Menu
Matkainspiraatio

Nomadmania haastattelu matkoista ja matkabloggaamisesta

Viime vuoden lopulla sähköpostiini kilahti toivomus haastatella minua erääseen maailmanmatkailijoiden kiistatta kovimpaan mediaan – nimittäin Nomadmanian nettisivuille matkailijoiden haastatteluosioon. Nomadmania on yksi maailman arvostetuimpia sivuja matkailijoiden keskuudessa merkitä ylös käytyjä maita, alueita ja kohteita. Mitä enemmän paikkoja listalle alkaa kertymään, tulee Nomadmania myös verifoimaan käynnit – eli kuka tahansa ei voi alkaa huutelemaan, että on käynyt vaikkapa maailman kaikissa maissa ilman todisteita siitä.

Aluksi olin hieman hämmentynyt haastattelupyynnöstä, sillä Nomadmanian haastateltavissa on ollut monia minua niin paljon enemmän matkailleita ja hurjia seikkailuja tehneitä maailmanvalloittajia, mutta päätin tarttua haasteeseen ja kiinnostaviin kysymyksiin. Haastatteluni voit lukea kokonaisuudessaan englanniksi täältä, mutta poimin tähän suomeksi käännettyinä muutamia mielenkiintoisimpia kysymyksiä ja vastauksiani niihin.

Ja jos vähänkään olet matkustellut enemmän ja haluaisit merkitä käytyjä paikkoja jonnekin selkeästi ylös, suosittelen lämpimästi perehtymään Nomadmanian sivuihin ja luomaan sinne oman matkailijaprofiilin. Itse olen merkkaillut omaan profiiliini ylös lähinnä vain maita, mutta sivustolla pystyy myös seuraamaan käytyjä alueita, joita Nomadmania on listannut olevan yhteensä 1301 kappaletta! Eli matkakohteet eivät ainakaan ihan heti lopu listalta.

Kerro meille hieman elämästäsi nuorempana ja siitä, kuinka kiinnostuit matkailusta.

Lapsena yksi suosikkiohjelmani oli David Attenborough:n luonto-ohjelmat, joita katsoin isäni kanssa, ja uskon että niiden kautta kiinnostukseni maailman eri eläinlajeihin ja ekosysteemeihin heräsi. Lisäksi olin lapsena todella kiinnostunut maantiedosta ja eri maista, ja yksi lempiesineeni oli valaistu karttapallo, jota iltaisin pyörittelin ja luin siitä outojen paikkojen nimiä. Silloin en osannut kuvitellakaan, että joskus voisin matkustaa niihin kaikkiin paikkoihin, sillä nuorempana matkailu oli minulle hyvin vierasta. Emme perheeni kanssa reissanneet kuin pääsääntöisesti Suomessa, lukuun ottamatta paria lyhyttä matkaa Suomen naapurimaihin Ruotsiin ja Viroon. Isäni oli ennen syntymääni YK:n rauhanturvaajana Kyrpoksella ja Lähi-Idässä, ja muistan edelleenkin kuinka nuorempana ihaillen katselin hänen rauhanturvaaja-aikaisia kuvia eksoottisista paikoista.

Kun olin opiskelemassa Helsingin yliopistossa, päätin vuonna 2006 lähteä vaihto-opiskelemaan Yhdysvaltojen Dallasiin yhdeksi lukukaudeksi lähinnä kehittämään englanninkielen taitojani. Tuo matka oli käänteentekevä elämässäni, sillä Yhdysvalloissa opiskelijakavereitteni kanssa reissatessa huomasin nauttivani matkailusta aivan suunnattomasti, enkä vain tuntenut saavani siitä tarpeekseni. Tuolla reissulla minussa heräsi aivan valtava kaukokaipuu nähdä maailmaa yhä enemmän.

Vaihto-opiskelujen jälkeen reissasin pääosin Euroopassa ennen kuin uskaltauduin lähtemään seikkailumatkoille Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan. Mitä enemmän matkailin, sitä enemmän tuntui siltä, etten voisi tätä harrastusta lopettaa. Matkailusta oli muodostunut minulle elämäntapa ja jonkinlainen oman identiteettini jatke.

Vuonna 2016 päätin laittaa elämäni Suomessa pakettiin ja lähteä 10 kuukauden pituiselle maailmanympärimatkalle reissaten kaikkiin niihin unelmakohteisiin, joista olin aina haaveillut. Maailmanympärimatka oli ja on edelleen yksi upeimpia kokemuksia elämässäni, ja varmastikin juuri sen jälkeen minusta on tuntunut yhä enemmän siltä, että voisin oikeasti matkustaa aivan minne vain – vaikka jokaiseen maailman maahan.

