Eilen aamulla heräilin sateisen harmaaseen säähän Barcelonassa. Koska matkaväsymys edelliseltä epäonnistelta matkapäivältä vielä painoi, oli aikaisen Andorran reissun sijaan ihana viettää ensimmäistä kunnollista lomapäivää löhöillen aamulla hotellihuoneessa ilman aikataulua ja nauttia aamiainen kaikkine herkkuineen pitkän kaavan kautta. Onkohan parempaa tapaa muuten aloittaa päivä kuin hotelliaamiaiset? Gotta love them!
Sateista säätä uhmaten halusin kuitenkin päästä näkemään palan Barcelonaa muutenkin kuin hotellihuoneeni verhojen raosta, niinpä pienen kartta- ja matkaopasselailun jälkeen lähdimme valloittamaan Barcelonan katuja. Ensin mietimme matkaystäväni kanssa, että jos vain hyppäisimme kliseisen turistibussin kyytiin, sillä sen kyydissä pääsisimme kiertelemään helposti nähtävyydeltä toiselle ja toisaalta sateen yllättäessä voisimme vain istua bussin sisätiloissa lämmintä kahvia hörppien. Lopulta kuitenkin päätimme jättää bussikierrokset väliin, ja keskittyä ennemmin pienemmällä alueella kiertelyyn. Ja hyvä niin, sillä kun hotellihuoneen ovesta suuntasimme ulos, lakkasi sade sillä hetkellä kokonaan ja pysyi poissa koko loppupäivän.
Käveltyämme hotellin katua vain muutaman korttelin päähän, pilkisti isomman Passeig de Gracia -kadun kulmalta tuttu näky: Gaudin hassunkurinen, mutta silti niin kaunis Casa Batlló -rakennus. Kauempaa katsottuna rakennus oli kuin jostakin vesivärimaalauksesta, niin hempeät sävyt rakennuksen julkisivuun oli värikkäin mosaiikein saatu aikaan – mitkä vain korostuivat utuista taivasta ja viereisiä yksinkertaisemman värisiä rakennuksia vasten. Vasta pienen hetken jälkeen taloa ulkopuolelta tarkastellessa huomasi sen päättömyyden. Eriskummalliset parvekkeet näyttivät kuin jättikokoisen kalan kylkiluilta ja kauempaa katsottuna vaikutti siltä kuin rakennuksen katolla väijyisi lohikäärme piikikkäine harjoineen. Haltioituneena yritinkin saada kiinni taiteilijan ajatuksen juoksusta rakennusta eri kulmista tuijotellessani, mutta lopulta oli pakko kylmyyden edessä luovuttaa ja suunnata sisätiloihin lämmittelemään. Jos sää olisi ollut edes hieman parempi, olisi ollut mahtavaa lähteä tutustumaan Gaudin muihinkin luomuksiin, joista erityisesti futuristinen puisto Parc Güell vaikutti sangen kiinnostavalta värikkäine yksityiskohtineen ja näköalapaikkoineen.
Kaupunkikierroksemme aikana kävimme lähinnä vain hankkimassa täydennystä matkatavaroihimme pääkadun Passeig de Gracian putiikeista ja pysähdyimme kävelykatu La Ramblan varrelle niin lounaalle vilkkaaseen tapasravintolaan kuin cappuccinolle pieneen terassikahvilaan. Vaikka muutamien tuntien aikana en ehtinyt näkemään tästä suurkaupungista kuin pienen palan yhtä kaupunginosaa, vehreiden puiden reunustamia katuja pitkin kävellessäni olin kuitenkin vakuuttunut, että Barcelonaan täytyy tulla joskus uudelleen. Useamman matkapäivän lisäksi toiveena olisi toki hieman lämpimämpi sää, jotta tästä kauniista merenrantakaupungista voisi lomalla ottaa kaiken ilon irti. Kaupunkikierroksen jälkeen vetäydyimme matkaystäväni kanssa huilimaan takaisille hotellille, mutta koska sää oli iltaa kohden kirkastunut kirkastumistaan, päätimme suunnata vielä ennen pimeän tuloa hotellimme kattoterassille nauttimaan lasilliset cavaa. Ja mikäpä siinä oli katsella kaunista kaupunkia korkealta ylhäältä käsin sekä skoolailla tyylikkäällä terassilla matkaystävän kanssa juuri alkaneelle lomalle.
Tänään edessä onkin sitten siirtyminen risteilijän kyytiin, sillä iltapäivällä starttaa 10 päivän Välimeren risteily! Seuraavaksi siis tunnelmia laivan kannelta!
No Comments