Kaikki maailman maat 197/197 käyty!

Turkmenistan, maa numero 197/197! Minä tein sen, vierailin kaikissa maailman maissa Suomen ensimmäisenä naisena!

1.6.2023 klo 3.48 passiini iskettiin Turkmenistanin leima ja kävelin ulos lentokenttärakennuksesta. Seuraavat päivät seikkailin Turkmenistanissa keskittyen enemmän itse kohteeseen kuin siihen, mitä olin juuri tehnyt.

Mutta kun pääsin Darvazan helvetinporteiksi kutsutulle kaasukraaterille, seisoen tovin jos toisenkin yksin sen reunamalla valtavaa liekkimerta tuijottaen, aloin oikeasti ymmärtämään, että this is it. Olin täällä, tässä paikassa, jonka näkemisestä olin lukemattomat kerrat haaveillut. Ja tietenkin haaveillut tästä hetkestä, kun vihdoinkin olen käynyt kaikissa maailman maissa.

Se tunne oli aivan käsittämätön – samalla ihan mieletön ilon, onnen ja hihkumisnaurun täyttämä fiilis, samalla todella hämmentynyt ja tunteellinen olo. Itkuhan siinä myös nousi pintaan kun mietin millaisen tien olenkaan tähän hetkeen kulkenut ja mitä kaikkea tämä on vaatinut. Mutta päivääkään en tästä seikkailusta vaihtaisi!

Asian käsittelyyn ja käsittämiseen menee varmasti vielä hetki, saati sitten kaikkien reissukokemusten, mutta nyt keskityn hetken tämän tavoitteen saavuttamisen fiilistelyyn! Kiitos kaikille mukana olosta ja tsempeistä matkan varrella! <3

Lisää tavoitteesta ja siihen liittyvistä faktoista voit lukea täältä. Lisäksi olen koonnut alle vastauksia muutamiin yleisimpiin kysymyksiin:

Mistä kipinä matkailuun syntyi?

Lapsuudessa ja nuoruudessani matkustin perheeni kanssa pääsääntöisesti Suomessa, lukuun ottamatta paria lyhyttä matkaa Ruotsiin ja Viroon. Olin kuitenkin aina ollut kiinnostunut maantiedosta, eri maista ja eläinlajeista, kiitos erityisesti David Attenborough:n ja Avaran Luonnon dokumenttien. Yksi lempiesineeni oli valaistu karttapallo, jota iltaisin pyörittelin ja luin siitä erikoisten paikkojen nimiä. Silloin en osannut kuvitellakaan, että joskus voisin matkustaa niihin kaikkiin maihin.

Yliopistoaikana päätin lähteä vaihto-opiskelemaan Yhdysvaltoihin yhdeksi lukukaudeksi vuonna 2006. Se oli kohdallani ensimmäinen isompi matka. Yhdysvalloissa opiskelijakavereitteni kanssa reissatessa huomasin nauttivani matkailusta aivan suunnattomasti ja minussa heräsi kaukokaipuu nähdä maailmaa yhä enemmän. Samalla ymmärsin kuinka pienen palan tätä kiehtovaa maailmaa olin vasta päässyt näkemään.

Vaihto-opiskelujen jälkeen tein muutamia matkoja kavereiden tai silloisen poikaystävän kanssa. Eron jälkeen vuonna 2012 päätin lähteä ensimmäiselle soolomatkalle ja otin äkkilähdön Thaimaahan. Soolomatkailu pelotti, mutta kun selvisin alkujännityksestä, tuntui, että pystyn mihin vaan. Maailma avautui minulle ihan uudella tavalla. Tuo soolomatka oli vapauttava kokemus monella tavalla, ja se oli käänteentekevää elämässäni.

Thaimaan matkan jälkeen aloin tekemään erilaisia bucket-listoja kaikista maailman kohteista joissa haluaisin käydä. Tällaisia olivat esimerkiksi gorillavaellus Ugandan ja Ruandan sumuisilla vuorilla, telttailu keskellä Serengetin kansallispuistoa ja safari Ranthamboren kansallispuistossa Intiassa bengalintiikereiden jalanjäljissä. Mitä enemmän matkailin, sitä enemmän uusia paikkoja halusin nähdä ja kokea.

