1. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia?
Ensimmäisen blogini, Adalmina’s Secret -nimeä kantavan lifestyle-blogin perustin vuoden 2008 syksyllä, kun Suomen blogimaailma oli vielä aivan lapsenkengissä. Blogini nousi aika nopeasti suosituksi omassa genressään ja vuodesta 2011 aloin saamaan blogini pitämisestä palkkaa, kun blogini siirtyi ensin Bonnier Publicationin ja sitten Aller Median Divaani-lehden alle sekä myöhemmin Otava Median Anna-lehden siipien suojiin.
Pitkän pohdinnan jälkeen sain lopulta tammikuussa 2016 avattua tämän matkablogini Adalmina’s Adventures ja hetken aikaa päivitin kahta blogia samanaikaisesti (believe me, oli muuten aikamoinen homma). Lokakuussa 2016 maailmanympärimatkalle lähtiessäni laitoin lifestyle-blogini jäähylle ja aloin keskittymään pelkästään matkablogiini, ja sillä tiellä olen edelleen. Takana on siis nyt peräti 10 vuotta bloggaajana, ja blogia olen noiden vuosien aikana päivittänyt, jos en päivittäin niin ainakin viikoittain, yhtä lifestyle-blogin aikana pitämääni pidempää taukoa lukuunottamatta.
2. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Lifestyle-blogini perustin aikoinaan oikeastaan siitä syystä, että opintojen loppusuoralla ja työelämään siirtyessä kaipasin jonkinlaista omaa paikkaa, jossa saada ajatukset muualle ja keskittyä hetki kaikkeen kauniiseen, mistä inspiroiduin silloin. Olin lukenut lehdestä ruotsalaisesta Blondinbella-blogista, ja innostuin siltä istumalta lopulta avaamaan oman blogini Blogger-alustalle. Lähtökohta tuolloin 2008 oli aivan erilainen blogin perustamiselle kuin tänä päivänä, sillä silloin blogeilla ei todellakaan ollut vielä mitään rahallista arvoa, vaan jokainen teki sitä harrastuksenaan ja puhtaasta intohimosta.
Vuosien lifestyle-bloggaamisen aikana aloin kuitenkin muuttumaan ihmisenä, en pelkästään elämääni ravisuttaneen eroni vaan myös yhä uusien ja uusien matkojeni kautta. Aloin innostumaan yhä enemmän matkavalokuvaamisesta ja matkatarinoiden tallentamisesta, joita oli tuohon mennessä kertynyt vino pino perinteisiin matkapäiväkirjoihin. Lifestyle-blogini ei kuitenkaan tuntunut oikealta paikalta näille matkajutuille, niinpä huomasin kaipaavani ihan omaa paikkaa matkajutuille – ikiomaa matkablogia, joka olisi itseni näköinen ja tuntuinen, niin villi, vapaa ja aito kuin minä matkoillani ollessa. Sen lisäksi, että omien matkajuttujen tallentaminen pöytälaatikoista nettiin tuntui itselleni tärkeältä, pyörähti takaraivossani myös ajatus, että ehkäpä oman matkablogini kautta voisin inspiroida muita lähtemään elämänsä seikkailulle ja tavoittelemaan niitä pieniä suuria unelmiaan, liittyivätpä ne sitten matkailuun tai vaikka elämänmuutokseen, kuten itselläni.
3. Kuvaile blogiasi. Mikä on sen pääasiallinen aihe yms.
Blogini on matkablogi, mutta sellaisella sopivalla lifestyle-twistillä. Pelkkiä matkaoppaita en tänne siis kirjoita, vaan tarinat kumpuavat aitojen matkakokemuksieni ympäriltä, haluan niissä olevan persoonaa ja tunnetta mukana – sitä fiilistä, mitä itse matkalla ollessa koen. Toki väliin mahtuu myös postauksia niin rahasta, valokuvaamisesta kuin arkielämästä, mutta myös painavampia ajatuksia elämänmuutoksesta ja omanlaisen elämän rakentamisesta.
Matkablogillani ei ole mitään erityistä nicheä, vaan sisältö on rakentunut omien matkamieltymyksieni ympärille. Tottakai blogista ja matkatarinoistani paistaa läpi seikkailijaluonteeni, kun matkailen mitä erikoisemmissa ja omituisemmissa kohteissa, ja lisäksi soolomatkailijastatukseni tuo sisältöön omat vinkkinsä. Matkalla ollessa en halua laittaa itseäni vain yhteen lokeroon, joten miksi yrittäisin tehdä sitä blogissanikaan: voin aivan hyvin yöpyä upeassa putiikkihotellissa kuin alle 10 euron hostellidormissa, seikkailla rinkka selässä mitä omituisemmissa matkakohteissa kuin nauttia risteilyloman täysihoidosta tai yksinreissaamisen vastapainoksi jakaa välillä matkakokemukset ystävän kanssa. Matkoillani ja sitä myötä myös matkablogissani korostuvatkin useasti ne aidot elämykset ja kokemukset sekä elämää suuremmat seikkailut.
