Ahvenanmaa – muutakin kuin kesäkohde

Yhteistyössä: Nordic Bloggers’ Experience & Visit Åland

Tammikuussa matkasin ensimmäistä kertaa Ahvenanmaalle, tuolle Suomen ja Ruotsin välissä olevalle pienelle saariryppäälle. Mielessäni Ahvenanmaa oli aina ollut kesäkohde, sellainen saaristolaiselämän huipentuma, jossa suomenruotsalaiset kirmaavat kukkapelloilla ja kokoontuvat veneilleen skoolaamaan yöttömässä yössä. Matkakohteena se tarjoaisi kesälomalaisille idylliset puitteet ajella ympäri saaria, olipa alla sitten auto tai pyörä, pysähdellen luonnonkauniille paikoille nauttimaan lomatunnelmasta. Kun sitten sain tietää, että suuntaisin Nordic Bloggers’ Experiencen mukana Ahvenanmaalle tammikuussa, mielessäni häivähti pieni ajatus – mitä siellä muka voisi tehdä talvella? Okei, ehkä jo tiedättekin, etten ole mikään talvimatkalainen, matkani suuntautuvat lähes aina lämpimiin kohteisiin, eivätkä talven huvitukset ole olleet bucket-listallani korkealla. Mutta onneksi joskus nämä omat ennakkoluulot ovat tehty kumottaviksi, kuten itselläni kävi talvisen Ahvenanmaan suhteen:

Yölaivalla Maarianhaminaan

Viking Linen Tukholmaan matkalla ollut laiva pudotti ryhmämme keskelle aamuyön pimeyttä uneliaaseen Maarianhaminan satamaan. Kesken unien herännyt kroppa ei tuntunut tietävän onko kyseessä aamu vai ilta, kun pimeyden keskellä suuntasimme taksilla majapaikkaamme. Onneksi Bed&Breakfast paikka Pensionat Stalldalenista järjestyi huoneet matkalaisille nopeasti, niinpä saatoimme vetäytyä ottamaan lisäunet kauniilla vuodekatoksilla varustettuihin sänkyihin. Kun aamun kajo alkoi kurkistella verhojen raosta, näyttäytyi majapaikan pihamaa kirjaimellisesti aivan uudessa valossa – idyllisen maalaispihapiirin taustalta avautui jäätyneen järven päälle kaartuneiden huurteisten puiden maisema. Hyytävä viima pakotti kuitenkin kipittämään pikaisesti kotoisan aamiaistuvan lämpöön, enkä pistänyt pahaksi santsikupillista kahvia paikan itsetekemää luomukauraleipää mutustellen.

Verkkaisesti porukkamme alkoi valumaan aamiaiselle, jonka aikana saimme kuulla enemmän paikasta, ahvenanmaalaisuudesta sekä seuraavien päivien ohjelmastamme. Pääsisimme nimittäin kokeilemaan, millaista onkaan talvimatkailu Ahvenanmaalla Visit Ålandin opastamana! Kohta pihaan kaartoikin minibussi, jonka kyydissä hurautimme ensin Maarianhaminan keskustassa olevaan Ålands konstmuseumiin eli Ahvenanmaan taidemuseoon. Aluksi hieman epäilin museokierroksen kiinnostavuutta, sillä harvemmin omilla matkoillani ensimmäisenä museon uumeniin suuntaan, mutta lopulta museovisiitti osoittautui kiinnostavaksi läpileikkaukseksi Ahvenanmaan historian viikinkiajoista Ruotsin ja Venäjän vallan ajan kautta aina nykypäivään. Häpeillen myönsinkin matkaporukalleni, että vaikka suomalainen olenkin, oli minulla selvästi sivistyksessäni aukko Ahvenanmaan taustojen suhteen – ainoa asia mikä mieleeni muistui, oli vuosia sitten Ahvenanmaan edustalta löydetty samppanjahylky.

Maaseutumatkailua ja -herkkuja

Museovisiitiltä matkamme jatkui Ahvenanmaan maaseudun sydämeen. Ahvenanmaalaiset vaikuttivat olevan erityisen ylpeitä maaseudustaan ja sen antimista. Ahvenanmaalta löytyykin lukuisia maatiloja, joiden toimintaan varsinkin kesällä pääsee tutustumaan maatilojen yhteyteen avattavien kahviloiden ja myymälöiden sekä erilaisten tapahtumien kautta. Ahvenmaalaisten koko vuoden suurin tapahtuma on syksyllä järjestettävä Skördefesten eli sadonkorjuujuhla, jolloin syksyn väriloistossa ja tunnelmallisissa pimenevissä syysilloissa voi vierailla avoimilla maatiloilla, maistella kauden raaka-aineista valmistettua ruokia ja juomia sekä täydentää ruokavarastoja sadonkorjuun luomu- ja lähituotteilla.

