10 kuvaa, jotka saavat rakastumaan Tansaniaan

Kaupallinen yhteistyö: Kon-Tiki matkatoimisto

Muistan edelleenkin elävästi vuoden 2013, sen hetken kun ensimmäisen kerran pääsin kokemaan Afrikan. Se oli pysäyttävä kokemus, jotain sellaista mitä en osannut etukäteen odottaakaan. Siitä matkastani Itä-Afrikan luontokohteissa alkoi elämänmuutostarinani, tuo polku, jota vieläkin taaplaan kohti sitä oikeaa ja itseni näköistä elämää. Mutta jos moni asia on elämässäni tuon matkan jälkeen muuttunut, on yksi asia säilynyt samana. Tai korjaan kasvanut. Nimittäin Afrikan kaipuuni. Sinne haluan takaisin yhä uudelleen ja uudelleen.

Jos minun täytyy valita yksi suosikkikohteistani Afrikasta, on siihen vain ja ainoastaan yksi vastaus – Tansania. Tuolla ensimmäisellä matkalla Afrikkaan Tansanian upea luonto teki niin suuren vaikutuksen, että maailmanympärimatkallani päätin palata takaisin noihin samoihin maisemiin. Ja eikä sekään riittänyt, sillä huomaan haaveilevani tämän tästä siitä jännityksestä kihelmöivästä tunnelmasta, kun huristelee avojeepin kyydissä pitkin Serengetin ruohotasankoja eläimiä bongaillen, tai siitä hetkestä, kun illan pimetessä säkenöivän tähtitaivaan alla vetäytyy omaan telttaan keskellä luonnonpuistoa ja vain jää kuuntelemaan ympäriltä kantautuvia luontoääniä. Siinä hetkessä ymmärtää oman pienuutensa tässä ihmeellisessä maailmassa. Päätinkin nyt yrittää purkaa kuvien ja tekstien muotoon sen, mikä Tansaniassa sykähdyttääkään ja tekee lähtemättömän vaikutuksen. Mikä näistä 10 kuvasta on suosikkisi?

1. Leijonakuninkaan kohtaaminen

In the jungle, the mighty jungle the lion sleeps tonight. In the jungle the quiet jungle the lion sleeps tonight... Ja juuri yhtäkkiä kesken safariajon olet juuri tuossa samaisessa tunnelmassa! Milloin vain voi eteen tallustella leijona, mutta varmemmin ne kohtaa keskipäivän aikaan paistattelemasta päivää puiden varjossa.

Tämä raavas leijonauros oli kuitenkin päättänyt ottaa pienet päiväunet aamuauringon noustessa, kun safariautomme oli huristaa ohi. No, tie jätettiin tietenkin leijonan käyttöön ja mentiin vähän sivuun off-roadille, jotta leijonaherra sai nukkua aamu-uniaan. Pian syy uneliaisuuteen selvisi: muutaman sadan metrin päässä leijonanaaraat olivat lähteneet saalistamaan – leijonaperheessä nimittäin naiset tuovat ruuan pöytään leijonauroksen odotellessa leppoisasti kirjaimellisesti valmiiseen pöytään pääsyä. Ja nähtävästi tämän turvin leijonauros sai hetken omaa rauhaa päiväunille. Hetki tämän kuvan ottamisen jälkeen leijonaherra köllähti kyljelleen ja oikaisi jalkansa. Ah, mitä leppoisaa elämää leijonakuninkaana!

2. Polttavanpunainen auringonlasku

Pitkän safaripäivän jälkeen nähty horisonttiin laskeva oranssi valoilmestys ei ole mikään kangastus vaan Afrikan maaginen auringonlasku. Se värjää koko tienoon vaativan punaoransseilla sävyillään tiedottaen olemassaolostaan. Sitä ei voi olla huomaamatta, siihen ei voi olla lankeamatta. Kun näet sen omin silmin, tiedät mistä puhun.

Olin huristelemassa jeepin kyydissä kohti leirintäaluetta, kun oranssinpunainen valoilmiö häikäisi näkyvyyden. Auringonlasku loi maagiset näkymät lähitienooseen, kun karun kuivasta maisemasta kohoavien akaasiapuiden ja taustalla siintävän mäenkumpareen siivilöimät auringonsäteet saivat aikaan sumuverhon tapaisen joka puolelle jakautuvan valoilmiön, ennen kuin aurinko hävisi näköpiiristä. Taustalta kantautuivat villin luonnon odottavat äänet juuri ennen hämärän laskeutumista.