Kuinka suomalaisuus on vaikuttanut suhtautumiseesi elämään ja matkoihin?

Luulen, että suomalaisuuden kautta olen ennen kaikkea saanut maanläheisen otteen elämään, mikä myös tottakai heijastuu matkoihini. Me suomalaiset emme hirveästi pidä melua itsestämme, mikä on varsinkin matkoilla ollut etu. Useissa kohteissa reissatessa kenelläkään ei tunnu olevan mitään pahaa sanottavaa Suomesta, ja koen, että suomalainen passi on ehdoton etu reissatessa erityisesti konfliktialueilla, sillä olemme poliittisesti neutraali maa.

Olet Adalmina’s Adventures blogin perustaja, joka on suunnattu nuorille naisille. Voitko kertoa, mistä sivuston nimi on tullut ja mitä toivot saavuttavan blogilla? Millaista sisältöä tuotat seuraajillesi?

Aloitin bloggaamisen vuonna 2008 ja silloinen lifestyle-blogini Adalmina’s Secret oli yksi ensimmäisiä Suomessa. Kun lähdin vuonna 2016 maailmanympärimatkalle, lopetin menestyneen lifestyle-blogini ja perustin nykyisen matkablogini Adalmina’s Adventures. Nimi on siis osittain peräisin lifestyle-blogistani sen tunnettavuuden vuoksi. Ja adventures-sana kuvaa mielestäni täydellisesti matkustustyyliäni.

Matkablogin alkuperäinen ajatus oli vain tallentaa itselleni muistiin matkakokemuksia ja seikkailutarinoita maailmanympärimatkaltani. Mutta kun aloin saamaan yhä enemmän kommentteja siitä, kuinka olen omalla esimerkilläni rohkaissut muitakin suomalaisia naisia lähtemään sille ensimmäiselle soolomatkalle tai ylipäätään reissuun unelmiensa kohteeseen, ymmärsin, että blogillani on myös syvempi merkitys.

Sen lisäksi, että haluan tarjota blogissani inspiraatiota ja nojatuolimatkoja maailman upeimpiin ja erikoisimpiin kohteisiin, on postauksissa aina mukana myös oma henkilökohtainen tarinani. Blogini kautta haluan omalla esimerkilläni kumota asenteita ja ennakkoluuloja naisten yksinmatkailuun liittyen sekä kertoa avoimesti niistä oletuksista ja paineista, mitä kolmekymppiset sinkkunaiset saattavat kohdata Suomessa. Haluan blogissani kannustaa kaikkia lähtemään rohkeasti elämänsä seikkailulle sekä toteuttamaan pieniä ja suuria unelmiaan – oli kyseessä sitten matkailu tai elämänvalinnat ylipäätään. Elämä on liian lyhyt elettäväksi ”sitten joskus” -asenteella!

Mitkä ovat bloggaamisessa niitä suurimpia palkintoja ja mitkä haittapuolia?

Ehdottomasti suurin palkinto bloggaamisesta on ollut seuraajien kommentit ja tarinat siitä, kuinka olen omalla esimerkilläni inspiroinut tai rohkaissut heitä. Niinä hetkinä on tuntunut siltä, että teen jotakin merkityksellistä blogini kautta.

Vaikka bloggaaminen on tavallaan yksinäistä puuhaa, on siinä omalta osaltani aina vahvasti läsnä yhteisöllisyys. Olen mm. järjestänyt seuraajilleni lukijamatkan Tansaniaan, valokuvauskurssin sekä useita matkailijoiden iltoja, joissa erityisesti soolomatkailijat ovat päässeet tutustumaan toisiinsa.

Toki palkitsevaa on myös ollut tehdä kaupallisia yhteistyötä isojen matkailubrändien tai turismiboardien kanssa, mutta yhteistyöt eivät missään nimessä ole blogini tärkein juttu. Oikealta ammatilta olen nimittäin ympäristökonsultti ja yrittäjä, eikä kokopäiväinen matkabloggaajan tai vaikuttajan ura ole koskaan ollut isoimpana haaveenani.

Bloggaamisen ja somen kääntöpuoli on varmastikin ollut ilkeämieliset kommentit. Muun muassa Syyrian matkaani liittyen sain kommentin siitä, että minun toivottiin tulevan kotiin mieluummin ruumisarkussa kuin omin jaloin. Onneksi tällaiset kommentit ovat vain murto-osa kaikista niistä positiivista ja asiallista kommenteista.

Olet käynyt 2/3 maailman maista – onko sinulla suunnitelmana käydä niissä kaikissa, jos niin miksi tai miksi ei?