4. Kuinka usein päivität blogiasi?
Aiemmin päivitin matkablogiani jopa 5 kertaa viikossa, mutta tämän vuoden keväällä, kun tein blogini lisäksi töitä kahdelle eri yritykselle, postaustahti tipahti 2-3 postaukseen viikossa. Tämä on välillä harmittanut itseäni, että olen joutunut karsimaan panostuksesta omaan rakkaaseen blogiini ja intohimooni eli matkailuun, mutta 7 päivän työviikko välillä jopa yli 12 tunnin työpäivineen ei paljoa jättänyt enää energiaa blogin päivittämiselle. Matkajuttuja olisi kuitenkin vielä vaikka kuinka paljon varastossa, muista postausideoista puhumattakaan, joten kunhan vain taas saan ryhtiliikkeen suoritettua kesän some-loman jälkeen, alkaa blogikin taas päivittymään useammin.
5. Kumman valitset kuvat vai teksti?
Kuvat ehdottomasti. Rakastan matkavalokuvaamista ja erityisesti paikan fiiliksen tallentamista kuviin. Matkateemainen blogipostaus rakentuukin oikeastaan aina niin, että muokkaan ja valitsen kuvat ensin (tähän voi mennä useampikin tunti, sillä olen visuaalisesti aivan äärettömän tarkka joistakin asioista), ja vasta sen jälkeen alan rakentaa tekstiä ja tarinaa kuvien ympärille. Joskus kuitenkin matkoilla ollessa (esim. overland truckilla läpi Afrikan), kuvien lataaminen blogiin ei ole ollut mahdollista, niinpä olen kirjoittanut pelkät tekstit tietokoneeni muistiin iltaisin, jotta matkakokemukset säilyisivät tallessa ennen seuraavan päivän uusia seikkailuja. Jälkikäteen olen sitten valinnut kuvat mukaan ja julkaissut postaukset blogissani.
Pidin muuten keväällä matkavalokuvaamisen kurssin, jolle osallistuneet saivat paremman käsityksen matkavalokuvausfilosofiastani ja -vinkeistäni. 🙂
6. Mistä saat inspiraatiota postauksiisi?
Matkoistani tietenkin! En tiedä mikä muu voisi inspiroida yhtä paljon, kuin se, että näkee ja kokee maailmaa. Matkalla ollessa postausidoita tupsahtelee mieleen tämän tästä, erityisesti juuri kyseessä olevasta matkakohteesta, mutta usein myös muistakin postausaiheista. Matkalla ollessa koen usein olevani aidoimmillani kirjoittajana, jolloin postauksienkin aiheet ja tekstit syntyvät kuin luonnostaan. Joskus esimerkiksi vinkkipostauksiin inspiraatio tai aiheidea voi tulla tietenkin teiltä lukijoilta, kun jätätte kommenttejanne tänne blogiini tai lähetätte minulle sähköpostia. Postausideat voivat syntyä toki mistä tahansa muualtakin, kuten päivän uutisista, lukemastani kirjasta tai some-kanavista – silloin usein kirjoitan ideani ylös muistiin, ja palaan siihen paremmalla ajalla.
7. Bloggaatko mieluiten aamulla, päivällä vai illalla?
Kirjoituspuuhissa olen ehdottomasti tehokkaimmillani aamuisin, joten yritän saada blogipostaukset, kuten muutkin blogityöt tehtyä silloin (esim. tätä postausta aloin näpyttelemään keskiviikkona jo klo 5.30 ennen kuin klo 8 suuntasin vetämään kokopäivän workshopia). Tosin matkoilla ollessa en useinkaan tuhlaa aamujani blogin äärellä istumiseen, vaan ylläripylläri matkakohteen kokemiseen, joten silloin useimmiten vasta myöhäiset illat ovat aikaa blogilleni. Parhaiten silloin usein toimii hiljainen ravintola tai kahvila tai vaikka majapaikkani terassi, jonka pöydän äärellä viiniä siemaillen voin kirjoittaa kerralla valmiiksi useammankin postauksen. Postaukset ajastan lähes aina julkaistavaksi illalla, koska silloin te lukijani olette enemmän blogini parissa. Blogikommentteja ja muuta somea hoidan sitten kellon ympäri, aina kun siihen vain aikaa (ja energiaa) on.
