Tansania – 10 kuvaa, jotka saavat hymyn huulille

Tansanian matkan reissukuvien läpikäyntiurakan sain vihdoin päätökseen, mutta kestää varmasti vielä jonkin aikaa ennen kuin saan niistä mitään järkevää matkatarinaa muodostettua tänne blogin puolelle. Kuvia läpikäydessäni huomioni kuitenkin kiinnittyi näihin muutamiin otoksiin, jotka saivat kertaheitolla jättimäisen hymy huulilleni. Näissä hetkissä on vain sitä jotakin:

1. Hipot pussailemassa

Serengetissä ajoimme yhtenä aamupäivänä pienemmälle hippopoolille, jossa kaikki virtahevot torkkuivat jo päiväuntaan (virtahevot ovat siis yöeläimiä). Poolilla kuitenkin yksi pienempi yksilö haastoi haastamistaan isompaa kaveria, ehkä äitiään tai sukulaistaan, leikkimään kanssaan. Hippojen leikki näytti aluksi varsin rajulta kun ne aukoivat jättimäistä suutaan ja väläyttelivät hampaitaan toisiansa kohtaan. Mutta jossakin vaiheessa kameralleni tallentuivat nämä otokset – näyttää aivan siltä kuin hipot pussailisivat rakastuneina toisiaan. Virtahepojen päiväpuuhien seurailu sai kyllä muutenkin hihitystä aikaan, sillä hippojen äänet kuulostivat aivan siltä kuin ne hekottelisivat toisilleen.

2. Ensimmäinen safari

Reissumme ensimmäisen safariajon teimme Manyara-järven upeissa maisemissa. Reissuryhmällämme oli käytössä kaksi erillistä safariautoa, ja kun saavuimme sademetsän siimeksestä ensimmäisen kerran avoimemmalle maalle en voinut olla nauramatta ääneen toisen autoseurueemme innostukselle. Naiset olivat intopiukeana auton etureunassa, tai okei, pomppien ja roikkuen auton puolella ja toisella, siellä missä vilahtikaan jokin eläin. Ja heidän hihkunnoista pystyin niin aistimaan sen innostuksen ja latautuneen fiiliksen, kun ensimmäisellä safarilla kohtaa jotakin uutta ja ihmeellistä.

3. Leijonien kosketus

Serengetissä lähdimme aamuvarhaisella safarille ja ennen majapaikkaan palaamista tapasimme leijonapariskunnan aivan tienvieressä. Ensin he vain makoilivat maassa, mutta oppaamme kertoi heidän odottavan sopivaa hetkeä saalistukselle. Eikä aikaakaan kun leijonanaaras nousi ylös ja lähti päättäväisesti kävelemään eteenpäin. Mutta saaliin paikannuksen sijaan hän kävi herättämässä puolinukuksissa olevan puolisonsa läimäyttämältä häntä tassullaan kuonoon, ja kuinka ollakaan tämän jälkeen urosleijona nousi ehkä hieman vastentahtoisesti ylös ja leijonapari siirtyi väijytysasemiin toiselle puolelle tietä. Vaikka tuolla hetkellä jännitys oli käsin kosketeltavissa, jälkikäteen kuviani katsoessa tämä kuva tuo hymyn huulilleni – muistuttaa jotenkin etäisesti “mitä sä siinä makaat, lähdetään nyt hakee ruokaa” -meininkiä.

4. Vierailu paikallisessa koulussa

Viimeisenä matkapäivänä meillä oli toivomuksestani ohjelmassa vierailu paikalliseen kyläkouluun. Koulun pihaan saapuessamme koulurakennuksen ikkunoista kurkki innostuneen jännittyneitä oppilaita ja kun kävelimme rehtorin huoneeseen alkubriiffiin, ei lapset voineet pidätellä innostustaan. Koulun jokaisesta ikkunasta kurkisteli ulos kymmenittäin hymyileviä lapsia ja tunneilla opittujen “hello” tervehdysten saattelemina rohkeimmat halusivat läpsäyttää high fivet vierailijoiden kanssa. Koululaisten hymy on piirtynyt mieleeni hyvin voimakkaana, enkä ollut varmasti porukastamme ainoa, jota tämä kosketti – kouluvierailu sai meillä kaikilla sisäisesti myllertävän tunnepuuskan aikaan.

5. Pahkasikaperhe

Pahkasiasta muodostui jo ensimmäisellä safarilla hymyn huulille nostattava läppä, nimittäin paikallinen oppaamme ja kuskimme alkoi heti hihkumaan kanssamme täydellisellä suomenkielellä “pahkasika, pahkasika”.  Kun ihmettelemme tätä, he kertovat swahiliksi sanan paka tarkoittavan kissaa, joten heitä on huvittanut suunnattomasti meidän samalta kuullostava pahkasika huudahdus. Ja kieltämättä emme voineet tämän jälkeen sanoa pahkasikaa ääneen enää naureskelematta koko porukalla, onhan sanan lisäksi koko otus varsin huvittavan näköinen antennimainen häntä pystyssä kipittäessään. Pahkasiasta oli tosin äärimmäisen hankalaa saada kuvaa (muuten kuin sen takapuolesta), sillä ne kipittivät aina karkuun, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun näin samalla kertaa näin monta pahkasikavauvaa. Okei kipittämässä antennihännät pystyssä kauemmas.

