Menu
Bali / Elämänmuutos

Haaveena kakkoskoti Balilta

Tämän syksyn aikana kaukokaipuu eksoottisiin seikkailuihin ympäri maailman on aina välillä pilkahtanut haaveina mieleen, mutta sitäkin suurempana ja entistä vahvempana tunteena on pintaan noussut kaipuu Balille.

Balilla vierailin ensimmäisen kerran vuonna 2009, jolloin sen eri alueista oikeastaan mitään tietämättä valikoitui tukikohdakseni Canggu. Maailmanympärimatkallani palasin Cangguun surffileirille, ja tuolloin yli puolen vuoden reissaamisen jälkeen Canggu tuntui jotenkin hämmentävällä tavalla kotoisalta ja itseni näköiseltä paikalta. Lopulta päätin skipata seikkailut Kaakkois-Aasian muissa kohteissa ja palata matkani loppuajaksi Cangguun. Ja sinne olen palannut tuon jälkeen joka vuosi uudelleen. Joka kerta noille tutuille kulmille päästessäni, mielessä on läikähtänyt onnen tunne – fiilis siitä että olen tullut kotiin. Ja kun kotiin lähdön aika on koittanut, en ole koskaan ollut valmis lähtemään vaan paikalle hyvästien sanominen on aina tuntunut yhtä ahdistavalta.

Lue lisää Bali-fiiliksistä näistä postauksista:

Ja kun lopulta viikko sitten pääsin tänne vuorokauden matkustamisen jälkeen, tuntui minusta välittömästi siltä, että olisin tullut kotiin. Sellainen jokin sanoinkuvaamattoman omituinen tunne valtasi mieleni, kuin jokin onnen läikähdys sisälläni. Sellainen tunne, että tekisi mieli hihkua sitä ääneen, mutta ei tiedä mitä sanoisi. Ehkä toiset kokevat sitä palatessaan pitkältä matkalta takaisin Suomeen ja astuessaan tuttuun ja turvalliseen kotiin?

Minulla taas se tunne puski esiin, kun vuoden jälkeen pääsin takaisin tänne – tutut kadunkulmat banaanipuineen, ohi kiitävät skootterit, yössä sirittävät sirkat, suitsukkeiden tuoksu, yöllinen tähtitaivas. Vaikka olin väsynyt kaikesta matkustamisesta ja kello lähenteli aamuyötä perille päästyäni, en malttanut olla istahtamatta huoneeni terassille imemään itseeni Balin yötä. Sitä fiilistä, että todentotta olen takaisin täällä.

Anna-Katri, Canggu 2018

Vuoden vaihteessa olin edellisen kerran Balilla kuukauden päivät ja tuolloin testailin eri paikkoja etätöiden tekoon sekä selvittelin alustavasti, millaista olisi viettää pysyvämmin aikaa Canggussa ja mistä käytännön asioista tulisi olla selvillä. Tutustuin ihmisiin, verkostoiduin. Kuulin tarinoita ja vinkkejä Balilla asuvilta tai pidempään siellä aikaa viettäneiltä, elämänmuutoksen tehneiltä. Huomasin todenteolla alkavani haaveilemaan siitä, että ehkä minäkin voisin edes osittaisesti saada jotakin samaa elämääni. Rakentaa elämää Balille Suomen sijaan tai edes sen rinnalla. Olisiko se minullekin mahdollista? Viettää isompi osuus vuodesta Canggussa, kutsua sitä kakkoskodiksi tai edes kesämökiksi?

Alkuvuodesta, kun hyppäsin täysipäiväiseksi yrittäjäksi, oli tarkoituksenani suunnata kesällä Balille useammaksi kuukaudeksi lomailemaan, mutta myös yrittäjän töitäni tekemään sekä samalla jatkaa kakkoskotihaaveen selvittelyjä käytännön tasolla. Mutta sitten tuli korona, maailma Indonesia mukaan lukien meni kiinni. Kuoppasin haaveeni, yritin keskittyä Suomi-arjen rakentamiseen ja töiden tekoon.

Mutta haaveeni ei vain jättänyt minua rauhaan, vaikka kuinka yritin sitä järjen äänellä puhutella. Alkusyksystä yhdessä life coaching -sessiossa miettiessäni ja listatessani unelmiani tulevaisuuden varalle, elämä Balilla puski yllättäen valtavalla voimalla esiin. Se vyöryi kaikkien niiden muiden asioiden yli, joita olin yrittänyt ensin järkeistää ja ajatella elämäni varalle enemmän sillä mentaliteetillä, että näin järkevän aikuisen kuuluu ajatella ja toimia. Mutta kun sain sanottua Bali-unelman ääneen, tuon unelman, jonka olin yrittänyt itseltäni kieltää, oli tunne jotenkin sanoinkuvaamattoman voimaannuttava. Teki mieli itkeä, sitten nauraa vedet silmissä.