8. Kuinka usein teet jotain blogisi eteen, kuten otat kuvia, luonnostelet uusia postauksia, vastaat kommentteihin tms.?
Useimmiten päivittäin. Tosin olen viimeisen vuoden aikana yrittänyt rakentaa itselleni sellaisen viikko-ohjelman, että voisin viikonloppuisin pyhittää yhden kokonaisen päivän pelkästään blogilleni, jolloin hoidan erityisesti blogipostauksia valmiiksi, sillä ne vievät yllättävän paljon aikaa ja arkipäivisin ne muutamatkin tunnit voivat olla kalenterissani tiukassa. Kuvien muokkaukseen ja valintaan saa helposti kulumaan tunnin jos toisenkin, ja siinä missä lifestyle-blogiin pystyi suoltamaan tekstisisältöä muutamassa kymmenessä minuutissa, matkajutut vaativat minulta usein ainakin pari tuntia työstämistä. Postauksien rinnalla pyrin seuraamaan päivittäin blogini sähköpostia, kommentteja ja some-kanavia sekä muutenkin pysymään ajanhermoilla.
9. Luetko muiden blogeja? Minkä tyylisiä?
Luen nykyisin enää yllättävän vähän muiden blogeja – ja syy on oikeastaan ihan vain ajanpuute. Seuraamissani blogeissa aihealueella ei niinkään ole väliä, sillä seuraan enemmän henkilöitä kuin asioita. Eli lukulistaltani löytyy useimmiten lifestyle-painotteisia blogeja Suomesta ja ulkomailta. Matkablogeja seuraan toki myös, mutta suomalaisista matkablogeista päädyn useimmiten vain pariin ystäväni blogiin, koska well I know them. Kansainvälisistä matkablogeista seurailen silloin tällöin niitä blogeja, jotka ovat eniten omantyylisiäni matkustustavaltaan ja elämänasenteeltaan.
10. Mitkä asiat toisten blogeissa kiinnittävät huomiosi ja saavat sinut liittymään ehkä jopa lukijaksi?
Persoona ja rivien välistä paistava aitous on se mikä saa minut koukuttumaan blogiin. Häikäisevän upeat kuvat toki hurmaavat, mutta se miksi palaan blogiin, on kuitenkin lopulta se henkilö. Oikeinkirjoitettu ja kauniisti soljuva teksti ovat myös sellaisia tekijöitä blogissa, joita arvostan. Klikkiotsikot ja huomiohuoraaminen karkoittavat minut usein pois blogista, samoin kuin lukijoiden jonkinlainen aliarvioiminen kliseisine viikosta toiseen toistuvine samanlaisine teksteineen, joista paista läpi, että jotain vain oli nyt pakko julkaista. (ehkä tällaisia olette joistakin lifestyle-blogeista joskus huomanneet, kröhöm kuten omasta vanhasta blogistani 😀 ).
11. Kolme parasta asiaa bloggaamisessa?
1. Samanhenkisten ihmisten kanssa kommunikointi, ehdottomasti! Aiemmin se painottui blogin kommenttiboksissa tai sähköpostiviesteillä käymääni keskusteluun teidän kanssa, mutta onneksi pian tajusin perustaa oman Facebook-ryhmän ja sitä kautta järjestämään tapaamisia blogini seuraajille eli meille kaikille Reissaajille! On ollut ihan mahtavaa nähdä teitä livenä ja päästä intoilemaan matkoista yhdessä! Parasta tässä hommassa on myös ollut tutustua matkabloggaajakolleegoihin niin Suomessa kuin ulkomailla, ja päästä jakamaan nämä ilot kuin surutkin ihmisten kanssa, jotka todella ymmärtävät mistä puhut. Been there done that!
2. Vaikka matkablogin perustamisessa ensisijainen tavoite itselläni olikin hieman itsekäs – saada omia matkajuttuja tallennettu yhteen ja samaan paikkaan – huomasin kuitenkin nopeasti, että vielä enemmän kiksejä tästä hommasta sain, kun huomasin oman esimerkkini ja omien matkatarinoitteni kautta pystyvän kannustamaan ja inspiroimaan myös muita näkemään rohkeammin tätä upeaa maailmaa sekä tavoittelemaan omia unelmia ja oman näköistä elämää. Se jos mikä on kannustanut minua tässä hommassa eteenpäin.