Nyt talviaikaan maaseutu kuitenkin hiljenee, mutta onneksi pienelle Mattas Gårdmejeri -tilalle pääsi virailemaan myös hiljaisena pakkaspäivänä ja tutustumaan pihattonavettaan. Ja mikä sulattaisi sydämen paremmin kuin pienen pienen vasikan ujo kielenlipaisu? Mattas Gårdsmejerin myymälässä puutarjottimella eteen kannettiin paikan luomulehmien maidosta tehtyjä erikoisjuustoja – oli goudaa, homejuustoa, fetaa ja halloumia, ja voi taivas kuinka herkulliselta nämä juustot maistuivatkaan luomuhillonokareiden kera. Pystyin oikein kuvittelemaan, miten täydellisesti nämä sopisivatkaan pakkaspäivän iltaan viinien kera takkatulen ääressä nautittavaksi.

Mutta haaveista sikseen, sillä tulimme tilalle maistelujen lisäksi hakemaan raaka-aineita seuraavana vuorossa olevaan ohjelmanumeroon – nimittäin suuntaisimme Kastelholmin linnan lähettyville Baka! -kahvilaan leipomaan Ahvenanmaan erikoisuuksia, korvapuusteja ja luomuleipää, joiden paistuttua saisimme nauttia itsetekemämme (ja matkalta poimimamme) lounaan. Kun pitkälle puupöydälle iskettiin kimppu korvapuustitaikinaa, meinasi minulla ensin mennä sormi suuhun korvapuustien pyörittelyn tekniikkaosuuden kanssa, mutta onneksi paikan mestarileipuri kärsivällisesti opetti aloittejoille miten niitä korvapuusteja syntyy. Varsin arkinen asia ehkä monille, mutta meidän matkailijoiden ryhmälle hauska aktiviteetti yhdessä pakkaspäivänä. Pitkän pöydän ääressä istuskellessa omatekoiset herkut katosivat nopeasti parempiin suihin samalla kun vielä huokailimme kahvilan lähellä sijaitsevalle Kastelholmin linnan upeille talvimaisemille. Jos illan pimeys ei olisi jo vaaninut nurkalla, olisimme ehdottomasti suunnanneet sinne takaisin maisemia ihailemaan.

Talviaktiviteettejä ja kauniita maisemia

Seuraava aamu Ahvenanmaalla valkeni jos vain mahdollista vieläkin kylmempänä. Pakkasasteita ei niinkään ollut mutta välillä lähes myrskyn lukemiin yltävä tuuli sai yhden jos toisenkin painamaan villapipoa syvemmälle päähän. Kaihoisasti katselin Stalldalenin kimmeltävää järven jäätä – sinne ei tänään kyllä olisi asiaa jääluistelemaan. Luistimien sijaan saimme kuitenkin alle muhkeilla renkailla varustetut maastopyörät ja lähdimme aamuretkelle läheisille metsäpoluille tuulta suojaan. Pyörälenkillä saatoin ihastella ohikiitäviä maalaismaisemia sen minkä ohjaustangon puristamiselta uskalsin, ja salaa huokaisinkin helpotuksesta, kun kuulin, että jatkaisimme matkaa yhä kapenevalla metsäpolulla jalkaisin. Pienen lumipeitteen ylleen saanut metsä tuntui äärettömän rauhoittavalta kaikessa hiljaisuudessaan, ja pysähdyimmekin pitkäksi toviksi metsän reunimmaiselle kukkulalle ihastelemaan talvisia maisemia ennen kuin sormet olivat niin kohmeessa, ettei valokuvien otto enää onnistunut.

