Kesä on täällä – tai ainakin Turussa

Matka toteutettu yhteistyössä: Solo Sokos Hotel Turun Seurahuone

Viimeinen viikko on osaltani mennyt aikalailla sängynpohjalla, mikälie kevätflunssan ja trooppisen mysteeritaudin yhdistelmä vei voimat. Samalla minulla jäi ihan kokonaan nauttimatta pääsiäisen kauniista kevätsäistä, saati sitten huomaamatta, että kevään sijaan kesä taitaa jo kolkutella oven takana. Tai ainakin sen suhteen sain silmäni auki vasta matkatessani perjantaina Turkuun, jonne pääsin pressimatkalle tutustumaan juuri remontin jäljiltä valmistuneeseen Turun Seurahuoneeseen.

Jo matkan aikana minibussissa istuessani ihastelin ääneen, kuinka vihreältä maisemat ikkunan takaa näyttää, jopa puissa näytti olevan lehdet jo täydessä vauhdissa. Helsingin tihkusade vaihtui auringonpaisteeksi Turkua lähestyessä ja viimeistään siinä vaiheessa kun astuin ulos autosta, ja vastassa oli jopa helteinen sää, en voinut muuta kuin ihmetellä, että olinko huomaamattani virunut sairasvuoteella pidempäänkin. Kaverini tosin sanoi, että Turussa kaikki on parempaa, myös sää, joten ehkä häntä on tässä uskominen.

Majapaikkana Turussa toimi Solo Sokos Hotel Turun Seurahuone, joka jo aulaan astuessa henki kaikkea muuta kuin suomalaisen ketjuhotellin tunnelmaa – hotelli on kunnostettu arvostaen sen historian havinaa aina 1920-luvulta, mutta tuoden se sisustuksen osalta moderniin nykypäivään. Sopivalla luksuksella ja kiinnostavilla yksityiskohdilla höystettynä. Pääsimmekin heti kättelyssä testaamaan hotellin ravintolan kesäisen keltaisia mimosadrinkkejä ja kippistelemään pienelle viikonlopun getawaylle. Illallista nautittiin sitten pitkän kaavan kautta myöskin hotellin ravintolassa, tosin hotellin yhteyteen avattu Ravintola Gunnar Eatery & Bar on kaikkea muuta kuin perinteinen hotelliravintola, sillä se on täynnä tarkkaan mietittyjä yksityiskohtia aina menun lähialueen pientuottajien herkuista, paikallisen keramiikkapajan astioihin ja muihin sisustuksellisiin kiertotaloushengessä toteutettuihin yksityiskohtiin. Ei siis ihme, että viihdyimme pitkän pöydän äärellä jaettuja annoksia maistelemassa ja kokki Aki Wahlmanin juttuja kuuntelemassa pitkälle iltaan ennen kuin suuntasimme vielä tutustumaan Tavaratalo Wiklundin ylätasanteelle avattuun Turun ensimmäiseen kattoterassiravintolaan Walo Rooftop Bariin. Siellä laskevaa ilta-aurinkoa ihastellessa ei voinut muuta kuin todeta, että Turussa tulisi käydä useamminkin pienellä irtiotolla.

Lauantaiaamu valkeni Turussa vieläkin helteisempänä ja ulos pienelle kaupunkikierrokselle lähtiessämme tuntui aivan siltä, että välimerellinen lämpö olisi ottanut vallan tästä kesäkaupungista. Jokiranta oli kauneimmillaan pehmeiden aamuauringon säteiden helliessä sen pientareita ja katukuvaa, ja leppoisa kesäinen viikonloppufiilis tarttui ohikulkijoiden aurinkolasien takaa paistavista hymyistä sekä joenvarrella istuvien piknikseurueiden rentoiluista. Viimeistään siinä vaiheessa nahkatakki tuntui jo aivan ylimitoitetulta varustukselta kun pienen shoppailukierroksen päätteeksi istahdimme Ravintola Vennin terassille lounaalle. Aurinko paistoi terassille täydeltä terältä, jopa niin kuumasti, että lopulta siirryimme sisätiloihin viilentelemään ja lounasta nauttimaan. Samalla mietin, että tulisikohan tästä kesästä todellinen hellekesä Suomessa? Sen ainakin tiedän, että voisin todellakin piipahtaa pian uudelleen Turussa, jos täällä pääsee tällaiseen letkeään kesä- ja lomafiilikseen.