Lopulta vuonna 2016 päätin laittaa elämäni Suomessa pakettiin ja lähteä 10 kuukauden pituiselle maailmanympärimatkalle reissaten kaikkiin niihin unelmakohteisiin, joista olin aina haaveillut.  Tuo maailmanympärimatka oli ja on edelleen yksi upeimpia kokemuksia elämässäni, ja juuri sen jälkeen minusta alkoi tuntumaan yhä enemmän siltä, että voisin oikeasti matkustaa aivan minne vain – vaikka jokaiseen maailman maahan.

Oliko tavoitteesi  jo alussa matkata kaikki maailman maat?

Alun perin halusin nähdä maailmaa puhtaasti tietyt eläin- ja luontokohteet sekä elämykset edellä. En niinkään tavoitellut matkailua eri maissa. Jossakin vaiheessa, kun laskin kaikki maat, missä olin käynyt, taisi niitä olla kasassa joku 50. Silloin ajattelin, että olisipa hienoa, jos pystyisi käymään elämän aikana peräti 100 maassa.

Tuo 100 maan raja tuli täyteen maailmanympärimatkallani vuonna 2017. Sen jälkeen aloin miettimään, olisiko todella mahdollista päästä vierailemaan peräti kaikissa maailman maissa – varsinkin naisena.

Mutta lopulta vasta koronavuosien aikana kotona istuessa asetin tavoitteen, että haluan vierailla kaikissa maailman maissa. Samalla mietin, että jos mahdollista, haluaisin olla Suomen ensimmäinen nainen, joka sen tekee. Nimittäin kun selvitin asiaa, huomasin, että kaikissa maailman maissa oli käynyt noin 300 ihmistä, joista vain noin 30 oli naisia. Suomalaisia miehiä listalla oli 14-15, mutta ei yhtään naista. Listaa katsoessa mielessäni vahvistui ajatus, että jos Suomesta näin moni mies on vieraillut kaikissa maailman maissa, eikö jo 2020-luvulla olisi aika, että listalle pääsee mukaan myös ensimmäinen nainen!

Mitkä maat tai kohteet ovat jääneet eniten mieleen matkoilta?

Kauneimmat maisemat olen tainnut päästä näkemään Boliviassa Andien vuoristossa suola-aavikolla sekä Intian puoleisella Himalajalla yli 6000 metrin korkeudessa. Toisaalta myös Namibian karun kauniit aavikkomaisemat ja Jemenille kuuluva erikoinen Sokotran saari tekivät vaikutuksen.

Ikimuistoisimpia reissuja ovat ehdottomasti olleet risteily Etelämantereelle sekä matkustaminen rautamalmijunalla läpi Mauritanian. Myös auringonlaskut Sudanissa Meroen pyramideillä ja Pääsiäissaaren Moai-patsailla ovat jääneet vahvasti mieleen. Lisäksi ikimuistoistoinen elämys on ollut roadtrip Kapkaupungista Nairobiin ja telttailu keskellä Afrikan villiä luontoa.

Kiinnostavimpia kohteita ovat taas olleet erilaiset luontokohteet: Papua-Uuden-Guinean ja Päiväntasaajan Guinean sademetsät, Galapagossaarten ja Madagaskarin ainutlaatuiset maisemat, Sao Tome & Principen trooppinen paratiisisaari Principe, eri kansallispuistot eläimineen Afrikassa (mm. Gabon, Tansania, Kenia, Uganda, Ruanda), Brasilian Amazonin sademetsä ja Pantanalin suistoalue, Venezuelan Angelin vesiputoukset.

Myös Afganistanissa Bamyanin laakson buddha-patsaat sekä Band-e-Amir kansallispuisto lukuisine turkooseine vuoristojärvineen ja jylhine vuoristomaisemineen jäi pysyvästi mieleeni. Sinne päästäkseen tuli kuitenkin taittaa vaarallinen matka halki talibanien hallitseman solan: Matkustin Afganistaniin toukokuussa 2021 juuri ennen Talibanien uutta valtaannousua. Olin haaveillut näkeväni Bamiyanin buddha-patsaat Afganistanissa. Alkuperäinen suunnitelmani oli lentää Kabulista Bamyaniin, mutta maan sisäisiä lentoja peruttiin. Lopulta ainua vaihtoehto oli matkustaa maantietä pitkin autolla läpi Talibanien hallinnoimien alueiden, joilla oli riskinä Talibanien tienvarsipysäytykset. Olin auton takapenkillä täysin peitettynä niin, että vain silmät näkyivät. Tuijotin parin tunnin tienpätkällä vain auton lattiaa, etten vahingossa vilkaisisi ulos ja joku huomaisi, että kyydissä on länsimaalainen. Talibanien alueella joku olisi voinut käräyttää automme.

