Viimeinen ilta Madagaskarilla

Huh, terveiset jälleen kymmenen päivän jälkeen Antananarivosta! Viimeiset matkapäivät kuluivat rannalla rentoutuen ja kieltämättä akkujen lataus tuli tarpeeseen, sillä tänään ohjelmassa oli koko päivän mittainen matka Morondavan rannoilta sisämaahan Antananarivoon. Aamulla herätyskello soi klo 3.30 ja unenpöpperössä täytyi pelkän otsalampun valossa luovia tie ulos hotellilta vain todetakseen, ettei etukäteen järkätty kyyti ollutkaan pihalla odottamassa. Pilkkopimeällä kadulla ei myöskään ollut taksin taksia tai edes pousse-pousse-kärryjä, joten ei auttanut muu kuin laittaa jalkaa toisen eteen ja lähteä hädissään metsästämään kuljetusta jostakin. Paikallisbussi nimittäin lähtisi asemalta 4.15 (tai näin meille oltiin kerrottu), joten aikaa ei ollut tuhlattavaksi. Onneksi jonkin matkan päästä paikallistimme autossaan nuokkuvan taksikuskin, joka suostui kiidättämään meidät asemalle.

Asemalla rinkat heitettiin minibussin katolle ja köytettiin pressujen alle, ja kömmimme itse kuskin viereen etupenkille. Alunperin meille oli sanottu matkan kestävän noin 10 tuntia, mutta lopulta matkustimme bussilla reilut 12 tuntia – ja siihen päälle vielä aamun ja illan erilliset matkatunnit. Bussimatka tuntui tuskastuttavan hitaalta, sillä bussin kiikkerillä penkeillä oli hankalaa nukkua, ja toisaalta porottava aurinko väijyi etupenkkiläisiä joka puolelta. Kun tähän yhdistetään vielä Madagaskarin ei niin hyvässä kunnossa olevat tiet, alkoi jo matkan puolessa välissä tuntumaan siltä, että matkan teko voisi jo riittää. Kerran bussi pysätettiin pidemmälle tauolle lounasta varten, muut pari muuta pysähdystä oli lähinnä tienviereen parkeeraamisia, jolloin matkustajien täytyi lennosta käydä tarpeillaan läheisissä puskissa. Muuten koko päivä tulikin istuttua koko ajan parempaa asentoa hakien bussin kyydissä. Kun vihdoinkin Antananarivon suurkaupungin silhuetti alkoi häämöttämään edessä, tuntui kirjaimellisesti siltä kuin olisi matkustanut koko päivän. Antananarivon bussiasemalla oli vielä edessä ehkä jokaisen matkalaisen kauhu – joka puolelta eteen hyppiviä taksikuskeja ja kassienkantajia rahankiilto silmissään. Onnistuimme onneksi nappaamaan kiltinnäköisen kuskin, joka vei meidät turvallisesti perille hotellille.

Nyt istunkin hotellihuoneen sängyllä tyytyväisenä perille pääsystä sekä hotellilla odottaneesta illallisesta sekä lämpimästä suihkusta. Enkä muuten tiedä onko mikään maistunut niin hyvältä kuin kylmä paikallinen olut pitkän matkustuspäivän jälkeen (vaikka oikeasti en edes liiemmin oluesta pidäkään)?! Hieman haikein mielin olemme matkaystäväni kanssa kerranneet Madagaskarin matkaamme ja mitä kaikkea päiviin onkaan mahtunut. Toisaalta tuntuu siltä, että olisimme olleet täällä jo todella kauan – toisaalta taas tuntuu siltä, kuin vasta eilen tänne saavuimme ja vietimme ensimmäisen yön tässä samassa hotellissa. Mutta ei auta, kaikki loppuu aikanaan, ja huomenna joudun hyvästelemään ihanan matkaystäväni. Omat seikkailuni jatkuvatkin sitten Madagaskarin jälkeen muualla Afrikassa – niistä lisää myöhemmin.