Pari ruokalusikallista jauhoja, tilkka vettä, hyppysellinen suolaa. Kieritellään, pyöritellään, painellaan, rullataan. Näin valmistetaan pastaa alusta asti itse Italiassa. Kun pastanauhat on saatu suurinpiirtein oikeisiin mittoihin, ne asetellaan leivinpaperin päälle aurinkoon kuivumaan. Jonkin ajan päästä ne ovat valmiit keitettäviksi, mutta sitä ennen minun täytyy tarttua kauhan varteen ja valmistaa kastike pastalle – tai itseasiassa teemme kaksi erilaista kastiketta. Onneksi keittiön emäntä Katia neuvoo kädestä pitäen, miten mitäkin raaka-ainetta täytyy käsitellä ja kuinka valmistus täytyy parhaiten suorittaa, jotta annokseen saadaan aito italialainen maku. Tässä keittiössä ei tosin mittakauhoja käytetä, eikä kaikkea mitata millilleen: parhaana apuvälineenä toimivat pienet lusikat ja oma suu. Näin varmistetaan, että kastikkeessa on kaikki maut kohdallaan.
Sillä aikaa, kun kastike porisee kaasuliedellä, alamme valmistamaan alkupaloja. Bruchettaa kolmella eri täytteellä, toscanalaisten erikoisherkkua Panzanella-salaattia ja vielä lisäksi lajitelma lampaanjuustoja eri kypsyysasteilla ja lisukkeilla. Kohta istahdamme majatalon sisäpihan valkoisille terassituoleille nauttimaan aikaansaannoksistamme. Viinilaseihin kaadetaan mitäpä muutakaan kuin toscanalaista viiniä, ja ennen ensimmäisten kokkailujemme kimppuun käymistä kilistämme niin edessä näkyville maalaismaisemille, kauniille auringonlaskulle kuin mieleenpainuvalle kokemukselle toscanalaisessa kotikeittiössä. Alkupaloja nautiskelemme antautumuksella, ennen kuin lempeä käsky takaisin keittiöön käy. Valmistamme pasta-annokset loppuun, ja sen jälkeen maistelemme niin rosmariinilla ja chilillä maustettua tomaattikastiketta itse tekemämme pastan kanssa kuin emännän bravuuria – punasipulilla ja timjamilla maustettua papukastiketta, joka lopulta vie pidemmän korren ei niin kriittisen makuraatimme edessä.
Kun aurinko on jo lähes painunut peltonyppylöiden taa, jättäen jälkeensä tunnetun toscanalaisen kultaisen sumuverhon koskettelemaan kumpuilevaa maisemaa, tuntuu siltä, kuin olisin syönyt jo useamman päivän edestä. Olenkin jo lähes valmis vetäytymään sulattelemaan niin syömääni kuin kokemaani huoneeseeni, kunnes Katian hersyvä ääni kertoo vielä edessä olevan secondi piattin, eli pääruuan valmistus. Se onneksi valmistuu muutamissa minuuteissa, sillä valkosipulilla ja salvialla maustetun kanafileen ympärille kietaistaan vain prosciutto-siivu, ja koko käärö paistetaan oliiviöljyssä ja makeassa paikallisessa viinissä ennen tarjoilua. Jälkiruuan valmistus onneksi jätetään seuraavaan kertaan.
Tyytyväisenä ruuasta, mutta ennen muuta upeasta kokemuksesta, kiitän Katiaa illasta ja otan viimeisen vilkaisun Toscanan tummuvaan maisemaan. Huomenna lähtisimme autoilemaan hieman etäämmälle näistä jo tutuiksi tulleista lähimaisemista. Mitähän edessä onkaan?
No Comments