Terveiset Makedonian maisemista

Kastorian jälkeen oli aika sanoa hyvästit Kreikalle, johon matkani aikana ehdin jo kovin ihastumaan. Seuraavaksi auton nokka osoitti kohti Makedonian rajaa, jonne suunnatessa käytössä oli Kerkini-järven majatalon isännän piirtämä kartta (jonka Snapchat-tiliäni seuraavat varmasti huomasivatkin). Kartta tuli tarpeeseen, sillä vuokra-auton navigaattori ei tiennyt läheskään kaikkia Makedonian puolella kiemurtelevia teitä, ja kuten navigaattoreilla on tapana, ne vievät usein perille kohteeseen suorinta ja nopeinta tietä, mikä ei aina ole se kaunein vaihtoehto. Käsin piirretyn kartan turvin pujahdimme kuitenkin päätieltä pienelle luonnonpuiston tiepätkälle, joka mutkitellen nousi ylemmäs ja ylemmäs vuoren rinnettä.

Ylösnousun aikana saattoi ihastella auton ikkunasta vilkkuvia Galichica-luonnonpuiston maisemia Prespa-järvelle, ja vuoren huipulle päästessä maisemat taas vaihtuivat näkymiksi kohti Ohrid-järveä. Eikä tämä kiemurtelevan makkaratien valinta ollut turhaa – ylhäältä avautui henkeäsalpaavat maisemat alapuolella sinistäkin sinisempänä kimmeltävälle Ohrid-järvelle, jonka ympärille puuttomat vuoren huiput loivat karunkauniin kontrastin. Istahdin kielekkeen harjalle ihastelemaan maisemia, ja samalla en voinut olla miettimättä sitä, kuinka upeita paikkoja maailmasta löytyykään. Korkealla ollessa, siellä missä taivas ja maa näytti kohtaavan, oli jotain spirituaalisesti latautunutta kauneutta. Uskokoon kukakin mihin tahtoo, mutta näissä maisemissa voi hyvin tuntea jonkin suuremman voiman olemassa olon.