Menu
Malesia

Borneo – paratiisi kilpikonnien saarella

P1030292_BorneoP1030335_BorneoP1030339_Borneo P1030293_BorneoP1030342_BorneoP1030345_BorneoP1030278_Borneo P1030381_Borneo P1030376_Borneo P1030387_Borneo P1030398_BorneoP1030378_BorneoP1030446_Borneo P1030453_Borneo P1030463_Borneo P1030474_Borneo P1030477_Borneo P1030488_Borneo

Borneon sademetsäseikkailujen jälkeen päätin suunnata seuraavaksi paratiisirannalle. Mutta mikä tahansa rantakohde minulle ei tällä kertaa kelvannut, sillä vain yksi saari Borneossa oli ylitse muiden: Turtle Island, joka nimensä mukaisesti on kilpikonnien valtakuntaa. Turtle Islands National Park koostuu kolmesta pienestä eristyneestä saaresta Borneon ja Filippiinien välissä. Uhanalaiset merikilpikonnat (niin liemikilpikonnat kuin karettikilpikonnat) käyttävät näiden saarten rantoja pesimispaikkoinaan. Vaikka pesintäpuuhat onnistuisivatkin, tarvitaan silti ihmisten apua, jotta näiden lajien kannat saataisiin nousuun. Selingan saarelle on perustettu jo vuonna 1966 kilpikonnien suojelukeskus, joka käsittää useita munanhautomoita tarkkailuasemineen. Turisteilla on mahdollisuus vierailun aikana tutustua suojelutyöhön ja retkensä kustannuksilla tukea keskuksen toimintaa.

Täydellinen paratiisiranta

Aallokkoisen merimatkan jälkeen vene kaartaa parkkiin pienen Selingan saaren valkoiselle hiekkarannalle. Veneestä hypätessäni aurinko tuntuu heti paahtavalta iholla, niinpä suuntaan suoraan keskuksen ravintolan katoksen alle varjoon. Samalla kuuntelen ohjeita saarella oleskeluun, täällä nimittäin vallitsee tiukat rajoitukset sille, mitä saamme tehdä ja missä mihinkin aikaan liikkua, jotta kilpikonnilla olisi parhaat mahdolliset olosuhteet pesintäpuuhilleen. Olen onnekas, sillä kanssani tällä saarella yöpyy vain kymmenisen turistia. Majoituspaikkoja on yhteensä noin 50:lle.

Infotilaisuuden jälkeen alkaa odottelu: kilpikonnat saapuisivat pesintäpuuhiin vasta illalla, joten sitä ennen voisimme vapaasti loikoilla rannoilla ja vain nauttia elämästä paratiisisaarella. Kävelen avojaloin rantaviivaa pitkin eteenpäin ja huomaan Selingan saaren olevan varsin pienikokoinen. Joka puolelta saarta reunustavat valkoiset hiekkarannat, johon turkoosiakin turkoosimpi meri iskee keveitä aaltoja. Keskellä saarta on vehreitä pensaita, ja jostakin niiden suojista eteeni pujahtaa isokokoinen lisko. Lämmin hiekka tuntuu ihanan pehmeältä vapaiden alla, kun askellan saarta ympäri ja yritän parhaani mukaan olla astumatta rantarapujen päälle. Osa niistä on ottanut kodikseen kauniit simpukankuoret.

Istahdan rantaan ajautuneen harmaantuneen uppotukin päälle ja katselen ympärilleni. Näkymä on todellakin kuin jostakin autiolta paratiisisaarelta. Muita ihmisiä ei näy missään. Vain silmänkantamattomiin turkoosia merta ja valkoista hiekkaa, jossa näkyy merikilpikonnien edellisenä yönä jättämiä hassuja kraatterimaisia jälkiä. Huomaan miettiväni, että millaistahan olisi olla töissä tällaisessa paikassa, kaukana kaikesta hälystä pienellä paratiisisaarella. Upeiden puitteiden lisäksi täällä voisi tehdä työtä, jolla on oikeasti merkitystä ja työn lopputuloksen pääsisi huomaamaan konkreettisesti joka päivä, kun vasta kuoriutuneita pikkukilpikonnia lasketaan mereen.

