Menu
Tansania

Tansania – Manyara-järven kansallispuiston runsautta

Tansanian reissun ensimmäinen todellinen safaripäivä on vihdoin käsillä. Lastaudumme matkaporukkamme kanssa Arushan hotellin pihalla aamuvarhaisella kahden jeepin kyytiin siten, että molemmissa autoissa on neljä matkustajaa kuskin ja safarioppaan lisäksi. Kaikilla on onneksi ruhtinaallisesti tilaa tulevia villieläinbongauksia silmällä pitäen, sillä tiedän aiemmista kokemuksista, että safarilla tullaan pomppimaan autonpenkiltä toiselle ja roikkumaan takapenkillä ties mistä sivukaiteista kiinni, kun jeepin kattoluukku avattu ja eläimiä alkaa olemaan näköpiirissä. Aikamoista innostusta tuntuukin olevan ilmassa, kun kertaamme päivän ohjelmaa ja eläinlajeja, joita mahdollisesti tulisimme näkemään.

Manyaran kansallispuiston runsas lajisto hurmaa

Ensimmäisenä safarikohteena meillä on Manyara-järven kansallispuisto, joka on kuuluisa puuhun kiipeävistä leijonistaan sekä tuhansien vaaleanpunaisten flamingojen yhdyskunnista tiettyinä vuodenaikoina. Mutta ennen kaikkea Manyaran kansallispuiston alue erottuu Tansanian muista puistoista sen rehevyyden vuoksi, sillä ison hautavajoaman pohjalle muodostuneen järven ympärillä kasvava metsä kukoistaa vehreänä kuivasta kaudesta huolimatta – siitä pitää huolen alueen runsaat pohjavesivarannot. Ja toki vuoden ympäri saatavilla oleva ravinto sekä juomapaikat houkuttelevat paikalle runsaasti eri eläin- ja lintulajeja, minkä pääsemme huomaamaan heti kun safariauto sukeltaa puiston porteista sisään.

Samantien puskista eteen astelee kymmenpäinen paviaanilauma, joka ei ole moksiskaan lähestyvästä autosta. Puiden oksilla lymyilee isoja sarvinokkalintuja sekä ties mitä värikkäitä kutoja- ja mehiläissyöjälintulajeja. Oksilla vilistää myös oravan näköinen pieni jyrsijä sekä maassa vipeltää vastaan iso seepramangustiperhe. Emmekä ole tainneet olla puistossa edes 10 minuuttiakaan, kun tien totaalisesti pysäyttää pensaikoista esiin asteleva jättikokoinen elefantti, jonka perässä verkkaisesti esiin tallustelee kokonainen elafanttilauma. Ne eivät näytä olevan moksiskaan muutamasta jeepistä, vaan jäävät syömään tyytyväisinä tienvieruskasvillistoa vain muutaman metrin päähän autostamme. Kun lopulta pääsemme norsuista etäämmälle, putkahtaa puskista esiin pelokkaan näköinen suurisilmäinen kirjoantilooppinaaras.

Eri lajien bongailu vain jatkuu

Jossakin vaiheessa metsikkö vaihtuu isoon laakeaan suistoalueeseen, jota rytmittävät pienet jokiuomat ja lammenpoukamat. Jättikokoiset paviaaniyhdyskunnat samoilevan nurmikolla ennen kuin avarasta maisemasta katse kiinnittyy seepralaumaan. Seeprojen välissä lymyilee pelokkaan näköisiä pahkasikaperheitä, ja kun olemme pariin kertaan hihkaisseet autossamme suomeksi ”pahkasika!” alkavat kuski ja opas toistaa hekotellen tätä sanaa täydellisellä suomenkielen ääntämyksellä. Kun ihmettelemme tätä, he kertovat swahiliksi sanan paka tarkoittavan kissaa, joten heitä on huvittanut suunnattomasti meidän samalta kuullostava pahkasika huudahdus. Ja kieltämättä emme voi tämän jälkeen sanoa pahkasikaa ääneen enää naureskelematta koko porukalla, onhan sanan lisäksi koko otus varsin huvittavan näköinen antennimainen häntä pystyssä kipittäessään.