3. Omasta intohimosta uran luominen – joudun vieläkin välillä nipistämään itseäni, että olen todellakin onnistunut tekemään tästä harrastuksesta alkaneesta jutusta bisnestä. Samalla haluan myös kannustaa itseäni kokoajan kehittymään ja tarjoamaan yhä parempia matkatarinoita teille seuraajille.
12. Entä kolme huonointa?
1. Bloggaamiseen saa helposti kulumaan yllättävän paljon aikaa, ja vaikka kuinka matkablogin pitäminen oma intohimo olisi, välillä sitä joutuu puntaroimaan sen välillä, mitä on pakko tehdä ja mitä haluaisi tehdä. Välillä poden myös huonoa omaatuntoa ja jopa stressiä siitä, jos minulla ei ole aikaa panostaa blogiini niin kuin haluaisin. Jos olisin täysipäiväinen bloggaaja, tätä ongelmaa ei tietenkään olisi, vaan voisin 100 % keskittää kaiken aikani ja energiani blogiin. Tämä haittapuoli ei siis sinänsä liity suoraan blogiin, vaan yleisesti ajankäyttööni.
2. Kymmenen vuoden blogiuraani mahtuu ilkeä kommentti ja blogijuoru jos toinenkin, mutta silti vaikka kuinka olen näihin vuosien mittaan karaistunut, saa ne edelleenkin minut pohtimaan, mikä oikein ajaa ihmiset ilkeilemään toisilleen. Mitä ihmeen kiksejä siitä omaan päiväänsä saa, kun vaikkapa haukkuu toisen ulkonäköä, kritisoi erilaista elämäntapaa, naureskelee vastoinkäymisille tai laittaa perättömiä juoruja liikkeelle (niistä stalkkereista puhumattakaan). Ehkä kaikkein rajuin kommentti koko urani aikana on ollut lyhyt ja ytimekäs, “tapa itsesi”. Siitäpä voi sitten jokainen miettiä omalle kohdalleen, miltä tuntuisi saada tällaisia kommentteja.
3. Ihmisten ennakkoluulot (ja tietämys) bloggaamista kohtaan vaihtelee paljon, mutta varsinkin viimeisen vuoden aikana olen törmännyt parin treffiseuralaisen osalta hieman erikoiseen suhtautumiseen. Yhden mielestä bloggaaminen on ihan bimbojen hommaa (kun eihän siinä tarvitse tehdä mitään), ja toinen taas ollut äärettömän kiinnostunut blogistani rahantekomielessä. Välillä treffeillä olo onkin saattanut tuntua siltä, että olisin poliisikuulustelussa. Toinen juttu on sitten nämä “hei sä oot se bloggaaja”, “näin sut siellä, lähdetkö treffeille” ja “voisin olla sun instagram boyfriend” -kommentit ja viestit. Hei pliis, voisiko ihmiset nykyään vieläkin tutustua ihmisinä – en minä ainakaan halua tuomita ketään vaikkapa sen perusteella, että “hei sä oot insinööri”!
13. Oletko mielestäsi vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa, eli vastaatko mielelläsi kaikkiin saamiisi kommentteihin?
Ehdottomasti – niin kuin tuohon kohtaan 11. kirjoitinkin, on vuorovaikutus teidän kanssa yksi parhaimpia asioita, mitä bloggaamiseen liittyy. Samalla kuitenkin poden huonoa omaatuntoa siitä, että tänä keväänä ja kesänä kommentteihin vastaaminen on minulta välillä jäänyt muiden kiireiden keskellä. Yritän aina vastata kommentteihin mahdollisimman nopeasti, mutta joskus tarvitsen varsinkin pidempiin kommentteihin enemmän aikaa ja sopivan hetken syventyä vastauksieni kirjoittamiseen. Lisäksi joskus blogiini on saattanut muutamassa tunnissa tulla lähemmäs 50 kommenttia, joten niihin ei ihan noin vain arkiaamuna ennen muita töitä vastailla. Siihen päälle kun otetaan huomioon, muut aktiiviset some-kanavani, kuten Facebook ja Instagram, saattaa kommenttitulvan läpikäynti välillä olla todella aikaavievää – vaikkakin todella palkitsevaa. Tämä on ehdottomasti yksi tärkeimpiä asioita, mitä haluan jatkossa priorisoida entistä enemmän.
14. Onko blogillasi muita somekanavia kuten Instagram tai Facebook-sivua?
Instagram ja Facebook ovat ehdottomasti tärkeimmät some-kanavani. Niiden lisäksi minulla on myös Pinterestiin kertynyt kuvakansio jos toinenkin. Muita vähemmällä käytöllä olevia kanaviani ovat Youtube ja Twitter.