Kosketus kilpikonnien suojelutyöhön

Laskeva aurinko on merkki siitä, että rannoilta täytyy poistua, sillä hämärän tultua kilpikonnanaarat nousevat rannoille munimaan ja heille täytyy antaa täydellinen työrauha. Siirryn keskuksen ravintolaan illalliselle ja samalla opas kertoo tarkemmin iltaohjelmasta: puistonvartijat tarkkailevat rannalle nousevia kilpikonnia, ja pääsisimme lähietäisyydeltä seuraamaan yhden kilpikonnanaaraan toimia. Kun muninta on suoritettu loppuun ja naaras hävinnyt takaisin mereen, otetaan munat varovaisesti talteen ja siirretään hautomoon odottamaan pikkukilpikonnien kuoritumista. Hautomossa munat ovat turvassa niin liskoilta kuin linnuiltakin, jolloin suurempi osa kilpikonnista selviää mereen saakka. Tänään olemme onnekkaita, sillä samana päivänä hautomossa on kuoriutunut useita pikkukilpikonnia ja pääsemme laskemaan ne takaisin mereen. Kilpikonnat hyppivät innoissaan kantokorinsa reunoja vasten, ja maahan päästyään lähtevät kipittämään kilpaa kohti merta. Muutama konna hieman epäröi, mutta pienellä avustuksella nekin saadaan lopulta mereen. Vilkutan pimeässä hyvästit pikkukilpikonnille ja mielessäni toivon niiden selviytyvän tulevista koittelemuksistaan. Ehkä jonakin päivä näistä edes muutama naaras selviytyy takaisin tälle samalle rannalle munimaan ja jatkamaan lajiaan. Kävellessäni taskulampun valossa takaisin mökkiini, kuuluu rannan pensaikkojen läheltä kuopsutusta. Nähtävästi tänä yönä rannalla munii useampi kilpikonna.

Aamulla on aika laskea edellisen yön saldo. Ilman keskuksen ilmoitustaulukin tilanteeseen pääsee helposti kärryille kurkkaamalla rantahietikolle: siellä vieri vieressä on kilpikonnien yöllisiä jälkiä ja isoja kuoppia, joihin munat on munittu. Yön aikana Selingan rannoilla on käynyt yhteensä 14 merikilpikonnaa ja munien kokonaissaldo oli tällä kertaa yli 500. Kiertelen vielä hautomoalueella kurkkimassa minne edellisenä yönä poimimamme munat onkaan sijoitettu ennen kuin on aika palata takaisin Sandakaniin.

Lisätietoja Turtle Islandista ja reissun varauksesta voit lukea mm. täältä ja täältä.

About Author

Suomen ensimmäinen kaikissa maailman maissa käynyt nainen. Seikkailumatkailija, palkittu matkailuvaikuttaja ja naisten soolomatkailun puolestapuhuja. Kirja Menolippu kaikkialle - yksinmatkaajan käsikirja nyt ulkona!

10 Comments

  • Ei, miksi mulla on jäänyt tämä saari kokonaan välistä? Löysin kyllä Borneolta omat paratiisiini, mutta tientynlaiset rantakohteet olivat yllättävän haastavasti löydettävissä. Moni ranta tuntui olevan aivan liian tuotteistettu mun makuuni. No, on ainakin taas yksi syy lisää palata Borneolle ja sen viidakoihin ja saarille. 🙂

    Reply
    • Anna-Katri
      21.8.2016 at 21:36

      Tuonne kyllä palaisin koska vain takaisin, ihan mielettömän upea kohde ottaen huomioon paratiisimaiset puitteet sekä suojelutyön. 🙂

