Huomioita Helsingistä 10 kk matkan jälkeen

Ensimmäisenä iltana takaisin Helsingissä yritin sinnitellä valveilla ainakin kymmeneen saakka jetlagia ja pitkän lentomatkan väsymystä uhmaten. Illan aikana huomasin kuitenkin monia yllättäviä asioita vanhasta kotikaupungistani. Kymmenen kuukautta maailmalla ei ole aika eikä mikään, mutta silti sitä jotenkin katsoo vanhaa kotikaupunkiaan uusin silmin tänne palatessaan. Päätinkin rustailla ylös muutamia sekalaisia hämmästyneitä huomioita Helsinkiin paluusta – nämä tuntuvat erilaisilta 10 kuukautta poissa olleena:

• Lentokoneessa tuntuu hassulta puhua Suomea lentoemännille. Välillä unohdan, että osaan puhua Suomea. Nolottaa, kun tajuan tilanneeni valkoviiniä englanniksi.
• Helsinki-Vantaan lentokenttä tuntuu aiempaan verrattuna jotenkin pieneltä ja kotikutoiselta, varsinkin tuloaula. Missä ovat kiskurihintaisia taksikyytejä tarjoavat myyntimiehet? Entä epäilyttävät laukunkantajat?
• Erehdyn lentokentällä luulemaan hetken ensimmäistä vastaan tullutta blondia ystäväkseni, kun kauempaa tihrustan tuloaulaan lennolla kuivuneilla piilareillani. Muistutan itseäni, että Suomessa useampi kuin yksi on blondi.
• Kehäkolmosella oleva liikenneruuhka näyttää itsestäni normaalilta liikenteeltä. Kunnes sumpusta pois päästyämme tajuan, ettei muuta liikennettä oikeasti ole juuri ollenkaan. Kukaan ei myöskään tööttää torvea, vaan kaikki odottavat kiltisti vuoroaan.
• Hotellin edessä pälyilen hetken aikaa epäilevästi ympärilleni ennen kuin nousen autosta ulos. Ystäväni ihmettelee käytöstäni, ja totean vain tsekkaavani, että autosta ulos on turvallista nousta. Samaan hengenvetoon tajuan olevani nyt lintukoto-Suomessa.
• Hotellivirkailijat juttelivat niitä näitä asiakkaiden kanssa sisäänkirjautumisen lomassa niin säästä, lemmikkieläimistä kuin kesäloman kestosta, ja siinä sivussa ehtivät kertoilemaan myös hotellin peruskäytännöt. Tulee jotenkin tuttavallinen fiilis.
• Hotellin suihkusta tulee heti ekalla yrittämällä kuumaa vettä. Kun nostan käsisuihkun ylös, vettä tulee silti tasaisella paineella.
• Myhäilen tyytyväisenä huomatessani hotellihuoneessa olevan kaksi ilmaista vesipulloa, kunnes tajuan sitä saatavan Suomessa myös suoraan hanasta.
• Tuoreet pensasmustikat ja mansikat maistuvat hämmästyttävän makeilta. Ymmärrän, ettei niihin suinkaan ole lisätty sokeria vaan muualla maailmassa (varsinkin Aasiassa) maku on vetisempi ja keinotekoisempi.
• Auringonvalo tuntuu todella kirkkaalta. Aurinkolasienkin kanssa tuntuu, että joudun siristelemään silmiäni ulkona ja päädyn käyttämään niitä myös sisätiloissa, jonne auringonvalo yltää. Ehkä silmäni pian tottuvat tähän?
• Kadulla ihmiset kävelevät väärällä puolella vastaan. Kunnes tajuan ihmisvirran keskellä, etten ole enää Aasiassa ja olen itse ryhmittyneenä vastaantulijoiden kaistalle. Lisäsi kaikki odottavat kiltisti liikennevalojen vaihtumista vihreäksi – ja liikennevaloja tuntuu olevan joka kulmassa!
• Suomessa mäccärin juustohampurilaisessa sipuli maistuu todella voimakkaalle verrattuna muutamaan aiempaan kokeiluuni maailmalla.
• Hotellihuoneen käytävällä hymyilen vastaantulijoille ja moikkaan. Minua katsotaan oudosti ja päät painuvat alas tai kääntyvät sivuun.
• Taivas on ihan älyttömän vaaleansininen. Sellainen pastellisen pehmeä. Vai asettiko joku pastellifiltterin silmilleni?!
• Ulos narinkatorille katsoessani luulen kokoajan kyseessä olevan jonkinsortin kansallinen pyhäpäivä, kun ihmisiä on vain kourallinen ja kaikki kävelevät verkkaisesti eteenpäin. Missä on kaaottisesti vyöryvät ihmismassat?
• Sanovat, että täällä on kesä. Itse kaipaisin kevytuntuvatakkia päälle vaikka ulkona aurinko paistaakin. Jotkut hullut ovat liikkeellä minishortseissa ja topeissa.
• Parkkeeraan skumppalasi tanassa hotellihuoneen ikkunan eteen kuuden aikoihin odottamaan auringonlaskua. Kunnes tajuan, että Suomessa aurinko ei taida laskea vielä aikoihin. Joudun ehkä turvautumaan hotellin pimennysverhoihin.
• Narinkatorin laidalla on iso kyltti, jossa lukee “Helsingistä on tullut suurkaupunki”. En tiedä uskonko. Itsestäni Helsinki vaikuttaa nyt sellaiselta maalaiskaupungilta, miltä esimerkiksi Mikkeli tuntui aiemmin.

Jep. Ehkä se sopeutuminen takaisin Suomeen tästä alkaa. Vinkkejä otetaan vastaan.