Kosteikon läpi ajaessamme näemme useita eri kahlaaja- ja haikaralintuja, joista on erityisesti mainittava erikoisella tavalla kaloja pyydystävä varjostajahaikara. Lintu siis nimensä mukaisesti saalistaa kaloja tekemällä siivistään pimentävän verhon kaloille, jolloin ne pysähtyvät paikoilleen ja ovat linnulle helppo suupala. Ja mitä olisi Afrikan maisemat ilman gnu-antilooppien laumaa, puhumattakaan paikoilleen märehtimään jähmettyneistä massiivista isosarvisista puhveleista sekä niiden selässä nököttävistä valkoista linnuista. Joistakin jokiuomista pystyy myös juuri ja juuri erottamaan nukkuvan virtahepoyhdyskunnan, tosin niiden selät virtahevoiksi isojen harmaiden kivien sijaan paljastaa lähinnä kyltti ”virtahepojen uima-allas”.

Ensimmäisen safaripäivän jälkeen sademetsän siimekseen

Lounaan syömme mitä kauneimmilla maisemilla varustetun piknikpaikan reunalla, sillä suoraan lounaspöydästämme avautuvat maisemat vihreänä kukoistavan Manyaran puiston ylle aina sen järvelle saakka ison hautavajoaman alati kohoavista mahtipontisista vuortenreunamista puhumattakaan. Lounaseväistä tosin joutuu pitämään tarkasti huolta, sillä yläpuolella sirkuttavat mitä erikoisemman väriset pikkulinnut haluaisivat mielellään itselleen palan jos toisenkin. Lounaan jälkeen näemme vielä useamman norsuperheen, joiden puuhastelua jää helposti tuijottamaan haltioituneena ajantajun kadottaen, niin uskomattoman upeita nämä jättiläiset ovat perheyhdyskunnissaan. Lisäksi useammat antiloopit ja gasellit ovat autosta näköetäisyydellä, puhumattakaan niistä tien lähioksilla nököttävistä sinimarakateista. Mitähän kaikkia eläin- ja lintulajeja en muistanutkaan mainita tässä?

Kun lopulta suuntaamme auringon laskiessa jeepin luonnonpuiston porteista ulos, ei haittaa vaikka tähän aikaan vuodesta puuhun kiipeäviä leijonia tai pinkkien flamingojen yhdyskuntia ei olekaan päässyt näkemään. Täällä leijonat muuten kiipeävät puihin, koska ne ovat ajanmyötä oppineet puun oksilta tarjoutuvan täydelliset tähystyspaikat saaliseläinten bongailuun – mutta ainoastaan sadekaudella, jolloin rehevät puskat peittävät maasta käsin näkyvyyden lähes kokonaan. Nyt kuivan kauden lopuksi leijonien ei tarvitse puihin paljoa kiipeillä, kun kuihtunut aluskasvillisuus on poissa ja näkyvyys parempi. Leijonista huolimatta Manyaran luonnonpuiston eläinlajien runsaus teki kuitenkin todellisen vaikutuksen, sillä puistossa ei tarvinnut montaa metriä ajaa ilman bongauspysähtelyjä. Samaan lopputulokseen olivat päätyneet myös muut ryhmäläisemme, joista useammalle tämä olikin ensimmäinen safari Afrikassa ja sitä myötä myös unohtumaton kokemus kaikkine niine eläimineen ja lintuineen.

Illan jo hämärtyessä kaarramme jeepit parkkiin Ngorongoron suojelualueen lähistöllä sijaitsevan lodgen pihaan, jossa Manyaran metsäinen luonto on muuttunut vieläkin vehreämmäksi, todelliseksi sademetsäksi trooppisine kasvineen ja sumupilvineen. Vesipisarat ropisevat hulppean mökkini peltikattoon kun lopulta vetäydyn sinne pitän ajopäivän päätteeksi nukkumaan hyttysverkon katveeseen.

