Helteisenä heinäkuuna matkustin Italiaan Como-järven rannalle todistamaan yhtä ikimuistoista päivää. Rakas ystäväni Jessica oli valinnut miehensä kanssa kesähäidensä paikaksi satumaisen puiston Tremezzosta, aivan järven rannalta. Hääpäivän aamu valkeni sumuisen harmaana ja päivän mittaan tuli vettä välillä vaikka kuinka, mutta yllättäen astuessamme hääseurueen kanssa veneeseen Bellagiosta kohti Tremezzoa, sade lakkasi kuin seinään. Epävakaisen sään vuoksi vihkiseremonia siirrettiin kuitenkin vehreästä puistosta pieneen valkoiseen kappeliin, jonka ikkunoista avautui huikeat maisemat jylhien vuorien reunustamalle vihreän turkoosina kimmeltävälle Como-järvelle.
Hääseurueemme mahtui loppujen lopuksi hyvin tunnelmalliseen kappeliin, jonka valon lähteenä toimi vain pienistä ikkunoista kajastava luonnonvalo sekä vihkipöydälle asetellut kynttilät. Jännitys oli kappelissa käsinkosketeltavissa ennen seremonian alkua, ja pappina toiminut Comon kunnan virkamies kertasi vielä seremonian kulkua tulkin kanssa ennen kuin kaunis viulukonsertto alkoi. Kun pitkällä laahuksella varustettuun hääpukuun pukeutunut häkellyttävän kaunis morsian sipsutti kappeliin isänsä saattamana, kostui varmasti jokaisen häävieraan silmäkulmat tällä tunnelmallisella hetkellä – puhumattakaan itse morsiamesta ja sulhasesta kun heidän katseensa kohtasivat kappelin ovella. Herkkä tunnelma jatkuikin läpi koko vihkiseremonian.
Viulunsoittoa, valkoisia hortensioita, kynttilänvaloa, italialaisia viisauksia, helliä katseita, rakkautta ja sanat tahdon. Siinä vaiheessa kun tuore morsian nosti upean hääkimppunsa kohti kattoa ja tuuletti villisti, tiesimme, että nyt alkaisivat juhlat! Eikä aikaakaan kun kappelin kulmalla poksautettiin Prosecco-pullot auki ja hääväki siirtyi kilistelemään hääparille kappelia ympäröivään puutarhaan, jossa hääkukkinakin olleet hortensiat kukkivat runsaina punaisen eri sävyissä. Kun valokuvat oli otettu ja hääparia onniteltu, alkoi sade uudelleen. Onneksi sateen sanotaan tuovan onnea tuoreelle hääparille, eikä siinä vaiheessa pienet sadepisaratkaan enää voineet latistaa häätunnelmaa. Pienen sateen saattelemana siirryimme Tremezzon puistosta kohti varsinaista hääjuhlapaikkaa Bellagion kylässä olevaan ravintolaan, jossa juhlia jatkettiin aina yön pikkutunneille saakka nauttien italialaisista herkuista ja mahtavasta tunnelmasta.
Kun hipsin korkokengät kädessä takaisin kulman takana olevalle hotellilleni, olin edelleenkin hieman liikuttunut siitä, että pääsin osallistumaan ystäväni elämän yhteen tärkeimpään päivään ja kokemaan tämän kauniin ja rakkaudentäytteisen juhlan!
4 Comments
Jutta
14.6.2015 at 15:25Upea Bellagio ja Como-järvi 🙂 Olimme mieheni kanssa vuosi sitten viikon matkalla kyseisessä kylässä ja vieläpä asuimme samassa hotellissa kuin tämä hääpari. Taisi olla sama huonekin 😉 Vietimme siellä hääpäiväämme, tänä vuonna tulee 23 vuotta <3
Ja kiitos upeasta uudesta blogista 🙂
Jutta
Anna-Katri
14.6.2015 at 19:04Oi miten ihana kuulla, että olet päässyt myös juhlimaan häitäsi Como-järven rannalla! Ja vielä ihanampaa kuulla, että takana on jo noin monta yhteistä vuotta. Onnittelut! <3
Kiitos itsellesi, että vierailit täällä ja ilahdutit kommentilla. 🙂
Heli
24.6.2015 at 13:43Hei!
Olisi mukavaa kuulla, miten matkasitten Bellagioon. Milanon kentälle varmasti kannattaa ottaa lennot, mutta miten itse etenitte kohteeseen? 🙂
Anna-Katri
24.6.2015 at 19:32Heippa Heli! Milanosta Bellagioon suuntasin milanolaisen taksifirman kyydittämänä varsin edullisesti – voisinkin yrittää viikonloppuna kaivaa tarkemmat tiedot esiin kyseisestä firmasta ja laittaa jakoon tänne blogin puolelle. 🙂