3. Eläinvauvojen näkeminen

Voiko mikään muu olla niin hellyyttävää tässä maailmassa kuin pienet eläinvauvat. Varsinkaan jos pääsee todistamaan, että oli kyseessä mikä tahansa laji, ovat eläinvauvat yleensä samanlaisia – ne ovat valtavan leikkisiä ja uteliaita.

Tansanian Ngorongorossa iso seepralauma oli vaeltamassa jonomuodostelmassa tylsistyneen näköisenä ruoka- tai juomapaikalta toiselle. Laumassa oli kuitenkin muutamia pieniä seeproja, jotka kirmailivat sinne tänne välillä yrittääkseen palata kiltisti jonon jatkoksi. Silti niiden silmistä, korvien asennoista ja muusta elekielestä pystyi aistimaan, että pikkuiset olisivat halunneet vain keskittyä omiin leikkeihinsä – ja ehkä siinä sivussa hassuun safarijeeppiin tutustumiseen. Tiesitkö muuten, että seepravauvat syntyvät ruskearaidallisina ja pehmoisen pörröisinä? Vasta vanhemmiten ne saavat musta-valkoisen värityksen.

4. Masai-heimon hymy

Ensimmäinen kerta Afrikassa on se ikimuistoisin ja oman unohtumattoman leimansa siihen antaa ehdottomasti paikallisten ihmisten ja perinteiden kohtaaminen. Olosuhteet ja kotikylän puitteet voivat olla alkeelliset, mutta sitä kompensoidaan väreillä, lauluilla ja hymyillä. Serengetin ja Masai Maran luonnonpuistojen alueilla elää edelleenkin Masai-paimentolaisheimoja, joiden luonnonläheisen kulttuurin ja elintavan kohtaaminen on länsimaisessa yltäkylläisyydessä elävälle silmiä avaava kokemus. Kyläyhteisö pitää toinen toisestaan huolta ja sulassa sovussa pihalla temmeltävät niin kylän lapset kuin eläimet aikuisten ollessa arkiaskareissaan. Mitä jos vähemmän on enemmän, ja meidän mittapuulla alkeellisissa oloissa elävät ihmiset ovatkin onnellisempia kuin me joilla on lähes kaikki?

5. Kun taivas repeää

Kun aamun sarastaessa hyppää jeepin kyytiin ja suuntaa kohti Ngorongoron tulivuoren kraaterin seinämiä, voi nähdä yhden elämän hämmästyttävimmistä näyistä. Yhtäkkiä jostakin pimeän sumuverhon takaa aurinko astuu esiin – näyttää aivan siltä kuin joku tai jokin olisi repäissyt pilviverhoon aukon antaen valon tulla sen läpi koskettamaan maanpintaa. Tuolla hetkellä tuntee itsensä pieneksi ja voi hyvin kuvitella elämäämme ohjaavan suurempien voimien. Ja kun valo puskee enemmän esiin, alkaa pimeyden keskeltä paljastua yksi maailman kauneimmista maisemista – entisen tulivuoren vajoaman keskelle muodostunut Ngorongoron kraaterin ruohotasanko, joka ylhäältä päin näyttää lähes toiselta planeetalta.

6. Sinua tarkkaillaan.

Joen rannalla jeepistä luontoa tarkkaillessasi saatat yhtäkkiä havahtua siihen, että aivan kuin sittenkin joku tarkkailisi sinua. Ja kyllä vain, näin voi hyvinkin olla, sillä jokiuomassa lymyilee helposti satapäinen virtahepoyhdyskunta. Keskipäivän auringossa virtahevot ovat usein vetäytyneet joen uumeniin viilentelemään, ja niistä näkyy pinnalle vain pienet korvantupsukat ja silmät. Elleivät hevot sitten ole parittelutuulella ja jahtaa toisiaan äänekkäästi rantapenkereillä. Tiesitkö muuten, että leppoisan näköinen virtahepo on yksi Afrikan vaarallisimmista eläimistä, jos katsotaan eläinten aiheuttamia kuolemantapauksia? Hipot ovat nimittäin todella agressiivisia reviiriä suojellessaan.