Todellakin haluan vierailla kaikissa maailman maissa! Mitä enemmän olen matkaillut, sitä suuremmaksi matkailun ja maailman näkemisen palo on vain kasvanut. Joskus minulle on sanottu, että kun olet jo reissannut niin paljon, niin eikö olisi jo aika asettua aloilleen. Vielä mitä, minullahan on vielä 1/3 maailman maista läpikäymättä.

Toki maapisteiden kerääminen on kiehtovaa, mutta sitäkin enemmän olen kiinnostunut näkemään maailmasta mahdollisimman paljon sekä tutustumaan erilaisiin paikkoihin ja kulttuureihin. Olen myös aina sanonut, että minulle jokainen matka on myös matka itseeni, jonkinlainen kasvutarina kaikkien niiden kokemusten ja kohtaamisten kautta mitä jokainen matka eteen tuo.

Mitään aikarajaa en ole kuitenkaan asettanut itselleni siihen, että milloin kaikki maat tulisi olla valloitettuna. Minulle riittää se, että elämäni aikana pääsen käymään kaikissa maailman maissa. Mitään pikastoppeja tai maiden läpijuoksua en halua tehdä, vaan mieluummin viipyä kerralla pidempään jos se vain on mahdollista.

Millainen matkustustyylisi on? (vrt. hidas vai nopea matkustus, perus/luksus, lentäminen/maata pitkin, soolo/ryhmä jne)

Olen varmastikin yhdistelmä näitä kaikkia, sillä matkustustyylini vaihtelee. Joskus reissaan rinkka selässä ja yövyn hostellien dormeissa tai riippumatossa keskellä sademetsää, joskus taas lähden reissuun Rimowan matkalaukun kanssa ja yövyn 5 tähden hotellissa.

Matkoille lähden pääsääntöisesti aina yksin, ja soolomatkailu onkin eniten se oma juttuni, mutta reissukohteessa voin välillä myös liittyä seikkailuryhmämatkan mukaan. Eniten matkustustyyliäni kuvaisi varmaankin sanat elämyksellisyys ja seikkailut, sillä janoan aina uusia kokemuksia. Usein lennän tiettyyn kohteeseen, mutta eri maiden välillä suosin maata pitkin matkustamista aina kun se on mahdollista. Rakastan roadtripejä ja sitä matkailun tuomaa vapauden tunnetta sillä hetkellä, kun on tienpäällä ja menossa johonkin uuteen ja tuntemattomaan paikkaan.

Adalminas Adventures Bangladesh

Kerro meille muutama matkatarina, jotka ovat todella vaikuttaneet sinuun henkilönä?

Toistan ehkä itseäni, mutta maailmanympärimatka oli käänteentekevä elämässäni. Se muutti minua ihmisenä jo ennen matkaa, kun jouduin laittamaan elämäni prioriteetit uusiksi ja säästämään unelmieni matkaa varten, joka maksoi yhteensä n. 50 000 €. Matkalla ollessa taas opin hurjasti maailmasta, mutta myös itsestäni. Minulle matkat ovat aina myös matka itseeni, sillä matkojen kautta joutuu aivan eri tavalla kohtaamaan omia ajatuksiaan, pelkojaan ja ennakkoluulojaan ja juuri tuota maailmanympärimatka myös oli.

Maailmanympärimatkalta takaisin Suomeen palatessani huomasin myös asennoitumiseni normaaliin arkielämään Suomessa muuttuneen. Tajusin, ettei se perinteinen suomalainen unelma häineen, omakotitaloineen, farmariautoineen ja lapsineen ole välttämättä se minun juttu. Janosin vapautta ja mahdollisuutta rakentaa yhä enemmän itseni näköistä elämää. Irtisanouduin palkkatyöstä ja hyppäsin yrittäjäksi ajatuksena muovata työstäni yhä merkityksellisempää sekä toki matkailun paremmin mahdollistavaa.

Matkani Syyriaan maaliskuussa 2020 oli koskettavin mitä olen koskaan tehnyt ja se liikautti jotakin pysyvästi sisälläni. Huomasin yhä enemmän pohtivani sitä, kuinka voisin tehdä entistä enemmän hyvää tämän maailman eteen ja myös blogillani antaa enemmän huomiota niille maille, paikoille, ihmisille tai eläimille, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Tekemilläni matkoilla on myös aiemmin ollut huomioarvoa, ja osa reissuistani on päätynyt esimerkiksi suomalaisen valtamedian uutisotsikoihin. Haluaisinkin tulevaisuudessa käyttää tätä asemaani entistä enemmän hyvään tarkoitukseen – jo se lämmittää mieltäni, jos pystyn muuttamaan edes yhdenkin ihmisen asennoitumisen johonkin tuntemattomaan maahan tai jopa herättää auttamaan. Se olisi mielestäni vaikuttamista parhaimmillaan.