* Matka on toteutettu yhteistyössä suomalaisen Kontiki-matkatoimiston kanssa. Toimin matkalla reissuporukan ryhmänjohtajana. 

About Author

Suomen ensimmäinen kaikissa maailman maissa käynyt nainen. Seikkailija, soolomatkailija, tiedostavan matkailun puolestapuhuja ja palkittu matkailuvaikuttaja. Kirja Menolippu kaikkialle nyt ulkona! Kirja Menolippu kaikkialle - yksinmatkaajan käsikirja nyt ulkona!

22 Comments

  • Nanna
    28.10.2018 at 20:50

    Mekin oltiin Endoro Lodgessa, aivan mieletön paikka!! ?

    Reply
    • Anna-Katri
      7.11.2018 at 18:16

      Tuo oli aivan ihana paikka! Sitä taianomaista Afrikka-fiilistä pullollaan!

      Reply
  • Anni | Rajatapaukset
    29.10.2018 at 17:37

    Ihania kuvia, tulee mieleen mahtavia muistoja omalta safarilta!
    Tansaniaan haluaisinkin seuraavaksi Afrikassa 🙂

    Reply
    • Anna-Katri
      7.11.2018 at 18:15

      Safari on kyllä sellainen kokemus, että se ei kyllä mielestä unohdu. Päinvastoin huomaa haavelevansa siitä seuraavasta safarista. 😀

      Reply
  • Nicola
    29.10.2018 at 20:43

    Aivan ihania kuvia.!!!! 🙂 <3
    Niin kaiholla katselen ja luen tekstiä, että tuonne vielä joskus haluaisin päästä käymään.

    Reply
    • Anna-Katri
      7.11.2018 at 18:14

      Kiitos, tuolla oli kyllä aivan mahtavaa kuvia napsia! <3 Ja suosittelen kyllä ehdottomasti Tansaniaa ykköskohteeksi jos Afrikan safarille mielii. 🙂

      Reply
  • Pirkko / Meriharakka
    30.10.2018 at 03:30

    Kävimme aikoinaan Tansaniassa, kiertäen kaikki ”tärkeimmät” puistot, myös tämän tuolloin olisiko ollut 14-vuotiaan sisarentyttäreni kanssa. Ettei olisi ollut juuri täällä, kun majoituimme telttaan, siis sellaiseen, jossa on mukavuudet, mutta seinät ja katto telttakangasta. Meille oli varattu 2 telttaa, toinen meille ja toinen tytölle. Illan tullen tyttö, joka muuten oli jo kovin isoa ihmistä, kysyi varovasti, että voisiko Lasse vaihtaa hänen kanssaan – yölliset äänet alkoivat pelottaa ja halusi sittenkin nukkua tädin kanssa samassa teltassa! Meistä tuolla reissulla oli erityisen hienoa jakaa kokemus tuon nuoren kanssa – vaikka oli koko Tansaniakin upea kokemus!

    Reply
    • Anna-Katri
      7.11.2018 at 18:14

      Tuo on kyllä varmasti ollut sellainen erityinen, mieleenjäävä matkakokemus sekä teille että sisarentyttärelle. Toivon että itsekin voin tulevaisuudessa tarjota vastaavaa kummipojalleni kun hän kasvaa isommaksi. 🙂

      Reply
  • Aino Aloha
    31.10.2018 at 21:25

    Wau, upeita kuvia! Safarille on kyllä joskus vielä päästävä?

    Reply
    • Anna-Katri
      7.11.2018 at 18:13

      Kiitos! <3 Safari on kyllä upea kokemus, suosittelen ehdottomasti!

      Reply
  • Elsa/Hakunamalife
    1.11.2018 at 07:52

    Kuullostaa kyllä aivan ihanalta! Mun piti nyt syyskuussa matkustaa Tansanian safareille, mutta Everest Base Camp kiireiden takia jouduin matkan tältä erää peruuttamaan. Toivottavasti pääsen sinne kuitenkin pian, hirveä safarikuume?????

