Vaikka Toscana onkin tunnettu upeista maalaismaisemistaan viiniviljelmineen ja oliivipuulehtoineen, löytyy Toscanan alueelta myös kiinnostavia keskiaikaisia pikkukyliä ja vähän suurempia kaupunkeja kulttuurinälkäisille. Koska Välimeren risteilylläni piipahdin niin Firenzessä kuin Pisassakin, kiinnosti tällä kertaa päästä näkemään Siena, joka on kuuluisa erityisesti sen hyvin säilyneestä keskiaikaisesta keskustastaan. Nykypäivän turisteille onni onnettomuudessa oli, ettei Sienan keskustan 1200-luvulla rakennettuja rakennuksia purettu uudisrakennuksien tieltä 1300-luvulla, sillä kaupunki oli tuolloin niin köyhä ja sen asukkaat tautien uuvuttamat, että vanhat rakennukset jouduttiin säilyttämään.
San Gimignanon majapaikastamme matkaa Sienaan oli vain tunnin ajomatka, joten päiväretki sinne oli mitä kätevin toteuttaa. Hieman aluksi jännitin vuokra-autolla kaupunkiin saapumista, mutta onneksi majapaikan isäntä näytti minulle kartasta vanhan kaupungin keskustan liepeillä olevan ison parkkihallin, jonne pikkuauto oli helppoa jättää, vaikka omat ajotaitoni eivät taskuparkkeeraukseen taivukaan. Parkkihallista pääsi muutamalla askeleella vanhan kaupungin muurien sisäpuolelle ja sieltä nousemaan lukuisia liukuportaita pitkin suoraan vanhan kaupungin keskustaan. Kieltämättä olo oli hieman hölmistynyt, kun liukuportaiden päästä putkahti keskelle kapeita mukulakivikatuja, joita reunustivat vanhat, ajankuluessa hieman jo rapistuneet rakennukset. Vähän kuin olisi astunut aikakoneella takaisin keskiajalle – ainakin silloin, kun turistilaumat katosivat kiemurtelevilla pikkuteillä rakennusten taa piiloon.
Sienan kaikki pikkutiet vievät keskusaukiolle, Piazza del Campolle. Avaran, viuhkamaisesti levittyvän torin ympärillä on kaikki päänähtävyydet kävelyetäisyyden päässä, joten ei ihme, että tori on varsinkin turistien suosiossa. Lounaspaikkaa emme torilta jääneet metsästämään, vaan lähdimme tutkimusmatkalle sen takaa löytyville pienille kujille, josta muutaman mutkan päästä löytyi rauhallinen ravintola Ristorante Le Campane viihtyisine sisäpihaterasseineen ja herkullisen yksinkertaisine italialaisine menuineen. Ravintolan terassilla nautin myös matkan yhden parhaimmista punaviineistä, lasillisen Brunello di Montalcinoa, jota täytyikin ostaa vielä matkan päätteeksi kotiin viemisiksi mukaan.
Täyttävän lounaan jälkeen aurinko vetäytyi piiloon lähestyvän ukkoskuuron ja kaatosateen tieltä, niinpä oli sopiva hetki pujahtaa sadetta pakoon Sienan yhteen päänähtävyyteen – Duomoon eli Cattedrale di Santa Maria Assuntaan. Tämä goottilaishenkinen katedraali kätkee nimittäin sisäänsä Italian kuuluisimpien mestareiden töitä: Michelangelon veistoksin ja värikkäin freskoin koristeltua katedraalia täydentää kattoon tehty erikoinen tähtitaivas ja mosaiikkilattia, joten katedraalin yksityiskohtien ihasteluun kannattaa varata aikaa. Sateisen sään vuoksi Katedraalin näköalatasanne oli harmikseni suljettu, sieltä olisi varmasti nähnyt Sienan vanhan kaupungin kauneuden aivan eri tavalla. Museokierroksen päätteeksi vetäydyimme sulattelemaan kaikkea näkemäämme (ja no, myös sadetta pakoon) 4 Cantoni -kahvilaan, joka on yksi Sienan vanhimmista. Cappuccinon rinnalle olisi varmaankin pitänyt tilata Sienan kuuluisaa panforte-hedelmäkakkua, mutta nutella- ja suklaatäytteiset cannolit veivät tällä kertaa voiton.
Takaisin majatalolle ajellessa poikkesimme vielä matkan varrella olleeseen Monteriggionin pienen pieneen kylään, joka osoittautuikin hämmästyttävän suloiseksi paikaksi. Vanhojen linnanmuurien sisäpuolella oli päivällä pidetty keskiaikaiset markkinat, mutta nyt iltaa kohti koko kylä oli hiljentynyt. Onneksi muutama ravintola oli sentään auki, niinpä illallinen tuli nautittua pitkän kaavan kautta tässä sattumalta löytyneessä pikkukylässä.
No Comments