Sri Lanka – temppeleitä ja mangomaistiaisia

Sigiriyan kylässä vietin useamman päivän läheisiin historiallisiin temppeleihin ja muihin nähtävyyksiin tutustuen. Yhtenä päivänä tein retken Sri Lankan entiseen keskiaikaiseen pääkaupunkiin Polonnarywaan, joka kätkee sisäänsä 1100-luvulla rakennettuja UNESCOn maailmanperintökohteeksikin listattuja raunioita. Raunioalueelta löytyy myös upeita muinaismonumenttejä ja temppelitaidetta. Kuuman kosteassa trooppisessa ilmastossa rauniot eivät valitettavasti olleet säilyneet kovin hyvässä kunnossa, ja niiden osalta edessä taitaakin olla aikamoinen entisöintiprosessi, jos nämä halutaan säilyttää vielä tuleville sukupolville. Raunioiden ja patsaiden luona kiertely oli helteestä huolimatta rentouttavaa, ja erityisesti lempeäkatseisten Buddha-jumalia esittävien patsaiden edessä aika tuntui pysähtyvän ja mieli rauhoittuvan.

Lopulta aloin kuitenkin saada temppeleiden kiertelyistä tarpeekseni ja huomasin kaipaavani enemmän kosketuspintaa paikallisten elämään. Tiedustelin majapaikastani josko voisin käydä pienellä tutustumiskierroksella läheisessä maalaiskylässä ja pienten selvittelyjen jälkeen löytyi kylästä englanninkielen opettaja Nishantha eli Baba, joka lupasi kierrättää minua tiluksillaan. Baba tuli hakemaan minut majapaikastani, ja lähdimme kävelemään oranssinpunertavaa hiekkatietä pitkin. Välillä Baba osoitteli puihin ja pensaisiin opastaen minulle, mitä missäkin kasvaa. Riisiviljelmät kimmelsivät lähes epätodellisen vihreinä, ja peltoaukean laidalle oli hankala nähdä pienestä sumusta johtuen. Lopulta poikkesimme isommalta tieltä pienelle peltopolulle, jonka päässä oli riisiviljelmien puunlatvaan kyhätty maja – kuulema vartiointitorni norsujen yöllisiä ryöstöretkiä varten.

Baba kiipesi edeltä ketterästi majaan, ja minäkin rohkaistuin nousemaan huteria puuportaita pitkin puiden latvojen tasolle. Onneksi, sillä yläilmoista käsin pystyi ihastelemaan parhaiten näitä maaseutumaisemia. Paluumatkalla piipahdin oppaani kodissa, jossa hän perheen nuorimpana poikana asui äitinsä kanssa. Naureskellen sovittelin päähäni Baban kannustuksesta hänen isänsä kyläpäällikön hattuja siemaillen samalla höyryävää Ceylon teetä posliinikupeista. Paluumatkalla kävellessäni takaisin majapaikkaani tien vierestä alkoi kuulumaan kumeita kupsahduksia. Kun käännyin katsomaan tarkemmin, mistä ääni tulee, oli srilankalainen perhe pudottelemassa mangoja alas puusta takapihallaan. Kun he huomasivat minut, levisi kasvoille lämmin hymy ja minut kutsuttiin Baban kanssa kodin terassille mangomaistiaisille.

Mangopuiden katveessa mutustelin suussa sulavaa, karkkejakin makeampaa mangoa Baban tulkatessa minun ja perheen keskustelua. Perheen tytär esitteli uutta koulupukuaan, kun taas mummo innostui tekemään salaista lääkereseptiään morttelissa ja naureskellen pyöritti yrttiseosta hampaattomassa suussaan. Kun illan pimeys alkoi saapumaan, oli aika sanoa hyvästit perheelle ja Baballe. Portilla mummo tarttui minua molemmin käsin käsivarsistani kiinni ja katsoi vaativasti suoraan silmiini sekä sanoi jotain sri lankaksi – tulethan pian takaisin, Baba kertoi mummon sanoneen. Kyyneleet nousivat silmiini, kun vastasin mummolle, että olisin seuraavana päivänä lähdössä jatkamaan matkaani enkä voisi enää tulla vierailulle.

Jos olet vierailulla Sigiriyan lähellä ja haluat päästä näkemään srilankalaisten maalaiselämää, ota yhteyttä Babaan: rathnanishantha(at)gmail.com. Kun lähetin hänelle ja hänen luokalleen kuvia matkaltani, hän kertoi ottavansa mielellään muitakin matkailijoita vastaan kyläänsä.