      Reply
  • Jasmin | Wanderwall
    23.8.2016 at 17:30

    Saari näyttää huikealta paikalta ja voin vaan kuvitella miten hieno kokemus on ollut päästää kilppareita mereen! Mua on harmittanut niin paljon että mun väli-amerikan reissu ajoittui just vähän ennen kuoriutumisajan alkua. Oon käväissyt ainakin kolmessa hautomossa kyselemässä olisko mereenlaskua mahdollista päästä seuraamaan, mutta aina on sanottu että munat kuoriutuu vasta parin viikon päästä. Onnea ei ollut matkassa myöskään eräänä yönä kun meidät vietiin rannalle katselemaan munimista ja sinä yönä ei rannalle noussut yhtäkään kilpparia 😀 Ehkä jossain muualla päin maailmaa sitten. Noiden munamäärien perusteella veikkaan että Borneossa olis vähän paremmat mahdollisuudet niiden bongailuun.

    Reply
    • Anna-Katri
      16.10.2016 at 20:10

      Voi harmi, että sinulla oli huonoa tuuria munimisen suhteen – mutta uskon kuitenkin, että vielä tulet varmasti sen kokemaan, ja se kokemus on unohtumaton. Borneon kilpparisaarta suosittelen siihen ehdottomasti. 🙂

      Reply
  • Senni Tuomi
    25.8.2016 at 16:55

    Hei! Löysin ihan 10 minuuttia sitten blogisi tuskastellessani yksin matkaamiselle lähtemistä ja täytyy sanoa että sain paljon tsemppiä sun kirjoituksista! Minulla on jo monta vuotta ollut haaveena juuri nimenomaan Malesia ja Borneo, joten innostuin nyt oikesti lähtemisestä todenteolla, kun luin nämä sun kaksi postausta sieltä. 🙂 Mitä kautta sä itse lensit ensin Malesiaan? Entä liikkuminen maan sisällä/naapurimaihin, onko suht kätevää ? Ja onko mitään käytännön vinkkejä antaa mitä tulisi näin yksi matkaavana naisena ottaa huomioon? Kiitos sulle jo pelkästä inspiksestäkin! 😀

    Reply
    • Anna-Katri
      27.8.2016 at 19:50

      Hei Senni, ja kiva kuulla, että olet löytänyt blogiini! Ja vielä mahtavampaa, jos tarinani antaa kannustusta lähteä toteuttamaan niitä omia matkaunelmiaan rohkeammin! Sinulla tulee varmasti olemaan upea matka Malesiaan, joten rohkeasti vain suunnitelmia toteuttamaan. 🙂
      Malesia ja Borneo, sekä koko Kaakkois-Aasia, on täydellinen kohde yksinmatkailuun. Toisella kerralla olen lentänyt Malesian Kuala Lumpuriin Hong Kongista, ja toisella kertaa Balilta. Jos sopivaa lentolippua Suomesta Kuala Lumpuriin ei ole tarjolla, niin suosittelen tsekkaamaan lennot Hong Kongiin, nimittäin sieltä lentää todella edullisesti Air Asialla Kuala Lumpuriin. Myös Bangkok on yhtä hyvä välistoppi kohti Kuala Lumpuria! Kaakkois-Aasiassa maiden välillä liikkuminen on kaikista kätevintä lentäen, ja itseasiassa myös todella edullista juurikin Air Asialla, jota olen itse siellä käyttänyt. Muutamalla kympillä pääset maasta toiseen nopeasti verrattuna vaikkapa busseihin. Eli suosittelen lentämistä – tosin Kuala Lumpurista Singaporeen ja Bangkokiin pääsee toki myös esim. bussilla, ja ainakin netin perusteella ne ovat varsin ok.
      Malesiassa yksin matkustavana naisena kannattaa toki huomioon ottaa muslimikulttuuri, mutta jäykemmistä arabimaista poiketen Malesia, ja erityisesti Kuala Lumpur, on varsin vapaamielinen turisteille. Mutta mukaan kannattaa kuitenkin ottaa maksihameita, haaremihousuja ja hartiahuiveja kaiken varalta ja pukeutua tilanteen mukaan. Oikeastaan mitään muuta rajoitetta matkailulle ei olekaan.
      Borneota suosittelen lämpimästi, ja siellä Sandakanin luontokohteiden lisäksi Kota Kinabalua. Itse en ole siellä käynyt, mutta tulevalla maailmanympärimatkalla haluaisin kiivetä Mount Kinabalulle sekä toki viettää rentoa rantaelämää lähisaarilla. Kota Kinabalusta voi myös tehdä retkiä naapurimaa Bruneihin. Ja jos oikein muistan, niin sieltä on lentoja myös Filippiineille.
      Joten, jos voisin antaa jonkin vinkin reissullesi, niin se olisi ehdottomasti, että kannattaa varata paljon aikaa matkalle! Samalla matkalla voit helposti vierailla monessa eri maassa ja kohteessa, juurikin noiden Kaakkois-Aasian edullisten lentojen turvin.
      Jos sinulla tulee mitä tahansa muuta kysyttävää, niin kysy ihmeessä – autan mielelläni. 🙂

