Ensimmäinen ilta Madagaskarilla

Terveiset Antananarivosta, Madagaskarin pääkaupungista! Yrittäkääpä muuten sanoa ääneen tuo pääkaupungin nimi – itselläni meni ainakin ensimmäisillä kerroilla kieli kirjaimellisesti solmuun. Lento tänne Johannesburgiin kesti vain reilun pari tuntia, mutta sitäkin pidempi ainakin ajallisesti oli matka lentokentältä hotellille. Antananarivo on nimittäin miljoonakaupunki, joka on vuosien kuluessa kasvanut holtittomasti, eikä tieinfra ole mitenkään suunniteltua. Ja kun päälle laittaa vielä korkean väestömäärän ja kaaottisen liikennekulttuurin, voi lyhyeen ajomatkaa saada kulumaan helposti parikin tuntia tööttäilevän liikenteen keskellä.

Mutta tällä kertaa autossa istuminen ei haitannut, sillä oli varsin kiinnostavaa saada tämän pari tuntisen aikana lyhyt läpileikkaus antananarivolaisten elämään. Kapeiden katujen varsille oli kyhätty pieniä kojuja, joissa myytiin kaikkea kaukosäätimistä kanoihin. Olipa yhden kulman takana myös kirppujen pesupaikka – koirille siis. Vastaan tuli niin vanhoja kuplanmallisia takseja, käsipelillä vedettäviä puurattaita kuin muutama hoikka lehmä. Miehet kantoivat painavia kantamuksia päänsä päällä ja lapset telmivät joka kulman takana isoissa porukoissa osa siistimmissä, osa rispaantuneissa vaatteissa. Kaupungissa on toki viitteitä Afrikasta, pieniä jäänteitä Ranskan siirtomaa-ajoilta, mutta jollakin oudolla tavalla se muistutti minua myös joistakin Karibian saarista – vaikka eihän näillä ole oikeasti mitään yhteyttä toisiinsa. Mutta ehkä se olikin se madagaskarlaisten jonkinlainen rennnon letkeä elämänote, josta sai jo viitteitä autoradiosta ja kaduilla myytävistä kaiuttimista pauhaavien rytmien perusteella.

Saavuin hotellilleni Central Hotel Antsirabeen vähän ennen auringonlaskua, ja huoneeseen tullessani nappasin tämän kuvan hotellihuoneen ikkunasta. Täällä tulen viettämään vain yhden yön, sillä huomenna varsinainen Madagaskarin kiertomatkani starttaa. Jännää, mitähän kaikkea tällä matkalla pääsenkään näkemään!