Terveiset Johannesburgista!

Pitkän lentorupeaman jälkeen tänä aamuna vihdoinkin lentokoneen ikkunasta alkoi siintää Afrikan tutut tasankomaisemat. Laikukkaat pellot, niitä halkovat oranssinpunertavat tiet ja teiden varsille vieri viereen pystytetyt rakennukset. Joidenkin peltikatoista aurinko välkehti ystävällisesti vastaan yläilmoihin. Vaikka samalla muistelinkin, ettei Johannesburgin suurikaupungin kaikissa hökkelikylissä vastaanotto välttämättä olisi ystävällinen – kaupungissa on vain tiettyjä alueita, joissa on turvallista liikkua.

Koska yövyn Johannesburgissa tässä kohtaa vain 1 yön, olin etukäteen paikallistanut lentokentän läheltä, rauhalliselta alueelta, kodinomaisen majapaikan, jossa pääsisin hieman palautumaan pitkistä lennoista ja valmistautumaan matkani ensimmäiseen seikkailuosuuteen. Majapaikan isäntä saapui minua kentälle vastaan, ja jo lyhyen ajomatkan aikana ehdin intoilemaan siitä, että todellakin olen Afrikassa! Aiemmilla matkoillani Afrikka on tehnyt minuun niin suuren vaikutuksen, etten tunnu saavan siitä tarpeekseni. Ja samoin aina takaisin tullessani, vaikka maa vaihtuisikin, Afrikan väkevä elämänpalo ja värien runsaus sykähdyttää.

Majapaikkani Blue Mango Lodge vaikutti heti ensisilmäyksellä juuri niin ihanalta kuin olin etukäteen salaa toivonutkin: pieni päärakennus, joka kätkee sisäänsä vain noin 8 vierashuonetta sekä majataloa pyörittävän perheen asuintilat. Majapaikkaa ympäröi kaunis puutarha, josta löytyy pieniä rauhallisia istumapaikkoja niin päivän paistatteluun kuin vaikka kirjan lukemiseen. Ja olin muuten onnekas, että tulin juuri tähän aikaan vuodesta Johannesburgiin: kevät on täydessä vauhdissa, minkä pääsin kokemaan heti kättelyssä puutarhassa kävellessä: kukat kukkivat kilpaa eri väreissään ja linnut lauloivat mitä erikoisempia sävelmiä. Tämä jos mikä on täydellistä ravintoa sielulle kaiken sen matkalle lähtö -stressin jälkeen! Ja kun vielä jostakin pelmahti jalkoihin leikkimään pari pikkukoiraa, tunsin todellakin tulleen paratiisiin!

Perheen äiti Daisy oli kokkaillut jo aiemmin muille vieraille lounasta, niinpä pääsin suoraan valmiiseen buffet-pöytään maistelemaan afrikkalaisia herkkuja, joita lapoinkin lautasen täyteen. Mikään ei voita kunnollista kotiruokaa lentoaterioiden jälkeen, oltaisiinpa missä päin tahansa maailmaa! Lounaan jälkeen vetäydyin viihtyisään huoneeseeni rentoutumaan, ja vaikka jostakin syystä uni ei tullutkaan, oli mukava vain makoilla sängyssä ja kypsytellä mielessä ajatusta maailmanympärimatkalla olosta. Hassua muuten, että heti kun Afrikan kamaralle astuin, en katunut matkalle lähtöä hetkeäkään. Kaikki se lähtöjännitys oli poissa ja tilalla uudenlainen uteliaisuus – se sanoinkuvaamaton vapauden tunne, kun pääsee tutustumaan uusiin paikkoihin!

Mutta nyt keittiöstä alkaa kantautua nenään niin herkullisia tuoksuja, että taidanpa käydä kurkkaamassa, olisiko illallinen kohta valmiina. 🙂