Indonesia – Ja niin purjehdusseikkailu alkoi

Kaupallinen yhteistyö: Star Clippers

I wanted freedom, open air and adventure. I found it on the see. – Alaine Gerbault

Auto puikkelehtii Balin ruuhkaisien katujen läpi. Vaativat tööttäykset peittävät autoradion musiikin alleen ja kaaottisuus alkaa saada hikikarpalot kohoamaan otsalle. Tätä en todellakaan tule Balista kaipaamaan totean, kun vihdoinkin liikenne alkaa taas vetää ja pääsemme jatkamaan matkaa. Jonkin ajan päästä saavumme Benoan satamaan johtavalle tielle, ja tavaan jännittyneenä matkaohjelmastani laivan nimeä ja terminaalin osoitetta kuskilleni. En tiedä yhtään mitä odottaisin tulevalta, edessä olevalta 11 päivän risteilyltä, jolle olen suuntaamassa. Onkohan risteilyllä lisäksemme vain eläkeläisiä? Entä miten saamme päivät kulumaan noiden päivien aikana? Hieman myös mietityttää, että millaiselle paatille sitä tulikaan ilmoittauduttua mukaan – autokuski nimittäin juuri kertoi, että kovien aaltojen vuoksi jotkut laivat eivät kulje tänään ollenkaan Balin ja lähisaarten väliä. Satamaan jääminen ei houkuttele, mutta ei myöskään aaltojen armoilla keikkuminen.

Tuulta purjeisiin

Satamassa minua ja ystävääni odottaa kookas, vanhanajan arvokkuutta huokuva valkoinen Star Clipper -purjevene. Olin etukäteen ajatellut sen olevan paljon pienempi, mutta jo ennen laivaan astumista tajuan sen olevan kaikkea muuta. 110 metriä pitkä purjealus on varustettu neljällä kookkaalla mastolla, joihin purjeet nostettaisiin ylös aina suotuisalla säällä. Laivan koko on heittämällä isompi kuin millään aiemmin näkemälläni perinteisellä purjeveneellä, mutta perusristeilijöihin verrattuna se vaikuttaa kokoluokaltaan sopivan pieneltä ja intiimiltä. Saan kuulla laivaan mahtuvan enimmillään 170 matkustajaa, mutta tällä risteilyllä meitä olisi vain 95. Star Clipperin kyydissä pääsisi varmasti kiinni rentoon purjematkailun tunnelmaan, kun kiertäisimme sopivan verkkaisella vauhdilla ympäri Indonesian meriä seuraavien viikkojen aikana.

Olo onkin kuin entisaikojen tutkimusmatkailijalla, kun nousen purjeveneen kyytiin ja suuntaan yläkannelle vilkuttamaan satamaan jääville kasvottomille henkilöille ennen kuin laivan takaa siintää enää vain hämärästi Balin valot. Avomerelle päästyämme kannella alkaa käydä kuhina: sinihaalariset miehet ryntäilevät mastolta toiselle, köysiä kiristellään ja löysennellään puolelta jos toiselta. Pikkuhiljaa valkoiset jättikokoiset purjeet alkavat nousta mahtipontisesti kohti korkeuksia. Kun tuuli tarttuu voimalla niiden kuperiin pusseihin, laivan moottorit sammutetaan ja lähdemme seilaamaan eteenpäin vanhanajan tyyliin. Yläkannen kaiuttimista kantautuu iholle kylmät väreet nostattava tunnelmallinen purjehdusmusiikki, joka tosin peittyy välillä mastojen natinan, meren aaltojen pauhun ja tuulen huminan alle. Tunnelma kannella on jollakin erikoisella tavalla jopa harras, kun me kaikki matkustajat seuraamme hiljaa sivummalta tätä merimiesten näytelmää heidän taituroidessa purjeiden kanssa. Ympärillä on vain pilkkopimeä meri, valonlähteenä toimii vain yläpuolella kimmeltävä tähtitaivas. Sen avulla entisaikojen tutkimusmatkailijat ovat näilläkin vesillä navigoineet.