Omalla erilaisella tavallaan mieleen jääneitä kohteita ovat olleet myös Syyria, Pohjois-Korea ja Eritrea.

Mitä matkailu merkitsee sinulle?

Matkailu on minulle jatkuvaa uuden oppimista. Tuntuu siltä, että minulla on jokin selittämätön sisään rakennettu palo nähdä ja kokea uutta, tehdä havaintoja ja ennen kaikkea ymmärtää enemmän tästä maailmasta. Luulen, ettei tämä tiedonjano tule koskaan sammumaan.

Matkojen myötä olen oppinut hurjasti myös itsestäni ja kasvanut ihmisenä ehdottomasti parempaan suuntaan. Olen avarakatseisempi ja hyväksyvämpi muita ihmisiä ja elämäntapoja, mutta myös itseäni kohtaan. Tiedän nykyisin, ettei mikään elämässä tai maailmassa ole niin musta-valkoista, miltä se ensihetkellä kotisohvalla istuessa saattaisi tuntua tai vaikuttaa.

Matkailu onkin minulle jonkinlainen elämäntapa, sellainen jatkuvasti käynnissä oleva ajatusprosessi. Sekä matkalla että kotona ollessa haluan imeä itseeni uutta tietoa eri paikoista, prosessoida kaikkea kuultua ja koettua, yrittää ymmärtää syy-seuraussuhteita sekä asettaa asioita oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Matkailu merkitsee minulle myös vapautta, tietynlaista jatkuvaa eteenpäin menoa. On se sitten fyysisesti tapahtuvaa siirtymää paikasta toiseen, tai sitten sitä tunnetta, kun saa mennä ja kokea. Matkailun kautta seikkailunkaipuuni onkin kasvanut, ja huomaan haaveilevani yhä syrjäisempien paikkojen näkemisestä ja yhä erikoisempien extreme-seikkailujen kokemisesta.

Kanavissani haluan jakaa tarinoita upeiden reissukohteiden rinnalla erityisesti tuntemattomista paikoista, jotka myös ansaitsevat tulla nähdyiksi ja kuulluiksi. Pyrin aina haastamaan itseäni ja suhtautumaan avarakatseisen uteliaasti maailmaan, eri maihin, kulttuureihin ja kohtaamisiin. Toivon kanavieni kautta pystyväni lisäämään tietoa ja ymmärrystä eri paikoista sekä kumoamaan ennakkoluuloja – liittyipä ne sitten eri maihin tai vaikka naisten soolomatkailuun.

Mitä seuraavaksi?

Olen yrittänyt välttää uusien isojen tavoitteiden asettamista tai tarkempien matkasuunnitelmien tekemistä ennen kuin tämä saavutus oli totta. Toki minulla on bucket-listalle kerääntynyt uusia seikkailuja, joista kärjessä ovat varmasti erilaiset extreme-seikkailut kuten Nyiragongon tulivuoren ja Kilimanjaro-vuoren huiputus sekä kamelivaellus halki Gobin autiomaan. Lisäksi haaveissa on esimerkiksi kiertomatka Jemenissä ja roadtrip muinaista Silkkitietä pitkin.

Näiden seikkailujen rinnalla mielessä on kuitenkin alkanut kasvamaan isompia tavoitteita, tai pitäisi ehkä enemmin sanoa haasteita. Nimittäin haluan jatkuvasti haastaa itseäni tekemään uusia asioita, sellaisiakin, jotka aluksi pelottavat – puhumattakaan siitä, että joku sanoo, ettei minusta varsinkaan naisena siihen ole. Haluan viedä itseni sekä fyysisesti että henkisesti äärirajoille, nähdä mihin pystyn. Ehkä seuraavaksi opettelen lentämään tai purjehtimaan, tai matkustan maata pitkin läpi eri maanosien. Aika näyttää, mitä seuraavat seikkailuhaasteeni tulevat olemaan. Sen tiedän, etten koskaan asetu aloilleni.