Jos voin muuttaa yhdenkin ihmisen elämän…

Kun aikanaan avasin matkablogini, oli ensisijainen tavoitteeni vain ehkä itsekkäästikin saada matkoilta kertyneet matkatarinat ja -kuvat tallennettua johonkin yhteen ja samaan paikkaan. Toissijaisesti ajattelin, että ehkä joku päätyisi blogiani lukemaan ja saattaisi insipiroitua matkajutuistani niin, että alkaisi jopa suunnittelemaan sitä oman pienen tai suuren unelmamatkan toteutusta. Mutta varsinkin viimeinen vuosi on näyttänyt minulle, mitä esimerkin ja rohkaisun merkitys täällä blogissa voikaan parhaimmillaan olla. Olen aidosti ollut liikuttunut saamastani palautteesta, kuinka esimerkiksi joku on saanut omaa elämäntarinaani tai muutosprosessiani sivuavista postauksistani voimaa lähteä rakentamaan enemmän oman näköistä elämää tai kuinka joku on soolomatkailuun liittyviä postauksiani lukiessani sisuuntunut uskaltautumaan lähteä sille ensimmäiselle yksinmatkalle, vaikka se kuinka olisi jännittänyt. Tai entä ne kommentit, joissa oman reissuni perusteella joku onkin löytänyt itselleen aivan uuden unelmakohteen, jonne ei olisi koskaan aiemmin kuvitellutkaan matkustavan.

Olenkin miettinyt, että vaikka en pysty muuttamaan tai pelastamaan koko maailmaa, olen saanut kuitenkin jotain merkityksellistä aikaan, jos pystyn omalla esimerkilläni muuttamaan edes yhden ihmisen elämän. Tähän pohjautuen haluankin julkaista alla olevan blogini lukijalta tulleen viestin (hänen luvallaan toki), sillä uskon vahvasti, että toinen toistamme kannustamalla me jokainen voimme tehdä ja saavuttaa elämässämme enemmän – oli kyse sitten matkailusta tai mistä tahansa muustakin. Ehkäpä tämän esimerkin pohjalta joku teistä päättää lähteä vihdoinkin sille haaveilemalleen mutta jännittämälleen ensimmäiselle soolomatkalle?

Moi!

Olen jo monta kertaa viimeisen vuoden aikana ajatellut kirjoittaa tämän viestin, mutta aina se on jäänyt tekemättä. 

Syksy 2017. Olin monen vuoden ajan haaveillut ja suunnitellut matkaa Englannin Morecambeen, mutta suunnittelua pidemmälle en koskaan ollut päässyt. Yhden ystävän kanssa matkasuunnitelmat tuolle syksylle olivat jo jossain määrin olemassa, mutta lopulta nekin kaatuivat. Tulin sitten ajatelleeksi yksin matkaan lähtemistä, mutta samaan hengenvetoon totesin sen itselleni täysin mahdottomaksi ajatukseksi. Enhän minä millään voisi selvitä ulkomailla ilman tuttua kaveria vierellä, eihän siitä mitään tulisi. Ajatus jäi kuitenkin kytemään, ja jossakin vaiheessa googlettelin hakusanat ”yksin matkustaminen”. Ensimmäisten tulosten joukossa oli tämän blogin postaus ”10 vinkkiä aloittaa yksinmatkailu”, jonka klikkasin auki. Ja siitä se lähti. Saman illan aikana varasin jo lentoliput ja majoituksen ensimmäistä soolomatkaani varten. Olin toki lukenut muutakin aiheeseen liittyvää, mutta valehtelematta muistan juuri sinun blogikirjoituksesi rohkaisseen lopullisesti etenemään asiassa konkreettisesti.

Morecamben-matkani onnistui jopa yli odotusten, ja loppuvuodesta kävin samoilla vauhdeilla vielä viikonloppureissulla Gdańskissa. Matkakärpänen oli puraissut pahemman kerran, ja seuraavan harppauksen otin tänä keväänä lähdettyäni kiertämään yksin Albaniaa pariksi viikoksi. Kesällä tein vielä soolomatkat Valko-Venäjälle ja Latviaan. Kaikki nämä olivat asioita joihin en olisi ikinä uskonut ryhtyväni tai edes pystyväni vielä hieman reilu vuosi sitten.

Jotain suurempaa on vieläkin tiedossa, sillä marraskuussa aion vihdoin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni Trans-Siperian junamatkasta Venäjän halki. Junaliput on tällä hetkellä ostettu lähes perille saakka, viisumi on passissa ja matkakuume korkeammalla kuin koskaan. Matka-ajan on tarkoitus olla 29 päivää. On uskomatonta ajatella että haaveideni matka todella alkaa enää muutaman viikon päästä!

Sitten vielä takaisin siihen, mikä sai tämän kaiken tapahtumaan. Tietenkin ennen kaikkea oma asennemuutos yksinmatkailua kohtaan, päätös uskaltautua lähtemään yksin ensimmäiselle matkalle, sitten toiselle ja pian jo viidennelle. Mutta valehtelematta sen muutoksen sai viime kädessä aikaan tuo nimenomainen loistava blogipostaus. Se antoi silloin sen viimeisen sysäyksen laittaa matka varaukseen. Sen ansiosta kulunut vuosi on ollut niin unohtumaton kuin on ollut, ja todennäköisesti kuukauden matka Venäjän halki tekee siitä pian vieläkin ikimuistoisemman.

Siispä, ei ole muuta sanottavaa kuin äärettömän suuret kiitokset että olet omalta osaltasi ja tietämättäsikin ollut mahdollistamassa äsken kertomiani asioita. En nyt osaa keksiä muuta järkevää lopetusta tälle tekstille, joten päätetään se yhdellä sanalla: KIITOS!

Kiitos sinulle, että jaoit tämän kommenttisi – et uskokaan miten kannustava merkitys sillä on minulle jatkaa tätä bloggaamista ja yksinmatkailun ilosanoman levittämistä!

Jos teistä joku muukin haaveilee ensimmäisestä soolomatkasta tai on jo päässyt siinä alkuun, tule ihmeessä mukaan luomaani Soolomatkailijat Facebook-ryhmään. Lisäksi jos haluat päästä tapaamaan samanhenkisiä reissaajia ja intoilemaan tulevista reissuista yhdessä, voit myös liittyä Adalmina’s Adventures Reissaajat-ryhmään – blogini lukijaporukan kanssa muuten suuntaan seuraavaksi Tansaniaan safariseikkailuun!