Tansania – hyvästit leirielämälle Ngorongorossa

Viimeisenä safaripäivänä ryhmämme jeepit kaartoivat Serengetistä kohti Ngorongoron luonnonpuiston kraaterimaisemia. Jo edellisellä matkakerrallani olin todennut Ngorongoron olevan yksi upeimpia paikkoja toteuttaa safari Afrikassa, eikä puisto pettänyt tälläkään kertaa. Upea aamunsarastus taikoi esiin lähes mystiset sävyt kraaterin tasaisen pohjan pintaan, ja yhtä taianomaiselta tuntui aivan auton viereen lähes kosketusetäisyydelle tulevat eläimet seeproista leijoniin ja gnu-antiloopeista hyeenoihin.

Vaikka luonto tarjosi parastaan, tunsin silti oloni hieman ulkopuoliseksi. Ehkä osansa oli siinä, että olin jo aiemmin ollut täällä samoissa maisemissa, samojen safarijeeppien kyydissä ja kokemus tuntui hieman samalta kuin aiemmin. Ehkä osansa oli siinä, että käsillä olivat viimeiset hetket Afrikassa. Vaikken olisi halunnut ajatusten tulevan pintaan, kävin silti mielessäni läpi seikkailuani läpi Afrikan, samalla Ngorongoron maisemien vilistäen jeepin ikkunan ulkopuolella. Omiin ajatuksiini uppoutuen matkaystävien jutustelut ja oppaan kertomukset menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja huomasin hajanaisten matkahetkien ottavan vallan ajatuksistani. Välillä mietin kohtaamiani ihmisiä, heidän merkitystään ja tarkoitustaan elämääni, välillä ajatukset suuntasivat niihin parhaimpiin paikkoihin ja kokemuksiin, joita Afrikka onkaan tällä reissulla minulle tarjonnut.

Safarin päätteeksi käsillä oli vielä viimeiset leiriyöt Afrikassa. Teltta, johon minulla oli pienoinen viha-rakkaussuhde, oli toiminut majapaikkani kokonaiset 6 viikkoa täällä Afrikan mantereella. Monien upeiden maisemien päätteeksi tuntui jotenkin arvokkaalta saada yöpyä juuri Ngorongoron kraatterin rinteillä viimeisiä öitä. Vaikka yö Ngorongorossa oli kylmä, nukuin siellä varmasti koko matkan ajan parhaimmat yöunet. Aamulla heräsin auringon noustessa, ja jollakin tavalla henkisesti ja fyysisesti valmiina suuntamaan kohti seuraavia seikkailuja. Ikään kuin auringonnousu olisi halunnut vahvistaa tätä tunnetta, värjäsi se valaistuvan taivaanrannan mitä upeimmilla pinkeillä sävyillään. Lempiväreilläni.