15. Onko sinulla luonnoksissa useampia valmiita tai lähes valmiita postauksia, vai kirjoitatko mieluummin yhden postauksen kerrallaan ja julkaiset sen heti?
Aikaisemmin minulla oli luonnoksissa vino pino valmiiksi ajastettuja postauksia sekä erilaisia luonnoksia. Kun tämän kevään kiireet veivät mennessään, niin tuo jo valmiiksi tehtyjen postausten määrä toki väheni. Sen sijaan postausideoiden lista on kasvanut kasvamistaan (nekin on minulla usein ylhäällä postausluonnoksina). Itselleni ideaalein on kuitenkin tilanne, että minulla olisi ainakin seuraavalle viikolle arkipäiville postaukset valmiina ja tämän vuoksi olenkin yrittänyt ottaa yhden päivän viikonlopusta, jolloin teen postauksia hieman varastoon seuraavalle viikolle. Toki postausten loppuviilausta voin tehdä vähän ennen postauksen julkaisemistakin, mutta ainakin sisältö pääpiirteittäin on jo muuten kasassa.
16. Bloggaatko avoimesti, eli tietääkö tuttavapiirisi blogistasi?
Lifestyle-blogini aikoihin yritin henkeen ja vereen pitää työurani ja blogielämäni erillään toisistaan. Päivätyössäni jotenkin häpeilin blogiani ja blogissani taas häpeilin päivätyötäni. Jossakin vaiheessa kuitenkin huomasin, kuinka stressaavaa tämä oli, ja päätin lopulta riisua kaikki naamioni ja olla aidosti molempiin suuntiin se, joka oikeasti olen. Tajusin nimittäin vihdoin, ettei minulla todellakaan ole mitään hävettävää – päinvastoin, olen pystynyt luomaan samanaikaisesti kaksi hyvin erilaista uraa. Ja believe me, tuo helpotti elämääni kummasti ja on jopa poikinut uusia työkuvioita suuntaan jos toiseen. Eli vastauksena kysymykseen, bloggaan niin avoimesti kuin vain mahdollista eli esiinnyn täällä blogin puolella omalla nimelläni ja kasvoillani, ja ihan omana itsenäni. Suurin osa läheisistäni, kavereistani ja kolleegoistani tietää blogistani.
17. Hyödytkö blogistasi taloudellisesti tai saatko esimerkiksi tuotteita testattavaksi blogisi kautta?
Hyödyn blogistani taloudellisesti, ja olen itseasiassa ansainnut blogillani vuodesta 2011 lähtien. Lifestyle-blogini osalta sain portaalin kautta kiinteää kuukausipalkkaa, joka muodostui blogin kävijämäärän mukaan, ja lisäksi tuloja kertyi sisältöyhteistöistä, affiliate-myynnistä ja erilaisista edustustehtävistä. Matkablogiani taas pyöritän oman toiminimen kautta, ja kaikki yhteistyökuviot solmin suoraan itse. Blogin kautta tulee tämän tästä kutsuja eri tilaisuuksiin, joihin valitettavan harvoihin pääsen aikapulan vuoksi osallistumaan. Lisäksi sähköpostiin tulee viestejä tuotenäytteistä ja muusta ilmaisesta tavarasta, mutta näiden suhteen olen usein aika pidättyväinen. Ensinnäkin en halua nurkkiini yhtään ylimääräistä tai turhaa tavaraa, mutta vieläkin tarkempi olen siitä, etten ota vastaan ilmaisia tuotteita, jos ne sisältävät velvoitteen tuotteesta kirjoittamiseen – näkyvyydestä blogissani ja some-kanavissani haluan mieluummin rahallisen korvauksen.
18. Mikä on tarina blogisi nimen takana vai onko sillä tarinaa lainkaan?
Ennen Facebookia tai muita nykyisiä some-kanavia hengailin joskus nettimaailmassa nimimerkin Adalmina takana – se oli jäänyt mieleeni jostakin sadusta kauniina nimenä. Kun päätin perustaa blogini, oli blogi aluksi salainen ja näkyvissä ainoastaan itselleni, joten tämän vuoksi nimeksi muodostui Adalmina’s Secret. Kun taas aloin miettiä nimeä uudelle matkablogilleni, oli selvää, että haluan säilyttää siinä blogibrändini Adalminan (tuolla nimellähän jotkut minua kutsuivat yleisesti some-maailmassa). Nopeasti adventures-sana alkoi kuulostaa sopivalta lisäosalta matkablogini nimeen, sillä kuvaahan seikkailut hyvin matkailufilosofiaani ja se rimmaa kivasti Adalminan kanssa. Eli näin syntyi Adalmina’s Adventures -blogin nimi.
