Madagaskar – Auringonlasku Baobab Avenuella

Yksi ehdottomia juttuja, minkä halusin Madagaskarilla nähdä, oli tietysti kuuluisat Baobab-puut. Saaren länsirannikolla näitä hassunmallisia jötiköitä kasvaa laajoilla peltoaukeilla, eikä niiden olemassa oloa voi olla huomaamatta. Paksu runko voi olla ympärysmitaltaan useita metrejä, ja oman leimansa puiden ulkonäölle antaa niiden hattivattimaiset latvaoksat. Morondavan lähistöltä löytyy kuuluisa Baobab Avenue, jossa hiekkatien molemmin puolin kasvaa useita satoja vuosia vanhoja Baobab-puita. Ja kun paikalle ensimmäistä kerta pääsin, en ihmetellyt yhtään, miksi tämä puiden muodostama kuja on myös Unescon maailmanperintökohteiden listalla.

Ohi kulkiessa puita teki mieli koskettaa ja halata niin leveästi kuin vain kädet ylsivät. Niiden runko tuntui yllättävän lämpimältä vielä ilta-auringonkin valossa. Puut pystyvät selviämään helposti yli kuivan kauden varastoimalla sadekaudella vettä rungon tankkiinsa, ja käyttämään sitä sitten myöhemmin tarpeen mukaan. Tällä hetkellä osa puista olikin tuottanut keskellä kuivinta kautta hedelmiä, joiden sanotaan sisältävän jopa yli 6 kertaisesti enemmän c-vitamiiniä kuin vaikkapa appelsiinin. Tätä paikallista superfoodia pystyikin kokeilemaan Morondavan useissa rantaravintoissa herkullisen baobab-mehun muodossa, joka kyllä voisi hyvin olla tämän maan vientivaltti – niin hyvää, ja ehdottomasti myös terveellistä, mehu oli!

Mutta parhaiten puiden maaginen voima tuli esiin auringon alkaessa laskea puukujan taakse. Horisontissa pilkistelevä aurinko maalasi maiseman pastellinutuisilla sävyillään, ja mitä alemmas aurinko laski, sitä epätodellisemmiksi maisemat muuttuivat. Ohuesta pilviverhosta heijastuvia laskevan auringon punavioletin sävyjä vasten baobab-puiden mustat hahmot tuntuivat kuin heräävän eloon, ja vasta siinä vaiheessa huomasin, kuinka erilaisilta puut näyttivät toisiinsa verrattuina. Kuin joiltakin mystisten satujen hahmoilta, jotka dramaattisesti kurkottelivat käsiltä näyttäviä latvaoksiaan kohti korkeuksien väriloistoa. Uskon, että näillä satoja vuotta paikallaan jököttäneillä puuvanhuksilla olisi tarina jos toinenkin kerrottavana menneiltä ajoilta. Auringon painuessa yhä alemmas ja alemmas, en voinut muuta kun ihastella tätä näkymää. Jos jokin paikka maailmasta pitäisi valita unohtumattomaksi, olisi Baobab Avenue kohdallani varmasti yksi näistä.