6. Leijona lounaspaikalla

Ensimmäisenä safaripäivänä Serengetissä parkkeerasimme lounaalle keskellä savannia sijaitsevalle picnic-paikalle. Autosta ulos hypätessäni vitsailin seurueellemme, että katsokaahan tarkasti läheiset puut ja pensaat, ettei siellä ole leijonaa tai leopardia vaanimassa. No eipä aikaakaan kuin muutamien satojen metrien päässä lounaspöydästämme alkoi tapahtumaan. Safariautoja pysähtyi tiellä riviin ja yhtäkkiä niiden takaa esiin käveli leijona! Ensiminuuteilla kieltämättä mielessä kävi pitäisikö tässä rynnätä autoon turvaan, mutta kun oppaan arvion mukaan oli ihan turvallista jatkaa lounashetkeä, vaihtui alun jännitys nopeasti leppoisampaan moodiin. Ja kieltämättä jälkikäteenkin hymyilyttää tuo aluksi hieman absurdi tilanne – mutustella nyt eväsleipää ja katsella leijonan touhuja siinä samalla. Mutta Tansaniassa kaikki on selvästi mahdollista kun safarilla ollaan.

7. Pikkuhippo

Serengetin majapaikkamme läheisyydessä sijaitsi iso hippo pool, jonka asukkaiden touhuja suuntasimme yhtenä aamuna katsomaan. Ison virtahepolauman takaa jossakin vaiheessa erottui pienen pieni virtahevon poikanen tiivisti emossaan kiinni. Ja voi sitä huokailun määrää, kun ihastuneena seurasimme tämän pienen ihmeen touhuja, niin hellyyttävää. Pikkuhippo oli kuulemma vain muutamia viikkoja vanha, ja sen pienuudesta johtuen emo pysytteli sen kanssa tiivisti rannan tuntumassa. Eläinvauvat ovat kyllä niin suloisia, ja jos tämä hippovauvan pulikointi ei saa hymyä huulille niin ei sitten varmasti mikään!

8. Papa Dingy

Viimeisenä reissupäivänä tutustuimme tansanialaiseen kahvitilaan, kouluun ja kylään kylän kakkospäällikön Papa Dingyn johdolla. Alusta asti hän veisteli hauskaa huumoria meistä matkalaisista, ja näytti selvästi olevan ylpeä kotikulmistaan niitä meille esitellessään. Mutta isoimman yllätyksen hän tarjosi meille kyllä sillä, että vei ryhmämme omaan kotiinsa lounaalle, jossa Mama Dingy oli valmistanut meille papumuhennosta. Lounaan jälkeen Papa ja Mama kaivoivat soittimensa esiin ja perheen tyttäret oppaamme johdolla aloittivat iloisen afrikkalaisen tanssin. Kohta ryhmäläisemmekin olivat tanssin pyörteissä mukana ja voin taata, että joka ikisellä huoneessa olijalla oli kasvot pelkkää hymyä.

9. Kirahvikaveri

Yksi huvittavimmista Afrikan isoista eläimistä on ehdottomasti kirahvi. Niiden hidastetulta filmiltä vaikuttava vaappuva kävelytyyli hontelojalkoineen saa jo hymyn huulille, mutta viimeistään silloin kun äkkiarvaamatta läheisestä puskasta nousee esiin hömelön näköinen pää akaasiapensaan lehtituppo suussa on pakko ihan edes hieman nauraa tälle ilmestykselle. Ja vieläpä silloin kun viereisestä puskasta nousee toinen, sitten kolmas, neljäs, viides tai jopa kuudes pää. En kestä miten hassulta tämä kirahvikaveri näyttääkään tässä kuvassa Serengetin puskista kurkkiessaan.

10. Masai-tanssi

Hehhe, näytän tässä kuvassa kieltämättä kuin joltakin riemuidiootilta. Eipä sillä, kuvan ottohetkellä hymyni oli taatusti aito, ja vielä jälkeenpäinkin tätä kuvaa katsoessa en voi olla hymyilemättä. Masai-naiset pyysivät mukaansa perinnetanssiin, ja näyttäessään minulle muutamat liikkeet kuinka voisin heilutella kaunista kaulakoruani, innostuin nähtävästi vähän liikaa kokeilemaan tanssin saloja. Minua kädestä pitävä nainen näyttää vähän siltä kuin yrittäisi kuiskata minulle, että nyt rauhoitu vähän. 😀

* Olin matkalla yhteistyössä Kon-Tiki matkatoimiston kanssa.