Jos passia ja puhelinta ei lasketa, mitä ilman et matkusta?

Matkoille pakkaan lähes aina mukaan otsalampun, sillä sen olen todennut olevan tarpeellinen lähes missä kohteessa tahansa. Lisäksi pakkaan mukaan korvatulpat, sillä olen käyttänyt niitä matkoilla niin usein, että en osaa enää edes kotona nukkua ilman niitä. Yksi asia, mitä taas en ikinä pakkaa mukaan, mutta jolle on useammin yllättäen tullut tarvetta, on ollut viinipullon avaaja.

Mitkä ovat korkealla matkailun bucket-listallasi ja miksi?

Yksi matka, mikä on pyörinyt mielessäni jo pitkään, on ollut overland-reissu Gibraltarilta Kapkaupunkiin. Lisäksi bucket listaltani löytyy mm. Turkmenistanin helvetin portit, Socotran lohikäärmepuut, Nyiragongon tulivuorivaellus Kongon demokraattisessa tasavallassa, Bamyan buddha-patsaat Afganistanissa, Victoria Falls Venezuelassa ja ties mitä muita kohteita!

Jos voisit valita 4 henkilöä miltä tahansa aikakaudelta illalliselle, ketä nämä illallisvieraasi olisivat ja miksi?

Luulen, että listallani ensimmäisenä olisivat ehdottomasti Steve McCurry ja David Attenborough, jotka ovat omassa sarjassaan todellisia uranuurtajia. David Attenborough:n olen halunnut päästä tapaamaan lapsesta saakka ja illallispöydän sijaan mielelläni lähtisin hänen mukaansa johonkin erikoiseen kohteeseen. Hän on myös viimeisten vuosien aikana ottanut tiukasti kantaa ilmastonmuutokseen, joten uskoisin meillä olevan paljon keskusteltavaa matkojen lisäksi myös maailman tulevaisuuden osalta. Steve McCurryn pysäyttäviin valokuviin palaan aina uudelleen ja uudelleen, ja illallispöydässä haluaisin kysyä häneltä tarinoita näiden upeiden kuvien taustalta.

Illallispöytään haluaisin myös kutsua Suomen entisen presidentin Martti Ahtisaaren, joka on myös saanut Nobelin rauhanpalkinnon merkittävästä työstään konfliktien ratkaisemiseksi useilla eri mantereilla.  Hänen kanssaan haluaisin keskustella erityisesti Syyrian kriisistä, ja siitä minkä hän näkisi ratkaisuksi maan hyväksi. Haluaisin myös kysyä häneltä, mitä hän toivoisi EU:n ja muiden maiden tekevän Syyrian konfliktin eteen.

Näiden miehien lisäksi illallispöytään olisi kiinnostava kutsua Isabelle Bird, joka oli yksi ensimmäisiä naissoolomatkailijoita 1800-luvulla. Haluaisin kuulla hänen tarinoitaan siitä, millaista matkailu tuolloin on ollutkaan, ja erityisesti millaista se oli naisena. Olisi myös kiehtovaa kuulla, millaisia hänen käymänsä matkakohteet ovat olleet vuosisatoja sitten ennen turismin räjähdysmäistä kasvua.

Lue täältä koko Nomadmania haastattelu. Voit lukea lisää Nomadmaniasta täältä ja luoda sinne oman matkailijaprofiilisi.
About Author

Seikkailumatkailija, naissoolomatkailun pioneeri ja yrittäjä Helsingistä. Reissaa maailman upeimpien reissukohteiden rinnalla tuntemattomissa paikoissa, joita ei valtamediassa näe. Tähän mennessä käytynä yli 130 maata ja tavoitteena vierailla niissä kaikissa. Haluaa samalla haastaa ennakkoluuloja ja rohkaista ottamaan askel oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

1 Comment

  • Haha, naurattaa nuo kyselyt siitä, koska aikoo asettua aloilleen. Itselläni ikää on jo niin paljon, että kyselyt ovat jo loppuneet ja muutkin alkavat jo ymmärtää, että meille joillekin tämä kulkeminen vain on elämäntapa.
    Mulla tosin yksinreissaaminen on vaihtunut nomadielämään kumppanin kanssa.

    Lähdettiin muuten näköjään samana vuonna pidempään reissuun, mutta me ei sitten ikinä palattukaan Suomeen.

    Hienoa muuten, että Afganistanin reissusi toteutui, kiitos postauksestasi sieltä! Laitoin sen myös jakoon.

    P.s. Mä muuten olen päässyt kuvaajakollegoiden kanssa istumaan samaan pöytään Steve McCurryn kanssa.

    Reply

Leave a Reply