Postikortti Venetsiasta

Oi Venetsia! Taidatkin olla paljon kivempi mitä muistinkaan kahdeksan vuoden takaa! Siinä missä edellisen kerran pyörin perusnähtävyyksillä ja turistikaduilla, olen tänään vain yhden päivän aikana päässyt näkemään aivan toisenlaisen palan Venetsiaa. Ihmismassojen sijaan olen poikennut yhä kapevenille kaduille, ja kurkannut seuraavankin kulman taa – vain huomatessani joka paikasta löytyvän yhä kauniimpaa ja kiinnostavampaa nähtävää. Olen ylittänyt lukuisia picture perfect siltoja, pysähtynyt nauttimaan näkymistä ja huokaillut ohi lipuville condoliveneille. Niin tunnelmallista!  Tuntuukin siltä, että Venetsiassa jos missä, kannattaa eksyä ja hukata itsensä kartalta: niin voi ainoastaan löytää perille sinne, mitä ei kuvitellutkaan näkevänsä.

Mutta ehkä Venetsia on kuitenkin se sama, mitä se on ollut kahdeksankin vuotta sitten. Ainoastaan minä itse olen muuttunut. Nykyisin matkoilla saatan unohtaa tyystin nähtävyyksien suorittamisen, uskallan poiketa syrjemmälle perinteisiltä turistikujilta ja niiden matkaoppaiden kohdevinkkien sijaan haen ennemminkin sitä tunnelmaa. Ja kuinka ollakaan – sitä tunnelmaa hakiessa, myös ne upeimmatkin paikat saattavat tulla yllättäen vastaan.

Tämä päivä on mennyt kuin siivillä, mutta siitäkin huolimatta, voin sanoa pitäväni Venetsiasta. Ja senhän olenkin jo sanonut, että Italialla on aina paikka sydämessäni – ja vatsassani (niin voi myös päätellä tämän päivän ruokasaldosta: aamiaisen lisäksi tuli nautittua 5 ruokalajin lounas ja 4 ruokalajin illallinen)… Mutta nyt  on aika jättää Venetsia-fiilistelyt sikseen ja käydä nukkumaan, sillä huomenna matka jatkuu jo aamu kahdeksalta kohti Valdobbiadenen kylään. Kuullaan siis viimeistään sieltä!