Interrail Itä-Euroopassa – Junassa on tunnelmaa

Eilen hyppäsin Prahasta Interrail-passini turvin junaan ja otin suunnan kohti Slovakian pääkaupunkia Bratislavaa. Aiemmasta tiedosta poiketen, lippuni olikin kirjattu kakkosluokkaan ja vaikka tovin harmittelin tätä VR:n kömmähdystä Suomen päässä, niin jälkikäteen en olisi voinut olla tyytyväisempi junamatkaan ja istumapaikkaani. En tiedä mistä sanonta juontaa juurensa, mutta voin hyvin yhtyä siihen, että tässä junassa oli tunnelma kohdillaan.

Noin neljän tunnin junamatka sujui nopeasti, sillä siitä piti huolen samaan junahyttiini sattuneet muut matkalaiset. Kakkosluokassa yhteen hyttiin mahtuu yhteensä kuusi matkustajaa, ja penkkirivit olivat ainakin kohdalleni sattuneessa junassa varsin tilavat. Hytin yhteishenkeä päästiin testaamaan jo heti alkuun, kun yhteisvoimin ahdoimme matkatavaroitamme ylähyllyille. Kun tästä oli suoriuduttu kunnialla, pystyikin hyvin aloittamaan keskustelut uusien matkakavereiden kanssa ja tätä höpinää jatkoimmekin koko matkan. Hytissä kanssani matkusti juuri yliopistosta valmistunut pariskunta Kaliforniasta, jotka olivat reissanneet Euroopassa kolmisen viikkoa ja olivat juuri matkalla viimeiseen kohteeseensa Budabestiin ennen kotiin paluuta. Eniten juttelin vastapäätäni istuneen Slovakian syntyperää olevan naisen kanssa, joka oli Au pair -vuosiensa jälkeen päätynyt töihin Grönlantiin ja oli nyt matkalla kotiinsa katsomaan sairasta isäänsä. Lisäksi hytissä oli slovakialainen mummo, joka tosin asui aviomiehensä kanssa Tsekeissä. Hän ei osannut englantia, mitä harmittelikin useaan otteeseen, ettei voinut osallistua keskusteluihimme muuten kuin tulkkauksen kautta. Hän kuitenkin kertoi paljon mielenkiintoisia juttuja muun muassa siitä, kuinka Tsekkoslovakian hajoaminen oli muuttanut elämää täällä.

Yksi parhaimpia puolia yksin matkustamisessa varmasti onkin uudet tuttavuudet ja mielestäni on aivan todella kiehtovaa tavata uusia ihmisiä sekä päästä kuulemaan heidän elämäntarinaansa, matkatarinoista puhumattakaan. Samalla kun maisemat vilistävät silmistä, voi pieneksi hetkeksi uppoutua kuuntelemaan mitä huikeampia tarinoita, niin elämän iloja kuin surujakin, mutta ennen kaikkea jaksan kerta toisensa jälkeen hurmaantua siitä, kuinka ystävällisiä ja avoimia ihmiset matkaillessaan ovat. Uskonkin, että juuri näiden hyttikavereideni vuoksi, tämä junamatka jää mieleeni vielä pitkäksi aikaa.