Iltapäivällä ei enää kannattanut uhmata myrskytuulta, niinpä seuraavaksi suuntasimme aktiviteettien pariin sisätiloihin. Tosin kylmyydeltä ei sielläkään päässyt ihan kokonaan pakenemaan, sillä kohteena oli Ahvenanmaan ylpeys – Eckerössä sijaitseva curling-halli! Vaikka Suomessa oli jo vuosia sitten valloillaan varsinainen curling-buumi, en ollut itse koskaan kokeillut lajia. Joten kerta se on ensimmäinenkin Ahvenanmaalla! Teoriaosuuden ja pienen kuivaharjoittelun jälkeen jakauduimme kahteen ryhmään ja aloitimme pelaamaan. Enkä muista milloin olisin viimeksi nauranut niin paljon kuin tiimimme kanssa jäällä peuhatessa. Aloittelijan elkein kaahotimme jäätä pitkin harjanvarsien kanssa ja yritimme singota kiekkoa pidemmälle kuin toinen ryhmä. Kaatumisilta ja läheltä piti -tilanteilta ei vältytty, mutta kaikesta kommelluksesta huolimatta hymy oli kaikkien huulilla lopeteltuamme matsin. Täydellistä ajanvietettä pakkaspäivänä kaveriporukalla sanon minä!

Hurjien aktiviteettien vastapainoksi saimme ihailla matkalla Eckeröön ja takaisin Ahvenanmaan pysäyttävän kauniita saaristomaisemia. Erityisesti Käringsundin vierasvenesatama oli unohtumaton, se talvinen maisema edusti jotenkin täydellisesti talvisen Ahvenanmaan syvintä olemusta: hiljaisuutta ja odotusta. Oli kuin jäätyneen vesistön reunamilla nököttävät, talvikaudeksi hylätyt rakennukset olisivat kuiskineet menneen ajan muistojaan navakan tuulen havisuttaessa niiden rakenteita. Hyytävän kylmyyden keskellä pystyi kuitenkin aistimaan toiveen ja lupauksen tulevasta kesästä, siitä kun paikka herää taas eloon auringonsäteiden voimasta. Täällä saaristossa todella eletään luonnon armoilla, ahvenanmaalaiset jos ketkä sen taitavat. Ja kun yhtäkkiä kesken ajatuksieni näin sulan vesialueen reunalla hitaasti vedessä eteenpäin lipuvan ylvään joutsenpariskunnan, oli näky kieltämättä kuin suoraan jostakin luonnon jääsadusta.

Ravintoloiden tunnelmaa

Pitkä päivä ulkoilmassa ja aktiviteettien parissa alkoi kääntyä iltaan, kun suuntasimme pienpanimostaan kuuluisaan ravintola Stallhageniin illalliselle. Pieni puutalo oli ulospäin vaatimattoman näköinen mutta kun lopulta sai tuulta vasten sen painavan oven auki, oli sisällä vastassa lämmintä tunnelmaa huokuva ravintola, jonne selvästi lähikylän asukkaatkin mielellään kokoontuivat pakkaspäivää karkuun. Ravintolatiskillä sain kuulla, että kyseessä on Ahvenanmaan ainoa panimo, ja Pub Stallhagenissa pääsee maistelemaan noita lukuisia panimon erikoisuuksia. Koska en ole mikään suurempi oluen ystävä, oli mielestäni mahtavaa saada eteen eri oluita pienissä söpöissä laseissa ja sitä kautta aloittaa tutustuminen pienpanimon herkkuoluiden maailmaan. Suosikikseni nousi hieman siiderimäinen Sadonkorjuu-olut sekä erikoinen hunajalla maustettu olut. Kun omat suosikkijuomat oli valittu tuoppeihin, siirryimme pitkän pöydän ääreen skoolaamaan onnistuneille päiville Ahvenanmaalla ja odottamaan eteemme Stallhagenin illallisannoksia – ne oli toki myös loihdittu vain ja ainoastaan pelkästään Ahvenanmaan antimista, mistäs muustakaan.

Kun muut vieraat alkoivat vähitellen vetäytyä ravintolasta koteihinsa, meidän seurueemme juttu ei ottanut loppuakseen. Yhteistuumin toivoimme, että myrskytuulen vuoksi alkuyöstä lähtevä paluulaivamme olisikin peruttu ja voisimme jäädä Ahvenanmaalle vielä yhdeksi yöksi – haaveilimme nimittäin vielä rennosta illasta yhdessä Pensionat Stalldalenin saunalla sekä jotkut uskaliaimmat mainitsivat myös avantopulahduksen kokeilun. Hetken jo ehdimme kiljahtaa riemusta, kun saimme kuulla laivamme peruneen tulonsa myrskyisän Maarianhaminan satamaan, mutta kun kuulimme edessä olevan sittenkin yöllinen laivamatka odottelujen kera Tallinnaan, saimme jättää saunahaaveemme seuraavaan kertaan. Ja olen varma siitä, että Ahvenanmaalle vielä palaan – haluaisin ehdottomasti päästä kokemaan paikan sadonkorjuujuhlat, ja ehkäpä myös keskikesän kauneuden!