Menu
Etelämanner / Maailmanympärimatka

Etelämanner – pingviinien postitoimistolla

Yhtenä ehkäpä monen matkailijan eniten odottamana kohteena Etelämantereella oli Goudier Island -saarella sijaitseva Port Lockroy. Toki sielläkin luonto pingviiniyhdyskuntineen on yhtä upea kuin missä tahansa muuallakin Antarktiksen niemimaalla, mutta yksi tekijä erottaa tämän saaren muista: saarella sijaitsee maailman eteläisin postitoimisto, joka kantaa osuvasti nimeä “Penguin Post Office”. Alunperin paikalle perustettiin brittien ensimmäinen Etelämantereen tutkimusasema vuonna 1944, ja vielä tänäkin päivänä asemalla tehdään tutkimustoimintaa kesäkuukausina. Tutkimustyön lisäksi aseman neljä työntekijää pitävät yllä aseman 50 vuoden takaisesta elämästä kertovaa museota sekä pientä lahjatavarakauppaa. Niin ja tietenkin sitä postitoimistoa.

Pieneen punaiseen postilaatikkoon sujahtaa turistikaudella tuhansia postikortteja, sillä lähes jokainen täällä käyvä vierailija haluaa muistaa läheisiään täältä maapallon eteläisestä kolkasta. Ja kyllä näissä maisemissa kelpaa postikortteja kirjoitella ja runonparsia väsätä. Pienen kukkulan laella olevan aseman ikkunoista avautuvat henkeäsalpaavat maisemat: pala kimmeltävää merta jäälauttoineen, jolle kontrastia antaaikkunoiden alla sulan kallion päällä pesivät gentoo-pingviiniyhdyskunnat. Nämä pigviinit palaavat vuosi vuoden jälkeen pesimään samoille tutuille kulmille, sillä ne ovat paikkauskollisia. Samoin kuulema monet asemalla työskennelleet palaavat yhä uudelleen viettämään kesäkautta tälle erikoiselle saarelle. Huhun mukaan myös jotkut paikan päällä käyneet turistit ovat ihastuneet paikan henkeen niin kovasti, että ovat päättäneet hakea sinne vapaaehtoistöihin. Tälle kaudelle hakemuksia oli saapunut peräti reilut 6000 kappaletta. Jotain erityistä vetovoimaa tässä pienessä eristyneessä saaressa täytyy siis olla.

Kun sujautan kirjoittamani postikortit tuohon kuuluisaan punaiseen laatikkoon, on siinä jonkinlaista taianomaista tunnelmaa. Vähän niin kuin olisi lähettämässä lapsena kirjettä joulupukille tai jotain vastaavaa! Myöhemmin laatikon täytyttyä aseman työntekijät leimaavat kirjeet ja postikortit yhdellä maailman uniikeimmista postileimoista, ennen kuin posti lähtee pitkälle matkalle kohti saajiaan. Yhden postikortin matka kestää noin 4-7 viikkoa, joten pikakirjeitä täältä ei kannata yrittää lähettää. Jään odottelemaan milloin vastaanottajat saavat postikortit käsiinsä…

Ps. Pingviinit eivät työskentele postitoimistolla, nimestä huolimatta. 😉 

 

About Author

Suomen ensimmäinen kaikissa maailman maissa käynyt nainen. Seikkailumatkailija, palkittu matkailuvaikuttaja ja naisten soolomatkailun puolestapuhuja. Kirja Menolippu kaikkialle - yksinmatkaajan käsikirja nyt ulkona!

11 Comments

  • Moi! Oon jo pidemmän aikaa seuraillut sun blogia ja ihastellut hienoja kuvia, minkämoinen kameravarustus ja objektiivivalikoima sulla on matkassa? 🙂

    Reply
    • Anna-Katri
      20.1.2017 at 04:06

      Kiitos paljon Laura, kiva kuulla! Matkallani mukana kulkee Canonin 6D-järkkäri sekä ainoastaan yksi Canonin 24-70 objektiivi. Jouduin jättämään esimerkiksi kotiin pidemmän zoomi-putken sen koon ja matkatavaroiden painon vuoksi. Mutta ihan hyvin olen tällä setillä pärjännyt! 🙂

      Reply
  • Julia
    18.1.2017 at 17:05

    Ihania kuvia? Paljonko tuollainen risteily kustantaa? Jos sitä vaikka joskus itsekin… 😉

    Reply
    • Julia
      18.1.2017 at 17:06

      Oho, siis ihania kuvia. Ei kysymysmerkkiä. 😀

      Reply
      • Anna-Katri
        20.1.2017 at 04:03

        Hih, kiitos!

        Reply
    • Anna-Katri
      20.1.2017 at 04:05

      Risteilyni maksoi n. 6000 euroa, mutta riippuen reissun pituudesta ja hyttiluokasta voi hinnat vaihdella – useimmiten kuitenkin tuosta ylöspäin. Ja suosittelen kyllä ehdottomasti Etelämannerta, aivan huikean upea matka! <3

      Reply
      • andree
        20.1.2017 at 18:28

        Kiitos tiedosta! 🙂 Näyttää ihan mielettömältä.

        Reply
  • Cioderica
    19.1.2017 at 21:34

    Et tullut maininneeksi tuon postitoimiston tiimoilta sellaista seikkaa että, siellähän on Helsingistä kotoisin oleva 35 -vuotias nainen töissä.
    Hän oli ihastunut kaksi vuotta aikaisemmin turistina vieraillessaan tuohon alueeseen.
    Useita kieliä puhuvana hänellä on varmaan mielenkiintoinen työ.
    Muuten mitä tuo punainen on tuolla rannalla, pingviinikuvassa?
    Toivottavasti ei ole mitään turistien muovijätettä.

    Reply
    • Anna-Katri
      20.1.2017 at 00:44

      Ei kyllä tällä kaudella tainnut olla yhtään suomalaista siellä töissä, en ainakaan tavannut. 🙂 Mutta varmasti ollut mielenkiintoinen kokemus olla siellä töissä! Omaan silmääni ei näissä kuvissa kyllä sattunut mitään punaista? Etelämantereella rantautumisiin on tiukat säännöt, joten mitään jätteitä sinne ei saa jättää.

      Reply
    • Marjaana
      24.1.2017 at 08:32

      Hei! Mä huomasin saman! Näkyy parhaiten varmaan noissa aikaisemmissa postauksissa Etelä-mantereelta. Oikein pistää silmään kun on niin jotenkin “verenpunainen”. 😀
      Ihania kuvia ja ihanaa seurata reissuasi!!!

      Reply

Leave a Reply