19. Haluaisitko kehittää tai muuttaa blogiasi jotenkin? Jos niin, miten?
Oi, minulla on kehitysidea jos toinenkin mielessä! Ensinnäkin haluaisin palauttaa matkablogiini sen vanhan päivitystahdin ja vuorovaikutuksen kanssanne viimeaikojen kiireisten kausien jälkeen. Haluan olla enemmän läsnä ja kirjoittaa yhä aidompia postauksia, en pelkästään blogissani vaan myös muissa pääsomekanavissani. Sen lisäksi haluan tuoda blogiini jatkossa entistä enemmän laadukkaampaa sisältöä ja erilaisia teitä kiinnostavia aiheita (viestejä postaustoiveista saa ehdottomasti laittaa tulemaan). Blogini lisäksi haluan ehdottomasti kehittää itseäni sosiaalisen median moniosaajana, ja olenkin aivan innoissani, että syksylle on suunnitteilla ainakin yksi ihan uusi ja erilainen juttu, mitä en ole aiemmin tehnyt. Aika on kuitenkin aina välillä kortilla ja syö energiaa tältä kaikelta kehittämiseltä, ja olenkin alkanut miettimään oman some-assarin palkkaamista… Anyone interested? 🙂
20. Kolme vinkkiä aloittavalle bloggaajalle?
1. Löydä oma intohimo. Rakenna blogisi aihealue sen ympärille, mitä kohtaan koet järjetöntä intohimoa ja paloa. Se on todennäköisesti se, mistä vaahtoat tämän tästä ystävillesi tai mistä haaveilet yksin ollessasi. Jos lähdet bloggaamaan pelkkä rahankiilto ja ilmaiset matkat silmissä, se valitettavasti näkyy aika nopeasti läpi.
2. Ole aito oma itsesi. Ihan sama mitä muut bloggaajat tekevät tai kirjoittavat, niin muista aina kuka olet ja puhu sillä äänellä myös blogissasi. Ole läsnä ja tuo myös lukijoillesi esiin oma persoonasi tai oma persoonallinen tapasi matkustaa. Kaikkea henkilökohtaisesta elämästä ei tietenkään tarvitse jakaa, sinä olet se, joka määrittää yksityiselämän rajat.
3. Verkostoidu. Varsinkin matkabloggaamisessa samanhenkisen tukiverkoston löytäminen voi olla avainasemassa, ei pelkästään oman kehityksen kannalta, vaan myös sen, että bloggaamisen pitäisi ensisijaisesti olla kivaa. Ja mikä onkaan sen kivempaa kuin löytää samanhenkisiä kanssabloggaajia? Käy kommentoimassa omia suosikkiblogejasi tai Instagram-tilejä sekä liity erilaisiin matkabloggaamiseen tai postausten jakamiseen liittyviin facebook-ryhmiin ja ennemmin kuin huomaatkaan olet saattanut saada uusia virtuaalisia kavereita!
22 Comments
Susanna
17.8.2018 at 23:11Kannatan sitä että bloggaajat kirjoittavat mainospostauksia vain tuotteista/asioista joista oikeasti pitävät. Luin ennen paljon tyyliblogeja, mutta enää en jaksa kun satunnaisesti vilkaista. Mainontaa on niin paljon. Matkablogeissa parasta on kuvat, aitojen kokemusten kertominen (olivat ne hyviä, huonoja tai siltä väliltä) ja vinkit
Anna-Katri
19.8.2018 at 10:27Olen täysin samaa mieltä – mainosyhteistyö on kaikille osapuolille (myös lukijoille) antoisampaa, kun se istuu hyvin blogin sisältöön ja bloggaajan omaan elämään. Huonosti toteuttu yhteistyö voi varmasti pahimmillaan karkoittaa lukijoita, niin kuin sanoit.
Anni Silin
19.8.2018 at 08:01Täällä olisi yksi kiinnostunut some-assari, vastavalmistunut johdon assistentti (tradenomi) joka etsii töitä syksylle. Hommat somen ja markkinoinnin parissa kiinnostaisi erityisesti! Tiedän että tuo oli puoliksi vitsi, mutta yrittänyttä ei laiteta! 🙂 Nimelläni minut löytää LinkedInistä, siellä lisää työkokemuksestani ja osaamisestani.