      Reply
  • Senni Tuomi
    18.9.2016 at 17:49

    Kiitos kattavasta vastauksestasi! 🙂 tuo antoi jo paljon lisätietoa (ja rohkeutta) matkalle lähtemiseen! Yksi juttu mulla jäi vielä mietityttämään, nimittäin rokotukset. Kuinka paljon aikasemmin sinä itse otit tarvittavat rokotukset ennen matkalle lähtöä ja kuinka paljon ne yhteensä suurimpiirtein maksoivat? En ole ennen matkustellut kaakkois-Aasiaan, joten en tiedä kuinka monia rokotuksia sinne vaaditaan, mutta oletukseni on että aika monta? 🙂
    Kiitos jälleen!
    Ystävällisin terkuin: Senni

    Reply
    • Anna-Katri
      16.10.2016 at 20:14

      Rokotuksista kannattaa käydä hyvissä ajoin keskustelemassa esim. terveyskeskuksessa tai matkailijan tauteihin erikoistuneella lääkärillä yksityisellä (esim. Diacor, Ava, Mehiläinen). Jotkut rokotukset tulee nimittäin ottaa useita kuukausia ennen matkaa, ja jos tehosteille on tarvetta, nekin vievät oman aikansa. Sanoisinkin, että jos ei ole aiemmin käynyt eksoottisissa kaukokohteissa, voi 1 vuosi ennen matkaa olla hyvä aloitus tarvittavien rokotusten kartoitukseen – useimmiten kuitenkin puoli vuotta riittää hyvin. Itselläni on eri matkojen myötä kertynyt elimistöön aika kattava rokotusturva, ainoa asia on vain muistaa käydä ne päivittämässä, jottei rokotukset vanhene. Ja rokotusten lisäksi kannattaa muistaa huolehtia malaria-lääkityksestä sen vaativissa kohteissa. Mutta osaava lääkäri osaa opastaa kaikkeen. 🙂

      Reply
  • Lotta | Watia.fi
    14.10.2016 at 06:36

    Kiitos hirveesti tästä vinkistä! Luin tän jutun kun etsin vinkkejä Borneolle ja oli ehdottomasti päästävä kokemaan tuo. Käytiin just pari viikkoa sitten täällä! Ihana paikka. Kirjoitin siitä blogiin ja tehtiin videokin: http://www.watia.fi/malesian-borneo/

    Reply
    • Anna-Katri
      16.10.2016 at 19:24

      Onpa ihana kuulla, että postaukseni on inspiroinut matkaamaan tuonne! Ja takuulla ei paikka tuota pettymystä, niin hienoista kohteista on kysymys. Ihana postaus sinulla!

      Reply

Leave a Reply