä mieleen Syyriaa ajatellessa.

Mikä pysähdytti eniten?

Sitä pysäyttävää tunnetta ei voi edes kuvailla, kun näkee edessään täysin matalaksi pommitetut kylät, jopa isot kaupunkialueet täyden hävityksen jäljiltä. Lisäksi pysäyttävää oli havaita joissakin paikoissa täysi hiljaisuus – se että ison kaupungin laitamilla ei kuulu mitään muuta kuin lintujen laulua, tuulen ulvontaa. Kaikki muu elämä oli vain kadonnut. Jotenkin matkan aikana siihen näkyyn yrittää turruttaa itsensä, mutta sitä kamalaa tunnetta sisältä ei vain saa mitenkään pois vaikka kuinka yrittäisi. Ei edes matkan jälkeen. Se oli jotain niin sydäntä riipivää, ettei sitä pysty sanoin kuvailemaan vaan joka kerta ajatus siitä nostaa edelleenkin tunnekuohun ja kyyneleet pintaa.

Pysäyttävää oli myös havaita, että kauempaa katsottuna täysin raunioina olevassa kylässä saattoi sittenkin olla elämää. Tästä elämän jatkumisesta muistutti joidenkin rakennusten katoille ilmestyneet punaiset vesikanisterit, jotka paljastivat rakennuksessa olevan asukkaan. Mr. Bilal kertoi näitä kanistereita ilmestyvän koko ajan lisää kun osa syyrialaisista palaa takaisin kotiseuduilleen.

Pysäyttävää oli myös vierailu Bosrassa – jo itse Bosran muinainen amfiteatteri oli mykistävä näky. Sitä katsoessa ei voinut olla miettimättä, miten jotain niin upeaa voi löytyä keskeltä ei mitään, ja miten keskellä kaikkea sitä ympärillä olevaa hävitystä jotakin tällaista on kuitenkin säilynyt. Bosrassa kävin ehkä myös matkani koskettavimman keskustelun paikallisen kanssa. Ravintolan pitäjä kertoi ajasta ennen sotaa, siitä kuinka viereisellä isolla parkkipaikalla oli ollut kymmenittäin busseja ja hänen ravintolassaan parveili turisteja monista eri maista, jopa niin paljon, että he joutuivat laajentamaan terassialuettaan. Pöydät täyttyivät puheensorinasta, kymmenistä eri kielistä, kiireisistä tarjoilijoista. Nyt paikka oli kuin aavekaupunki kaikessa hiljaisuudessaan, mutta hän sinnikkäästi joka päivä avaa edelleen ravintolan perheensä kanssa turistien toivossa.

Mikä fiilis sinulle jäi?

Matkan jälkeen minulla kesti todella pitkään, että pystyin edes ajatuksissani palaamaan takaisin noihin muistoihin saati sitten alkamaan käymään läpi valokuvia ja kaikkia kokemuksia ja kohtaamisia. Syyrian matka oli tähän astisista matkoista ehdottomasti henkisesti rankin. Tunsin ällöttävää etuoikeutusta omasta elämästäni, pienuutta siitä, etten voi auttaa tarpeeksi, vaikka haluaisin. Matka oli pysäyttävä, se muutti minua ihmisenä.

Kuitenkin jo Syyriassa ollessani huomasin ajattelevani, että haluan palata maahan vielä uudelleen kun asiat ovat menneet parempaan suuntaan. Ja tuo ajatus on nyt vain vahvistunut.  Syyrialla tulee aina olemaan paikka mielessäni, sillä se on upea maa, jonka ihmiset ovat ystävällisimpiä mitä tiedän. Toivon koko sydämestäni että Syyrian tilanne saadaan ratkaistua ja vakautettua ja syyrialaiset saavat elämänsä takaisin – tai ainakin paremmin tulevaisuuden.

Mitä Syyrian eteen voisi tehdä?

Kuten yllä olevan tekstin alkuosasta voi varmasti huomata, ei Syyrian sotatilanteeseen ole yhtä helppoa ratkaisua, vaan se on monen tekijän summa. Syyriaa ei kuitenkaan tulisi hylätä, vaan erityisesti EU:n ja muiden länsimaiden tulisi ottaa suurempi vastuu Syyrian sodan ratkaisussa ja maan auttamisessa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että länsimaat edelleenkin ummistavat silmänsä Syyrian tapahtumilta ja useissa sodissa häärivä Yhdysvallat taistelee siellä, missä he voivat parhaiten hyötyä jostakin (esim. öljyvarat tai kilpavarustelu Venäjää vastaan). Myöskään YK ei pysty vaikuttamaan sodan loppumiseen turvallisuusneuvostossa Venäjän veto-oikeuksien vuoksi.

Se mitä voimme yksittäisinä henkilöinä tehdä, on erityisesti tukea eri järjestöjä, jotka tekevät korvaamatonta työtä niin Syyriasta paenneiden pakolaisten kuin Syyriassa asuvien eteen. Tässä muutamia linkkejä:

• UNHCR YK:n pakolaisjärjestö Suomi
• Kirkon ulkomaanapu
• Pelastakaa lapset ry
• Punainen risti
• World Vision Suomi
• Unisef Suomi

Toinen asia, mitä voimme tehdä, on lisätä yhä useampien ihmisten tietoisuutta Syyrian tilanteesta. Ottaa itse entistä enemmän selvää Syyriasta, sen konfliktin taustoista, syyrialaisten tilanteesta sekä EU:n ja Suomen pakolaispolitiikasta. Viedä aihetta eteenpäin, kertoa siitä muille, saada yhä useampi tietoiseksi ja kiinnostumaan Syyrian tilanteesta sekä sen ratkaisusta. Kannustaa myös muita ihmisiä ja esimerkiksi omaa työnantajaa tukemaan Syyrian avustustyötä. Voisiko esimerkiksi työpaikan joululahjavarat ohjata Syyrian pakolaisten hyväksi tai voisiko esimerkiksi oma yhdistys tai vaikka urheiluseura järjestää asian puolesta kampanjan tai tapahtuman? Vaikenemisen ja silmien ummistamisen sijaan voisimme vihdoin antaa äänemme syyrialaisille.

Mistä voi saada lisätietoa Syyriasta?

Kansainväliset puolueettomat järjestöt ja niiden julkaisut ovat parhaita tietolähteitä. Tässä listattuna muutamia:

• UNHCR The UN Refugee Agency
• UN News
• UN Security council report
• Human Rights Watch
• Amnesty International
• Unisef
• UN World Food Programme
• The World Bank

Jos olet jaksanut lukea tekstin tänne asti, niin antoiko postaus sinulle uutta tietoa Syyrian tilanteesta tai avarsiko se käsitystäsi Syyriasta? Nousiko mieleesi ajatus siitä, mitä voisimme tehdä syyrialaisten hyväksi?