    Reply
    • Anna-Katri
      7.11.2018 at 18:08

      Everest Base Camp oli varmasti myös hyvä valinta! Ja seuraavaksi sitten Tansaniaan safarille. 🙂

      Reply
  • Marttiina / Onioni.fi
    3.11.2018 at 10:10

    Upeita kuvia! Vaikuttaa mielettömältä matkalta. Tansania on ehdottomasti yksi omista pitkäaikaisista unelmakohteista. Toivottavasti vielä jonain päivänä pääsee noihin maisemiin seikkailemaan. ?

    Reply
    • Anna-Katri
      7.11.2018 at 18:05

      Oli kyllä aivan mieletön matka, ja mitä kaikkea yhteen reissuviikkoon ennättikään mahtua! <3 Tansania on kyllä itselleni yksi luontomatkakohde ylitse muiden, ja ehdottomasti suosittelen sitä!

      Reply
  • Antti / Lanttimatkat
    3.11.2018 at 14:48

    Aivan älyttömän upean näköistä! Erityisesti tuo Varjostajahaikara valokuva on mielestäni todella hieno! Pakkohan tollaselle safarille on päästävä, huh.
    Massiivisen hienoa!

    Reply
    • Anna-Katri
      7.11.2018 at 18:03

      Kiitos, en todellakaan ole mikään lintukuvaaja, mutta tuosta onnistuin nappaamaan varsin otollisen kuvan kun lintu vain jatkoi ja jatkoi tuota showtaan. 😀 Ja safari on kyllä ehdottomasti sellainen kerran elämässä juttu – tosin sen jälkeen saattaa itseni tavoin löytää itsensä yhä uudelleen ja uudelleen safarilta kun siitä ei vaan saa tarpeekseen. 🙂

      Reply
  • Soile / Aidan Takana
    3.11.2018 at 17:29

    Oih, omasta Masai Maran safarista jo 15v. Seuraavaksi ehdottomasti Tansaniaan. Upeita kuvia.

    Reply
    • Anna-Katri
      7.11.2018 at 18:02

      Tansania on kyllä yksi luontomatkakohde ylitse muiden juuri noiden luonnonpuistojen ja eläinten vuoksi!

      Reply
  • Ihania kuvia! Onko muuten niin, että safarilla ei poistuta autosta, kun eläimiä tulee vihdoin vastaan? Tietysti esim. Leijonien kohdalla ymmärrän ?

    Reply
    • Anna-Katri
      7.11.2018 at 18:02

      Joo ei todellakaan saa poistua kun eläimiä tulee vastaan ja muutenkin autossa kannattaa käyttäytyä niin ettei häiritse eläimiä. Luonnonpuistoissa on sitten omat leirintäalueet ja taukopaikat, joissa voi nousta autosta ulos – tosin silloinkin täytyy puskat tsekata huolella, ettei siellä kukaan ole vaanimassa. 🙂

      Reply
  • Sannahof // Unelmamaja
    6.11.2018 at 20:28

    Safari on yksi ihan ehdottomia bucket listin juttuja, minkä haluan vielä joskus elämässäni toteuttaa. Kuvien ja tekstin perusteella vaikuttaa niin mahtavalta! Ja todellisuus on varmaan vielä niin paljon erilaisempaa kuin ruudun välityksellä edes osaa kuvitella.

    Reply
    • Anna-Katri
      7.11.2018 at 17:46

      Safari on kyllä sellainen upea ja niin omanlainen kokemus, ja ainakaan itse olen sen ensimmäisen kerran löytänyt itseni yhä uudelleen ja uudelleen safariauton kyydistä eläimiä bongailemasta. Ja mitä kuvista ei varmastikaan aina ihan välity on se, että eläimet saattavat oikeasti olla tosi lähellä autoa ja yhtäkkiä huomaat tuojottavasi leijonaa silmästä silmään!

      Reply

Leave a Reply