Sisilia – kaihoisia sävelmiä Taorminassa

Maltan jälkeen seuraavana vuorossa oli ankkuroituminen Italian rannikon edustalle Sisilian saarelle. Sisilia on varmastikin tunnettu erityisesti Kummisetä-trilogiasta, sillä tuo kuuluisa elokuva on kuvattu juuri näissä maisemissa. Saaren symboli on sen keskiosassa yli kolmeen kilometriin kohoava tulivuori Etna, ja kieltämättä kauempaa mereltä käsin katsottuna tulivuoren ympärillä kiertelevät tummat pilvet saivat koko saaren näyttämään salaperäiseltä, jopa jännittävältä. Toki osuutta asiaan oli varmasti siinä, että olin nähnyt Kummisetä-leffat, sillä samantien saaren nähdessäni mielessäni alkoi soimaan leffan tunnusbiisi Love Songin haikea sävel. Mafiakulttuurista tunnetuksi tullut saari on kuitenkin muutakin.

Sisilia on kooltaan yllättävän suuri, ja se kätkee sisäänsä hyvin moniulotteisia maisemia ja paikkoja sekä kulttuuria. Jos saarelle pitäisi antaa yksi adjektiivi, olisi se varmastikin mielenkiintoinen. Ensinnäkin saaren maisemaa hallitsevat turkoosin meriveden kehystämät rantapoukamat sekä saaren moniulotteiset korkeuserot, jotka saavat uutta perspektiiviä Etnan repaleisia rinteitä vasten. Kumpuilevasta luontomaisemasta erottuu sinne tänne mäenharjanteille rakennetut pienet kyläkeskittymät melankoliaa huokuvine kirkontorneineen, joiden ruostuneet kirkonkellot vaikuttavat olleen paikoillaan  jo vuosisatoja. Paikoitellen maisemaan vehreyttä tuovat viiniköynnöksille vallatut rinnepalstat sekä piskuisten maatilojen oliiviviljelmät. Mutta maisemalle oman leimansa antaa kuitenkin italialainen, tai ehkä pitäisi sittenkin sanoa sisilialainen kulttuuri. Palan siitä pääsee kohtaamaan saaren pienissä kylissä, joiden kujilla kulkiessa voi ihastella italialaista rappioromantiikkaa huokuvaa tunnelmaa. Yksi tällaisista kylistä on Taormina, jonka pienten varjoisien kujien ympärille saisi monta tarinaa, rakkaudella tai ilman, rakennettua.

Taorminaan johtavasta kiviportista sisään astuessani tuntui, kuin aika olisi pysähtynyt. Pääkadun Corso Umberton varren pienten ravintoloiden edustoilla ja rakennusten valurautakaiteisilla parvekkeilla pelargoniat alkoivat olla kukkaan puhkeamaisillaan, ja kevät oli muutenkin kylässä käsin kosketeltavissa. Auringonsäteiden kannustamina gelateriat olivat pystyttäneet vastustamattomia jäätelökylttejä sinne tänne, ja pizzan tuoksuisten ravintoloiden miestarjoilijat huikkailivat perään kohteliaisuuksia. Houkutuksista huolimatta suuntasin kuitenkin suoraan Taorminan parhaimmalle paikalle, Piazza 9 Aprilen aukiolle. Aukion näköalapaikalta saattoi ihastella upeita panoramanäkymiä merelle, kun taas toisella laidalla aukiota kaunisti Chiesa di S. Agostino eli Pyhän Augustinuksen kirkko koristellisine porraskaiteineen. Päätinkin istahtaa kirkon kupeessa olevaan viihtyisän näköiseen Wünderbar Café:seen nauttimaan kupillisinen täydellistä italialaista cappuccinoa, ja kuulema tämän saman kahvilan penkeillä monet kuuluisuudetkin ovat matkoillaan viihtyneet. Aukion laidalla musisoineen kahden hattupäisen herrasmiehen kitaraduo peitti kuitenkin sopivasti alleen suositun kahvilan puheesorinan ja kahvikuppien kilinän, kun mitkäpä muutkaan kuin kummisedästä tutut sävelmät kantautuivat kaihoisasti läpi aukion.