Canggu – toinen kotini

Kolme viikkoa Balilla kului aivan liian nopeasti. Ensimmäisen viikon Balilla vietin Ubudin maisemissa joogaten ja terveysruokaa syöden, ennen kuin suuntasin takaisin tutuiksi tulleille kulmille Cangguun – Paikkaan, jota alan oikeasti pitämään kakkoskotinani.

Nimittäin Ubudista Cangguun suunnatessani heti sillä silmän räpäyksellä, kun tunnistin luottokuskini Putun auton ikkunasta tutun kadunpätkän, läikähti sisälläni jokin erikoinen onnen tunne. Fiilis siitä, että aivan kuin olisin tullut kotiin. Hämmentävintä tässä kuitenkin on se, että koskaan takaisin Suomeen tullessani minulla ei tätä tunnetta ole ollut, mutta sen sijaan tänne Balin Cangguun palatessani olen pakahtua siihen onnen tunteeseen. Vihdoinkin olen täällä takaisin! Täytyi myös ihan laskea, että kuinka monta kertaa olen Canggussa aikaa viettänyt, ja hieman yllätyin itsekin, että tämä oli totta tosiaan minulle jo 5 kerta täällä.

Aiemmilla parilla kerralla olen vaihdellut majoitustani D’Canggu homestayn ja The Chillhousen välillä, mutta nyt tuntui siltä, että halusin testata paria uutta majapaikkaa. Niinpä ensimmäisen viikon Canggussa majoituin aivan D’Canggu homestayn naapuriin Pondok Lulik Homestay:hin, jossa perinteiseen tyyliin rakennettu puinen bungalowmainen joglo omalla terassilla ja vehreällä puutarhalla houkutteli. Eikä kyllä olisi majoitus voinut enempää nappiin mennä, sillä ensinnäkin majapaikan sijainti oli täydellinen Batu Bolongin ytimessä ja toisekseen tuossa terassilla tuli kestitettyä uusia Bali-kavereitani ilta jos toinenkin.

Ja ne uudet kaverit jos mitkä tekivät taas tästäkin reissusta ikimuistoisen. Tulinkin siihen lopputulokseen, että myös tästä eteenpäin haluan mieluummin lähteä soolona reissuun, sillä yksin reissatessa voi tavata aivan mahtavia uusia ihmisiä – ja saada jopa läheisiä ystäviä. Samalla kun tutustuu uusiin ihmisiin, oppii itsestään aina jotain uutta, sillä tutustumisvaiheessa käydyt keskustelut ja toisen muodostamat mielipiteet sinusta toimivat ikään kuin peilinä omalle itselle ja omalle jatkuvasti rakentuvalle minä-kuvalle. Tietenkään kaikkien uusien tuttavien kanssa ei voi heittäytyä syvempiin keskusteluihin, ja hyvä niin, sillä välillä on mahtavaa myös vain ja ainoastaan pitää hauskaa huomisesta viis, mutta välillä tielle sattuu myös niitä tyyppejä, joiden kanssa voi filosofoida ties mitä elämän mysteerejä ja paljastaa itsestään sen hauskanpidon lisäksi myös syvällisemmän puolen.

Näiden viikkojen aikana on myös ollut vapauttavan inspiroivaa kuunnella ihmisten tarinoita siitä, miksi ja miten he ovat päätyneet juuri tänne Cangguun – osa lyhyemmäksi aikaa ja osa pidemmäksi aikaa. Kaikista niistä keskusteluista löytyi kuitenkin yksi yhdistävä tekijä, se punainen lanka, varsinkin niiden osalta, jotka täällä vuodesta toiseen viettävät enemmän aikaa. Jokainen on halunnut ottaa enemmän aikaa itselleen, irroittautua siitä oravanpyörästä, joka ei ole enää tuntunut omalta, ja tehdä enemmän itselle tärkeitä asioita. Ja ehkä samalla löytää sen oman kutsumuksensa.

Toisaalta keskusteluissa on myös vilahtanut jonkinlainen väliaikaisuus, se että ollaan ehkä juuri nyt tässä, mutta seuraavasta vuodesta, kuukaudesta, viikosta tai jopa päivästä ei välttämättä osata varmuudella sanoa. Eikä edes halutakaan. Tavallaan ihailen myös tätä huolettomuutta, sillä itse helposti alan stressaamaan sitä epävarmuutta, jos en tiedä mihin olen menossa, vaikkakin välillähän juuri niistä epävarmuuden hetkistä voi syntyä uusia ajatuksia tai jopa uusi suunta elämälle.

Vaikka Balille lähtiessäni olin ajatellut, että tämän kolme viikkoa haluan vain ja ainoastaan irtautua arjesta, nollata koko kuluneen viime vuoden, ja vain lomailla ja rentoutua ilman huolen häivää, niin huomasin varsinkin viimeisien päivien aikana käyvän pääni sisällä läpi aikamoisia suuria ajatuksia. Jokin täällä Canggussa ollessa sai minut taas tälläkin kertaa kyseenalaistamaan oman elämäni Suomessa, ja pohtimaan yhä syvemmin sitä, mitä haluankaan elämässäni tehdä. Sen toki jo tiedän, että tänne tulen palaamaan takaisin, mutta sitä ennen haluan työstää eteenpäin muutamia isoja juttuja elämässäni, niitä jotka ovat pyörineet ajatuksissani jo vuoden päivät, mutta olen ne kerta toisensa jälkeen syystä tai toisesta tuupannut sivuun.

Ps. Koska näin reissun jälkimainingeissa tämä postaus meni enemmän elämänpohdintoihin, niin lupaan kirjoitella myöhemmin vielä kattavemman postauksen Balista ja Canggusta – mitä tehdä, minne mennä jne. Jos sen osalta on kysymyksiä ja toiveita, niin saa laittaa tulemaan kommenttikenttään! 🙂