Maailmanympärimatka – 10 kuvaa, 10 tarinaa

Maailmanympärimatkalla taisin olla silloin Chiang Maissa Thaimaassa, kun huomasin blogeissa kiertävän valokuvahaasteen iskeä kehiin 10 erilaista kuvaa etukäteen määritetyistä teemoista, kuten lentokoneen siivestä, matkaseurasta tai siitä hetkestä, joka saa hymyn huulille. Maailmanympärimatkalla ollessa en kuitenkaan jaksanut syventyä etsiskelemään sopivia kuvia matkakuvien joukosta (kuvia matkalta nimittäin kertyi tuhansia), mutta nyt kotiin palatessa (ja syyssateiden iskiessä) päätin tarttua haasteeseen ja käydä läpi maailmanympärimatkani ajalta kertyneitä valokuvia. Samalla hieman pureudun tuohon kuvanottohetkeen – mitä silloin tapahtuikaan tai mitä ehkä juuri silloin koin. Tässä siis 10 kuvaa ja 10 tarinaa maailmanympärimatkaltani:

1. Kuva lentokoneen siivestä

Kuva on napattu lennolta Papua-Uuteen-Guineaan, juuri ennen Port Moresbyn lentokentälle laskeutumista. Ikkunasta näkyi tummansininen Korallimeri ja Papua-Uuden-Guinean vehreä manner, josta kohoili hassunnäköisiä kumpareita. Rannikon tuntumassa korallit näkyivät selvästi turkooseina läntteinä yläilmoihin.

Ja voi tsiisus kuinka minua tuolloin jännittikään! En edes oikein tiennyt mikä minua jännitti, ehkä kokonaan uuden maan kohtaaminen, josta en tiennyt juurikaan mitään, enkä myöskään ollut kuullut monen siellä aiemmin käyneen. Eikä jännitystäni lieventänyt, että lähes tyhjässä lentokoneessa oli lähinnä vain bisnesmatkalla olevan näköisiä ukkeleita, jotka katsoivat minua kuin ihmetellen mitä ihmettä pikkutyttö oli yksin Papua-Uuteen-Guineaan matkaamassa.

2.Paras vahingossa onnistunut otos

Kuva on otettu Sansibarin valkoisilla hiekkarannoilla, jonne lähdin itsekseni aamulla kävelemään. Edellinen ilta juhlineen oli yksi koko matkani surkeimmista – mies, johon olin ollut hieman ihastunut, kertoi vähät välittävänsä minusta, ja mieluummin viettävänsä aikaa yhden supercoolin naisen seurassa. Aamulla herätessäni peilistä tuijottivat kyyneleistä punottavat silmäni, kroppa vaikutti turvonneen pullataikinaksi ja tunsin itseni kaikkea muuta kuin viehättäväksi. Sujautin aurinkolasit päähäni ja sarongin ympärilleni ja lähdin rannalle kävelemään kameran kanssa yksin ajatusteni kanssa.

Nappailin kuvia sieltä täältä rannalta, mutta kun puitteet näyttivät niin kauniilta, päätin ottaa muutaman kuvan itsestänikin kolmijalan avulla. Kännykkä oli unohtunut hotellille, joten laitoin kameraani 10 sekunnin ajastuksen ja yritin ehtiä kipittää mukaan kuvaan. Tarkoitukseni oli ottaa itsestäni muutama kuva selkä kameraan päin, siten että pinkki saronkini hulmuaisi takanani. Missään vaiheessa en tietoisesti poseeranut kameralle, mutta kun hotellille takaisin päästyäni kävin kuvia läpi, löytyi joukosta tämä kuva. Nähtävästi apea mieleni oli ainakin hetkeksi unohtunut rannalla kameran edessä juoksennellessani. Ja kuvaa tuijotellessani totesin edellisen illan apeuden jälkeen sittenkin näyttäväni ihan kivalta. Hitot siitä tyhmästä miehestä!

3. Luontokuva

Kuva on otettu viimeisenä aamuna Tansanian Ngorongoron luonnonpuistossa. Olimme lähteneet liikkeelle avokattoisella jeepillä jo ennen auringonnousua, ja Ngorongoro ei tälläkään kertaa pettänyt kauneudellaan. Mutta yksi odottamaton ja sitäkin unohtumaton luontonäytelmä teki vieläkin suuremman vaikutuksen. Tasangon poikki hiippaili leijonaperhe kohti juomapaikkaa, ja kolmen naaraan lisäksi mukana kulki maailman hellyyttävimmän näköisiä pieniä leijonapentuja – varmaan ainakin 10 pentua! Seisoimme kaikki ihan hiirenhiljaa jeepissä ja vain tuijotimme perheen puuhastelua. Pikkuleijonat telmivät yhdessä ja välillä säntäsivät jahtamaan mamman häntää, ja leijonanaaraat vahtivat tiivisti, että pennut kulkivat aivan heidän lähettyvillään juomapaikalle. Kuvan nappasin kädet täristen, eikä se varmastikaan ole mikään vuosisadan upein luontokuva, mutta ainakin tämän hellyyttävän hetken onnistuin taltioimaan kameralleni. Ngorongoro on muuten Afrikan paras paikka leijonien bongaamiseen!

