Terveiset La Pazista!

Terveiset vihdoinkin La Pazista! Saavuin tänne aamuyöstä viiden aikoihin pitkän lentorupeaman jälkeen, ja voin sanoa, että tänään olo on ollut hieman hölmistynyt. Osittain varmasti matkaväsymyksestä, osittain aikaerosta ja osittain korkeasta ilmanalasta. Ja ehkä osittain myös kulttuurimuutoksesta – Afrikan ja Etelä-Amerikan välillä kun on aivan valtava ero jo ihan kaupunkien katukuvassa, mutta myös paikallisten kulttuurissa muutenkin.

Tänään olenkin yrittänyt ottaa ihan iisisti, ja totutella tähän uuteen paikkaan kaikessa rauhassa. Eikä täällä kannata hötkyillä, nimittäin La Paz on maailman korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki, peräti 3250–4100 metrissä merenpinnan yläpuolella. Lähes jokainen lentäen tänne saapuva turisti kärsiikin ensimmäisten päivien aikana jonkinasteisista vuoristotaudin oireista, ja vakavimmissa tapauksissa on leikki kaukana. Aiemmin lentäessäni Perun 3400 metrissä sijaitsevaan Cuscoon huomasin ensimmäisten päivien aikana puuskuttavani jo pienienkin ponnistelujen jälkeen, joten nyt vieläkin korkeammalla sijaitseva La Paz saa minulta kaiken kunnioituksen. Onneksi ainakaan toistaiseksi en ole havainnut sen kummempia oireita, ja kävinkin heti ostamassa paikallisia lääkkeitä taudin ennaltaehkäisyyn.

Muuten olen tänään lähinnä vain ihmetellyt La Pazin kalliorinteille rakennettua, oranssinpunertavien rakennusten ja pienten kirkontornien muodostamaa kaupunkikuvaa, jota olen pystynyt ihastelemaan suoraan hotellini viidennen kerroksen ikkunasta. Päivällä kävin verkkaisella kävelykierroksella lähikortteleissa etsien supermarketia ja apteekkia sekä katsellen ympärilleni. Afrikkaan verrattuna paikka vaikuttaa kovin leppoisalta, vaikka käynnissä olivat sunnuntaimarkkinat ja kadut olivat täynnä erilaisia myyntikojuja. Liekö korkealla ilmanalalla osuutta asiaan, ettei täällä hötkyillä. 🙂 Minuun ei myöskään kiinnitetty sen kummempaa huomiota, vaikka liikuinkin kaduilla ainoana vaaleahiuksisena.

Nyt tulin takaisin hotellille ja söin lounaaksi ehkä maailman makoisimman pehmeääkin pehmeämmän avocadon paikallisten tortillasipsien kera. Oi nam! Afrikan sapuskojen jälkeen en malta odottaa mitä kaikkia kulinaristisia elämyksiä Etelä-Afrikka minulle vielä tarjoakaan! Vaikka vatsa on vieläkin täynnä jättikokoisesta avocadosta, en silti voi olla odottamatta jo illallisaikaa, jolloin pääsen suuntaamaan lähiravintolan bolivialaisten annosten äärelle. Mutta nyt täytyy palata takaisin huoneeseen hakemaan lisää vaatetta päälle. Taitaakin tulla untuvatakille illalla käyttöä, nimittäin Afrikan jälkeen sää täällä tuntuu jäätävältä, vaikka lämpöasteita pitäisi mittarin mukaan olla peräti +10 astetta.