Niin vain loma Galapagossaarilla lähestyi loppuaan. Vajaan kahden viikon matkalla olin ehtinyt päästä näkemään ja kokemaan Galapagoksen parhaimpia paloja tutustuen jättiläiskilpikonnien valtakuntaan, seilaten saarelta toiselle hengastyttäviä maisemia ihaillen, viettäen rentoja lomapäiviä kotimajoituksessa kuin leikkien eläinbongaria kesyjen eläinten keskellä eri saarilla. Vaikka takana oli monta upeaa kokemusta, tuntui viimeinen kokonainen matkapäivä tulevan silti liian nopeasti vastaan.
Aivan kuin Galapagos olisi lukenut ajatukseni, oli viimeisen päivän sää harmaan sateinen. Koska minulla ei ollut päivälle sen ihmeellisempiä suunnitelmia, suuntasin Puerto Ayoran keskustaan lounaalle. Lounaspaikan pihaterassilla kuuntelin sateen ropinaa peltikattoa vasten ja hajamielisesti kävin mielessäni läpi viimeisten viikkojen tapahtumia matkalla. En tiedä kuinka kauan ajatuksissani istuinkaan, sillä säpsähdin, kun tarjoilija hihkaisi minulle sateen vihdoin lakanneen. Kun aurinko alkoi levitellä säteitään pilviverhojen takaa, päätin haikeasta mielestäni huolimatta yrittää nauttia viimeisestä päivästäni Galapagoksella. Paras paikka siihen kuulema olisi Santa Cruzin pääsaarella sijaitseva Tortuga Bay Beach, jonne lähdinkin vaeltamaan.
Kävelymatka rannalle oli 2,5 kilometrin mittainen, jonka aikana sain sopivasti mielelleni muuta ajateltavaa kun keskityin askeleisiini kaktusmetsän läpi kulkiessani. Kun vastaan alkoi tulla enemmän ja enemmän valkoista hiekkaa, nostin katseeni ylös ja näin edessäni maailman kauneimman rannan. Näkymä oli kuin suoraan taivaan paratiisin porteilta. Valkoinen hiekkaranta, josta kohoili mustia rosoreunaisia laavakiviryppäitä, jatkui silmänkantamattomiin, ja turkoosin meren yllä pilvet leijuivat epätodellisen alhaalla. Ne mutkittelivat toisiensa lomassa ja muodostivat erikoisia kuvioita ennen kuin sulautuivat toisiinsa. Kävelin rantaa lähes päästä päähän ennen kuin maltoin istahtaa alas nauttimaan päivän viimeisistä auringonsäteistä. Toisella puolella vieressäni köllötteli jättikokoinen pelikaani ja päivän ohjelmasta vastasivat sinijalkaiset suulat, jotka rannalla ollessaan näyttivät lähinnä hassuilta pehmoleluilta, mutta ilmassa ollessaan tekivät torpedomaisia syöksyjä veteen kaloja saalistaen. Välillä kävin pulahtamassa mereen, jossa aivan rannan tuntumassa pääsi näkemään isoja pikkukalojen parvia. Ihmettelin myös kuinka hassuja pienet tiikerijuovakalat olivat hakiessaan turvaa ympäriltäni, mutta pian syy selvisi – rannan tuntumassa pienet riuttahait saalistivat sopivia suupaloja.
Auringon alkaessa painumaan horisontin taa, oli aika pakata tavarat ja lähteä kävelemään takaisin, sillä sääntöjen mukaan tältä paratiisirannalta täytyi poistua viimeistään klo 18. Otin viimeisen vilkaisun rannalle ja painoin mieleeni ne kaikki muistot, joita Galapagos olikaan minulle viimeisten viikkojen aikana tarjoillut. Seuraavana päivänä matka jatkuisi aivan toisenlaisiin maisemiin, kohti Brasilian luontokohteita.
4 Comments
Rva Kepponen
19.3.2016 at 22:58Tortuga Bay on todella kaunis ranta.
Anna-Katri
20.3.2016 at 19:07Tuollaista rantaa ei ole kyllä tullut missään muualla vastaan, aivan omaa luokkaansa!
Jenni / Unelmatrippi
20.3.2016 at 11:44Kiitos matkakuumeen kasvattamisesta! Galapagossaaret ovat todella korkealla omalla “tuonne on ihan pakko joskus päästä” -listallani. Upean näköistä ja todella kiinnostavaa kaikin puolin.
Anna-Katri
20.3.2016 at 19:07Heh, ole hyvä vain! 🙂 Galapagos oli omalla unelmalistallani se ykköskohde, ja kun sinne vihdoin pääsin, pelkäsin että todellisuus ei vastaisi mielikuviani ja joutuisin pettymään. Mutta Galapagos olikin vielä upeampi mitä olin osannut odottaakaan!