Ensimmäinen rantautuminen

Laivan kapteeni Yuriy kertoo, että ensimmäisenä yönä saattaa luvassa olla hieman enemmän merenkäyntiä ennen kuin pääsisimme seuraavien Indonesian saarien suojiin. Vetäydyn ystäväni kanssa kaikilla mukavuuksilla varustettuun pieneen, mutta tunnelmalliseen hyttiimme hyvissä ajoin illallisen jälkeen, sillä meitä molempia painaa pieni matkaväsymys. Turhaan kuitenkin pelkäämme, ettemme osaisi ensimmäisenä yönä nukkua aallokossa, sillä pieni keinuva liike tuntui vain ihanan rauhoittavalta ja alimmalla kannella sijaitsevan hyttimme ikkunaan tasaisesti loiskuvien aaltojen liplatus kuulosti lähes meditatiiviseltä ääninauhalta. Jo ensimmäisen yön nukuimmekin kuin tukit, ja aamulla heräsimme ilman herätyskelloja hyttimme ikkunasta kajastavaan auringonnousun luomaan valoon. Ihka ensimmäinen kokonainen päivä laivalla saattoi alkaa energisinä!

Edellisenä iltana olimme saaneet hyttiimme päiväohjelman, joka kertoi meidän saapuvan ensimmäisenä päivänä Gili Kondon pienelle saarelle. En osannut yhtään etukäteen ajatella millainen paikka kyseessä olisikaan, joten aikaisen aamiaisen jälkeen kipitän jännittyneenä laivan yläkannelle tähystämään horisontissa siintävää pientä saarta. Mitä lähemmäksi pääsemme, sitä enemmän huokauksia kannelta alkaa kuulumaan. Tumman turkoosin ja sinisen sävyihin sekoittuneen meren keskeltä kohosi valkoisella hiekalla reunustettu pieni autio saari. Oli hassua ajatella, että pääsisimme viettämään tälle ekslusiiville saarelle omaa rantapäivää. Gili Kondo näytti niin houkuttelevalta, että tuskin maltoimme pysyä paikoillamme ystäväni kanssa, ennen kuin kuulutus maihinnousua varten annettiin ja pääsimme säntäämään kyyditystä varten mereen laskettuun tenderiin.

Rentoa purjehduselämää

Päivä Gili Kondolla oli juuri sellainen, millaiseksi olin ajatellut päivien rennolla purjehduslomalla olevan. Ei huolta huomisesta, ainoastaan siitä, että muistaa levittää tarpeeksi aurinkorasvaa sen jälkeen kun on pulahtanut meren helliin aaltoihin Indonesian trooppista kuumuutta pakoon. Rannalla makoillessamme olimme kuitenkin ystäväni kanssa vielä hieman häkeltyneitä purjehdusristeilystämme ja siitä mitä odottaa seuraavalta vajaalta parilta viikolta. Tuntuu siltä, että suorittaja- ja seikkailijaluonteemme eivät ole vielä sisäistäneet tarpeeksi hyvin sitä, että tällä lomalla meidän ei tarvitsisi itse säätää ja järkeillä, vaan kaikki olisi niin halutessamme valmiiksi mietittyä ja helppoa. Ja siitäkin huolimatta meillä olisi oma vapaus tehdä maissa juuri niitä asioita mitä haluaisimme.

Gili Kondolta takaisin laivaan päästyämme käymme pikaisesti siistiytymässä hytissämme ja suuntaamme sitten laivan kannelle katselemaan meren taa oranssinpunaisena laskevaa aurinkoa ja maistelemaan auringonlaskudrinkkejä. Ensimmäisenä iltana kokemamme purjeiden nosto saa jatkoa, ja seuraamme sitä toistamiseen haltioituneena ennen kuin laivan ruokakellon kilahdus muistuttaa illallisajan koittaneen. Sillä hetkellä toteamme kuin yhdestä suusta, että eihän tämä elämä laivalla hullumpaa olekaan – meidän tulee vain tottua tähän purjehduselämän rytmiin eikä se varmastikaan olisi vaikeaa näissä puitteissa ja tunnelmissa. Edessä olisi vielä monen monta erilaista seikkailua Indonesian saarilla ja lukuisia tunnelmallisia hetkiä purjeveneen suojissa. Niistä lisää seuraavissa postauksissa!

Risteily toteutettu yhteistyössä Star Clippers -laivayhtiön kanssa, jonka matkoja Suomessa voi varata Risteilykeskuksen kautta.