Terveiset Hanoista, istun juuri hostellin terassilla lukemassa blogiasi. Viinilasi puuttuu. 🙂
Anni
Anna-Katri
19.8.2018 at 10:24Hei Anni, laitan sinulle sähköpostia viimeistään huomenna tulemaan! 🙂
Anna | Muuttolintu.com
19.8.2018 at 09:54Tää oli mielenkiintoinen! Hurjan ahkera bloggaaja oot ollut, 5 postausta viikossa olisi itselle ihan mahdoton rasti. Hullun paljon aikaa vievä harrastus, mutta onneksi silti niin antoisa! Aina joskus oon itse miettinyt hanskojen heittämistä tiskiin kun mietin kaikkea muuta, mihin sen ajan voisi käyttää, mutta rakkaasta harrastuksesta olisi myös sääli luopua. Muita matkabloggaajia haluaisin tavata enemmän, mutta nämä lyhyet Suomen matkat menee aina niin äkkiä.
Anna-Katri
19.8.2018 at 10:24Näinhän se on, että sitä tekee mielellään mistä tykkää, mutta ajankäyttö on kyllä se mikä aina välillä rassaa. Onneksi voidaan pitää yhteyttä näin virtuaalisestikin ja sitten tavata jossakin päin maailmaa kun samoille kulmille satutaan. 🙂
Martina
19.8.2018 at 16:08Olipa mukava lukea tätä etenkin nyt kun minullakin tulee juuri 10 vuotta bloggaajana täyteen. Löysin tästä paljon kohtia, jotka voisivat olla suustani: Minullekin ehdottomasti paras aika kirjoittaa on aamu, paitsi reissussa maltan kirjoittaa vasta illalla. Kuvien käsittelyyn, kommentteihin vastaamiseen ja muuhun sellaiseen käy mikä aika tahansa, mutta tekstiä syntyy ehdottomasti parhaiten aamulla kun olen virkeä (tämä lause naurattaa tällä hetkellä aika paljon, sillä pienen yöllä heräilevän vauvan äitinä en todellakaan ole virkeä edes aamuisin :D).
Minäkin pidän siitä, että varastossa on valmiita postauksia ja luonnoksia, jotta blogin postaustahti pysyy silloinkin kun en saa syystä tai toisesta uutta aikaiseksi. Tämä pitää myös paineet kirjoittaa poissa. Kun tietää että varastossa on valmiita juttuja, ei tarvitse vääntää mitään väkisin vaan kirjoittaa silloin kun inspiraatio iskee. Minulle se iskee varmimmin juuri silloin kun annan itselleni luvan olla tekemättä mitään. Makaan ehkä minuutin sohvalla ja pomppaan sitten ylös kirjoittamaan. 😀
Blogiasi on ollut ihana lukea, vaikka täytyy myöntää että ajanpuutteen vuoksi minunkin blogien lukeminen on vähentynyt vuosien myötä.
Anna-Katri
26.8.2018 at 11:25Vuosien mittaan sitä onneksi alkaa omat rutiinit muodostua ja sitä kautta bloggaamiseen käytetty aika on ehkäpä tehokkaampaa. Ja hahha, noinhan se voi tilanne kuitenkin aina muuttua! 😀
Liisa - Studying the World
20.8.2018 at 15:24Olipa mielenkiintoinen postaus! 2-3 postausta viikossa olisi itselleni aika lailla se täydellinen postaustahti. Tällä hetkellä väitöskirja vaatii kuitenkin niin paljon kirjoittamista ja koneella istumista, että vapaalla tulee usein tehtyä jotain ihan muuta. Tykkään bloggaamisesta kuitenkin niin paljon, etten haluaisi sen jäävän kokonaan taka-alalle – etenkin kun vanhoja postauksia lukiessa muistaa matkoista usein jotain sellaista, mikä ei olisi muuten välttämättä jäänyt mieleen.
Anna-Katri
26.8.2018 at 11:19Aika on kyllä se ensimmäinen tekijä, joka rajoittaa tätä hommaa, ja välillä elämässä tulee noita kausia jolloin on vain pakko priorisoida. Tsemppiä sinulle väikkärin pariin!
Kohteena maailma /Rami
20.8.2018 at 15:25Olipas mukavaa luettavaa, avointa ja rehellistä bloggaamisesta ja sinusta itsestä. Opin samalla sinustakin lisää, niin sitäkin kautta on mukavampi taas jatkossa lueskella seikkailuistasi. Tästä postauksestsa on paljon hyötyä niin lukijoille kuin toisille bloggareille.