7. Yö luonnon keskellä.

Tansaniassa keskellä luonnonpuistoa vietettu telttayö on ikimuistoinen. Vaikka yöpyy turvallisessa majapaikassa, silti ulkoa kantautuvat villin luonnon ääneet saavat adrenaliinin virtaamaan. Äänet tuntuvat tulevan aivan vierestä ja kun varovaisesti kurkistaa ikkunasta ulos huomaa luonnonpuiston savannimaisemaa valaisevan kirkas tähtitaivas kelmeine kuunvaloineen. Jostakin taskulampun valokeilaan osuu silmäpari. Onko tuo hyeenan ääni? Entä tuo seepra? Leijonan karjunnasta ei voi erehtyä.

Vaikka nukahtaminen on ollut jännittävää, kannattaa silti aamulla herätä aikaisin tervehtimään nousevaa aurinkoa. Nimittäin kun Afrikassa ollaan, voivat auringonnousut sisältää tajunnanräjäyttävää värien ilotulitusta siinä missä auringonlaskutkin. Eikä tämä Ngorongoron luonnonpuistossa näkemäni auringonnousu ollut poikkeus, päinvastoin yksi upeimpia mitä olen koskaan nähnyt. Muut vielä nukkuivat, mutta minä ja taivas olivat hereillä.

8. Leijonaperheen aamurutiinit

Ngorongoron luonnonpuistoon suunnataan safariajolle aamun pimeydessä. Jännitys kihelmöi vatsanpohjassa, sillä koskaan ei tiedä, mitä safarikierros tuo tullessaan. Emme olleet ehtineet kovin pitkään vielä ajaa, kun osaava opas näki horisontista alkaa liikettä ja käski pysäyttää auton. Oma silmä ei olisi ensin havainnut maisemasta yhtään mitään, mutta lopulta sen uskoo todeksi – tulivuoren rinnettä alaspäin tallustelee leijonaemo. Ja sen perässä pari siskoa. Ja heidän perässään kymmenpäinen pienten leijonapentujen lauma. Leijonanaaraat johdattivat katraan varmoin elkein juomapaikalle kohti painunutta joenuomaa. Pennut olivat aivan superhellyttäviä kömpelöine liikkeineen, ja välillä osa alkoi jahtaamaan emon häntää kisaillen nopeudestaan. Jos joskus elämässä oma hengitys tuntuu  pysähtyvän hetkeksi, se oli ehdottomasti tämän näkeminen, kun leijonaperhe kulki aivan safarijeepin vierestä vain parin metrin päästä.

 9. Kirahvi ja sen kaveri

Savannimaisema jatkuu silmänkantamattomiin, ja vaikuttaa siltä kuin siellä ei olisi elämää ollenkaan. Mutta juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa, puskasta nouseekin esiin kirahvin hölmistyneen näköinen pää. Tai yhtäkkiä eteen tallustelee hassuun keinuvaan kemelikamelityyliin kirahviperhe. Heidän liikkeilleen ei voi olla hymyilemättä, sen verran koomiselta näiden pitkäkaulaisten tallustelu, ilmeistä puhumattakaan näyttää. Mutta kirahvien näkemissä on sitä jotakin Afrikan taikaa – nämä luontodokumenteista tutut hahmot ovatkin yhtäkkiä vain muutamien metrien päässä ihka elävinä. Afrikan safarilla jos missä saa nipistää itseään useamman kerran, jotta tajuaisi olevansa tosielämässä keskellä Afrikkaa eikä unessa haaveilemassa siitä.

10. Hetki, jolloin ei ole mitään muuta

Kuinka usein normaalissa arkielämässä pysähdymme nauttimaan ja ennen kaikkea näkemään ohi kiitävän hetken kauneuden? Tiedän kokemuksesta, että Tansanian savanneilla se on helpompaa kuin missään muualla. Nimittäin luonto tarjoaa aamusta iltaan sellaista näytelmää, että vähemmästäkin häkeltyy. Yksi unohtumattomampia ovat ehdottomasti auringonlaskut – kuten tämä kuvassa näkyvä. Sumuisen pilviverhon taa painuva aurinko poltteli päättäväisesti pinkinoransseja sävyjään pilvien läpi lipuen hitaasti kohti horisonttia ja jättäen jälkeensä hehkuvan taivaan.

Jos kerran elämässä -safarimatka Tansaniaan kutkuttelee mielessä, niin käy kurkkaamassa yhteistyössä suomalaisen Kon-Tiki matkatoimiston kanssa järkkäämäni Tansanian elämysmatka syksylle 2019 ja lähde mukaan tälle seikkailulle!