Tänään leiri pystytettiin kirjaimellisesti keskelle ei mitään! Pitkän ja hikisen matkapäivän päätteeksi Lando kaarrettiin parkkiin Sossusvlein punaisten hiekkadyynien välimaastoon, aukiolle, jossa hiekkamaalla kasvoi vain muutamia kuivahtaneita puita. Tuuli nostatti hiekasta välillä pölypilviä ilmaan, ja pyöritti niitä villisti, ennen kuin laantui yhkä äkisti kuin oli alkanutkin. Leirintäalueelle varjopaikkoja tarjosi vain muutama isompi kastelun varassa oleva puu, muuten olimme täysin Namibian aavikon armoilla.
Hikikarpalot otsalta valuen sain kuitenkin teltan pystytettyä, ja saman tien ryntäsinkin leirintäalueen uima-altaalle viilentelemään. Siellä tulikin vietettyä päivän viimeisen aurinkoiset tunnit, ennen kuin auringonlaskiessa lämpötila laski inhimillisiin lukemiin. Hämärän jo laskeutuessa aloimme valmistaa barbeque-illallista, tai etelä-afrikkalaisittain Braai:ta, leirinuotiolla. Vesikielellä odottelinkin valmistuvia herkkuja – mukanamme kulkevat etelä-afrikkalainen opas ja kuljettaja nimittäin ovat päävastuullisia kokkauksista, me muut aina vuorollamme autamme keittiössä. Matkan aikana meille onkin luvattu tarjottavan perinteisten ruokien lisäksi afrikkalaisia erikoisuuksia. Nyt yhtenä perinteisenä herkkuna oli Springbok-makkaraa, mikä maistui leirinuotion äärellä erinomaiselta. Muutenkin tuntuu siltä, että koko päivän ulkona ollessa, ja itseasiassa yötkin ulkona teltassa viettäessä, illalla auringonlaskiessa ruokahalu on aivan katossa ja voisi syödä lähes mitä vain. Runsaan illallisen päätteeksi tällä kertaa seurueemme vetäytyi ajoissa untenmaille – liekö asiaan vaikuttanut uuvuttava matkapäivä helteineen, seuraavan aamun aikainen herätys vai edellisen illan pikkutunneille asti jatkuneet nuotiobileet. 🙂
No Comments