Jään odottamaan, mitä uutta se syksy tuo tullessaan 🙂
Anna-Katri
26.8.2018 at 11:18Kiva kuulla, että tämä avasi vähän enemmän sitä kuka täällä blogin takana oikein kirjoitteleekaan. 🙂
Maailman äärellä / Heidi
23.8.2018 at 11:24Tosi kattava ja mielenkiintoinen postaus. Bloggaamisen huonoin puoli on tosiaan se aika, minkä se vie, vaikka oma postaustahtini onkin todella hidas. Parhaillaan juttu per viikko. Mutta kun joka reissulla tulee kuvattua aivan mielettömästi, jo kuvien läpikäyminen vie ihan mahdottomasti aikaa. Mutta ne kaikki bloggaamisen hyvät puolet saa kyllä lopulta unohtamaan huonot. Järkyttävä tämä kommentti, jonka olet saanut. En millään voi ymmärtää ihmisiä, jotka tällaista kirjoittavat. Eivät ne ainakaan voi olla onnellisia ihmisiä. Siksi ei kai voi muuta kuin sääliä niitä…
Anna-Katri
26.8.2018 at 11:06No se aikahan on se isoin syöppö tässä hommassa, ja vaikka kuinka tätä intohimolla tekisi, tulee välillä aika rajoittavana tekijänä vastaan. Noihin outoihin kommentteihin olen “onneksi” vuosien varrella jo hieman turtunut ja tottunut, mutta silti jaksan ihmetellä ihmisten ilkeämielisyyttä. Onneksi matkablogeissa pääsääntöisesti on kivaa porukkaa liikkeellä. 🙂
Virpi/Hätälasku matkablogi
24.8.2018 at 22:35Mukava lukea tälläistä avointa ja rehellistä tekstiä. Olet innostava ja valoisa persoona, jatka samalla tyylillä!
Anna-Katri
26.8.2018 at 10:59Kiitos Virpi kauniista ja kannustavasta kommentistasi. 🙂
Sandra Nenonen
25.8.2018 at 08:37Tosi aktiivinen kirjoittaja olet, ja jokainen postauksesi on vielä laadukas sekä kuvien että tekstin puolesta. Itse pystyn tekemään 2 – 3 postausta viikossa, 5 olisi jo ihan utopiaa :D. Välillä itsellänikin tulee mieleen vain lopettaa koko touhu, mutta aina jokin saa vain jatkamaan. Itsekin haluaisin kehittyä kovasti, mutta en tiedä, mistä aloittaisi ja mistä löytäisi aikaa. Pitänee jättää illan Netflixit vähemmälle.
Anna-Katri
26.8.2018 at 10:56Varmasti meistä monet kamppailee juuri tuon itselle sopivan postaustahdin kanssa, toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että parempi tehdä vähemmän ja laadukkaampaa, kuin väkisin yrittää vääntää. 🙂
Periaatteen Nainen
25.8.2018 at 19:43Kiitos, että jaksoit kirjoittaa näin pitkän ja monipuolisen tekstin. Mahtavan avoin kirjoitus, mielenkiintoinen ja myös opettavainen!
Anna-Katri
26.8.2018 at 10:54Kiitos, kiva kuulla, että tämä aiheen avaaminen vähän pintaa syvemmältä kiinnosti. 🙂
Mimmu
28.8.2018 at 20:46Huh! Sullahan on aikamoinen bloggaaja tausta.
Mä taisin ruveta lukemaan sun postauksia hieman ennen sun maailmanympärimatkaa.
Jotenkin ehkä aatellut että perustettu juuri matkaa varten, mutta sullahan on huikea, monen vuoden aiempi tausta, oops!!
Huikea oli seurata sun reissuja!!!
Työpaikka taitaa olla täytetty?!
Huomasin muitakin kiinnostuneita.
Oon tällä hetkellä autoreissulla Euroopassa, mutta Suomessa ensi viikon jälkeen ja koska kesätyö loppui niin kaupanalan keikkatyöt taas edessä.. joten kiinnostusta löytyy!!
Kokemusta on enemmän omasta somesta, mutta myös aiemmalta työpaikalta Ohjelma-ja matkatoimistolta pienemmässä määrin (facebook, tiedotus) sekä muista assistentin tehtävistä 😉
Anna-Katri
1.9.2018 at 18:37Jep, tässä on tullut blogeja pyöritettyä pyöreät 10 vuotta. Aikamoinen taival takana siis. 🙂 Mutta matkablogi tosiaan alkoi ennen maailmanympärmatkaa, joten ymmärrettävää, että sen myötä mukaan tulleet eivät välttämättä ole taustoista tietoisia. 🙂
Ja hei, laita mulle sähköpostia, niin jutellaan lisää!