Hejsan Tukholma!

Terveiset sateisesta Tukholmasta! Lensin tänne tänä aamuna vain piipahtaakseni hoitamassa maailmanympärimatkalle tarvitsemaani viisumia, mutta toki tarkoitus oli muutenkin vapaapäivän turvin nauttia Tukholmasta. Toisin kuitenkin kävi. Vettä on tullut melkein koko päivän, ja aamun kaatosade takasi sen, että kastuin hetkessä, kun astuin juna-asemalta ulos, vaikka sateenvarjon alla kuljinkin. Eikä sen jälkeen huvittanut enää poistua kahviloista ulos kylmettymään läpimärkine kenkineni. Mutta pakko mikä pakko. Ensin kymmenen aikoihin kolkuttelin Mosambikin suurlähetystön ovilla ja jätin passin sekä viisumihakemuksen liitteineen sinne, ja sitten taas palasin iltapäivällä takaisin hakemaan valmiin viisumin.

Viisumi täytyi siis tulla Tukholmasta asti hakemaan, sillä toisin kuin monissa muissa Afrikan maissa, Mosambik ei myönnä enää viisumeja rajalla (minkä kyllä uskoisin vaikuttavan negatiivisesti turistien määrään). Toinen pienoinen hidaste viisumin haulle oli kaiken lisäksi se, ettei Suomessa ole Mosambikin suurlähetystöä, vaan lähin lähetystö sijaitsee Tukholmassa. Toki passin olisi voinut heille postitsekin lähettää viisumihakemuksen kera, mutta koska tarvitsen passiani ensiviikolla, en halunnut riskeetata passin takaisin saannin kanssa. Ja koska viisumi on voimassa vain tietyn ajan sen myöntämisestä, en oikein halunnut sitä myöskään aikaisemmin hakea. Taitaa olla näitä matkailijoiden perusongelmia nämä viisumien kanssa säätämiset – onneksi maailmanympärimatkani muihin maihin tarvitsemani viisumit saa hoidettua helpommin kuin tämän.

Joten Tukholma ei tälläkään kertaa näyttänyt minulle parastaan, ja päätin jopa ennen aikaisesti suunnata takaisin lentokentälle kylmyyttä karkuun. Mutta jos jotain hyvääkin tässä sadepäivässä, niin ainakin sain kahviloissa istuskelun lomassa kirjoiteltua kasaan postausta käytännönjärjestelyistä maailmanympärimatkaan liittyen. Sellainen siis seuraavaksi luvassa!