Syyskuun loppupuolella huomasin sosiaalisesta mediasta tuttuni palanneen takaisin Cangguun. Laitoin hänelle viestiä. Ja tuon jälkeen asiat lähtivät pyörimään eteenpäin. Hitaasti, välillä jopa tuskastuttavan hitaasti. Selvittelin lisää asioita, vietin unettomia öitä. Mutta olin jo päättänyt, että tämän kortin katsoisin loppuun, sillä unelma kakkoskodista Balilla ei jättäisi minua sitä ennen rauhaan.

Ja samalla olen alkanut miettimään, millaistahan olisi viettää täällä pidempi pätkä elämästä. Asettua aloilleen joksikin aikaa. Kun olen tavannut täällä asuvia kavereitani, on ollut helppo huomata heidän elävän unelmaansa, olevan onnellisia, nauttivan yksinkertaisemmasta elämästään. Tänne tullessaan he ovat hypänneet tyhjän päälle, mutta rakentaneet itselleen elämän niiden asioiden ympärille, joista pitävät tai joissa ovat hyviä. He ovat uskoneet itseensä, halunneet tehdä elämästään enemmän itsensä näköistä.

Se pistää miettimään, toden totta ajattelemaan omaa elämää ja sitä, mikä onkaan minun oma, se seuraava iso unelma sitten maailmanympärimatkani jälkeen. Sitä olen pohtinut enemmän ja vähemmän viimeisen vuoden aikana, mutta täällä ollessa sen ajatteleminen tuntuu olevan vieläkin enemmän läsnä. Onko unelmani Suomessa, vai onko se maailmalla. Voisiko se löytyä Balilta palmun alta?

A-K, CANGGU 2018
About Author

Seikkailumatkailija, naissoolomatkailun sanansaattaja ja yrittäjä Helsingistä. Reissaa maailman upeimpien reissukohteiden rinnalla tuntemattomissa paikoissa, joita ei valtamediassa näe. Tähän mennessä käytynä yli 140 maata ja tavoitteena vierailla niissä kaikissa. Haluaa samalla haastaa ennakkoluuloja ja rohkaista kaikkia ottamaan askel oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

3 Comments

  • Inspiroiva kirjoitus! Ajatuksen tasolla olisi kyllä todella kiva viettää vähintäänkin osa vuodesta jossain ulkomailla lämpimässä, mutta oma elämäntilanne ainakin tällä hetkellä sellainen, että se on varsin hankalaa. Järjestelykysymyshän se tietysti loppujen lopuksi on.

    Reply
  • Reissu-Jani
    22.11.2020 at 08:10

    Itsenäisenä yrittäjänä / freelancerina siirtyminen ulkomaille on huomattavasti helpompaa kuin yrityksen työntekijänä eli ns. “palkollisena”, vaikka hommat ovatkin tehtävissä nyt etänä niin törmäsin kaikenlaiseen säätämiseen ja asiakas sopimusten kiemuroihin että homma meni mahdottomaksi. GDPR oli yksi iso haaste, eli saada sovittua että sitä työtä jossa on asiakasdatan kanssa tekemisessä voisi tosiaan tehdä Euroopan ulkopuolelta — ja toinen isompi juttu olivat vaaditut asiakaskokousten järjestäminen vaikka nyt corona-aikana siihen voi tulla pysyvämpi muutos pitää nekin jatkossa etänä. Seuraan mielenkiinnolla miten sun Balin projektin etenee – ja mitä kaikkea mahdollista byrokratiaa siihen liittyy, varsinkin jos olet ostamassa taloa Balilta. Vai olitko aikeissa vuokrata asuntoa?

    Reply
  • Kaisa
    25.11.2020 at 13:54

    Tippa linssissä luin postaustasi. Raastava kaipuu maailmalle, jota olen yrittänyt nyt järjellä painaa alas koittaen samalla tavalla rakentaa elämää ja arkea Suomessa, puskee vain niin vahvasti pintaan. Mielenkiinnolla seuraan matkaasi. Kun omalla tavallaan haluaa rakentaa elämää Suomessa, mutta kun on täällä niin silti kipuilee sitä. Mieli ja sydän janoaa maailmalle pidemmäksi aikaa.
    Syksyllä kun pääsi vielä Norjassa kulkemaan ilman karanteenia, tuli minulle keskellä erämaata vahva tunne siitä että minä kuulun sinne. Sitä tunnetta ei tule kovin usein, joten se jättää todella vahvan jäljen. Tämä kipuilu ja jahkailu osaa olla niin raastavaa. Olen niin iloinen puolestasi, että olet saanut tehtyä asian suhteen ratkaisua. Toivottavasti kaikki menee hyvin 🙂

    Reply

Leave a Reply