4. Kuva, joka saa hyvälle tuulelle

Maailmanympärimatkan viimeisinä viikkoina suuntasin Ubudin lähelle Sebatun kylään paikallisen perheen luokse. Viimeisenä aamuna, kun olin jo sanonut hyvästit perheelle, ja odottelin perheen pojan käynnistelevän skootteriaan viedäkseen minut takaisin Ubudiin, huomasin kylätiellä kipittävän pieniä koululaisia. Menin lähemmäs tietä ja kaivoin kameran laukusta ottaakseni muutaman kuvan ohikulkevista lapsista. Mutta kun lapset huomasivat kamerani, he alkoivat kiljuen rynnätä eteeni kuvattavaksi. Eikä heidän riemullaan näyttänyt olevan rajoja, kun he poseerasivat ryhmänä minulle ja ihan omatoimisesti! Itse olin vain kyykistyneenä paikoilleni ja nauraen otin muutamat kuvat heistä ennen kuin Agus huikkasi minut skootterin kyytiin. Voin vieläkin kuulla lasten naurunremakan korvissani tätä kuvaa katsoessani!

5. Kuva matkaseurasta

Etelämantereen risteilyllä yhtenä päivänä rantautuessamme oli mahdollisuus kiivetä läheiselle kukkulalle maisemia ihailemaan. Lähdin kävelylle australialaisten matkaystävieni Vivianin ja Francescan kanssa, ja harpoin lumessa tottuneesti eteenpäin ylämäkeä. Kun pysähdyin ennen huippua huikkaamaan ystävilleni jotakin, huomasin heidän olevan armottoman paljon minua jäljessä. Heitä odotellessani otin tämän kuvan maisemasta, jossa näkyy G-Expedition aluksemme sekä matkaystäväni kipuamassa kohti huippua. Kun kysyin heiltä leikkimielisesti, että mikä keski niin kauan, niin he nauraen kertoivat tämän olevan heidän ensimmäinen lumikävely ja ihmettelivät miten pystyin etenemään niin nopeasti – he kun olivat liukastelleet ja meinanneet kaatua tämän tästä! Välillä sitä unohtaa, että Suomen talvessa on tullut joitakin erityistaitoja opittua, kuten lumessa kävely. 😀

6. Postikorttikuva

Boliviassa Andien vuoristossa retkiseurueemme pysähtyi vuoristojärven rannalle ottamaan kuvia. Näkymä oli kuin suoraan jostakin postikortista, niin uskomattoman upea se oli taustalla näkyvine vuorten huippuineen ja järvessä käyskentelevine vaaleanpunaisine flamingoineen. Yksi flamingo ruokaili aivan rannan vieressä, ja kyykistyin rannalle ottamaan flamingosta kuvaa. Odotin ja odotin, että flamingo nostaisi päänsä vedestä, mutta turhaan. Sillä oli selvästi nälkä! Aloin jo tuskastumaan odotteluun, ja kun viimein flamingo nosti päänsä, räpsin tuon parin sekunnin aikana kuvia kuin hullu. Mutta arvaatteko mitä – niissä kuvissa, joissa flamingon pää on kauniisti ylhäällä, flamingo päätti ruikata ruuansulatuksensa tuotokset ulos. Eiiih, se siitä haaveilemastani postikorttivalokuvasta! 😀 Tämä kuva on siitä, kun flamingo työnsi jo päänsä takaisin pinnan alle.

7. Kuva yläilmoista

Tätä kuvaa katsoessani vatsanpohjassa vieläkin muljahtaa ikävästi ja voin melkein aistia tuon pelonsekaisen tunteen lentokoneesta alas syöksyessäni. En ole kokenut elämässäni mitään niin jännittävää kuin laskuvarjohyppy Uudessa Seelannissa. Lentokoneen sisällä vielä hymyilin jännittyneenä, mutta kun lentokoneen ovi avautui ja roikuin hyppykaverini valjaista ovesta ulos, pakokauhu valtasi mieleni hänen laskiessa ääneen “one-two-three” ja tietäen hänen kohta kiepauttavan meidät ovesta ulos lähes 50 sekunnin vapaapudotukseen kohti maata. Ja voi taivas miten kammottavia nuo ensimmäiset pari sekuntia hypystä olivatkaan – en todellakaan tiennyt missä on taivas ja missä on maa! Eli tässäpä kuvaa yläilmoista ainakin hyvin erilaisesta kuvakulmasta kaikin tavoin!

8. Fiilistelykuva palmun alla

Fidzin saarihyppelyllä viimeisenä kokonaisena päivänä Naculan saarella löhöilin tyytyväisenä kahden palmun väliin viritetyssä riippumatossa kirjaa lukien. Edessä näkyi turkoosi meri ja trooppiset linnut visertivät kauniisti. Jossakin vaiheessa tämän paratiisi-idyllin rikkoi kova kopsahdus. Säikähdin, ja hyvä etten kierähtänyt riippumatosta maahan. Hetken kuluttua tajusin kopsahduksen tulleen palmusta aivan viereeni pudonneesta kookospähkinästä, ja tämän tajutessani ryntäsin kookoksen kimppuun. Olin nimittäin juuri aamulla haaveillut tuoreesta kookosvedestä, mutta majapaikassani ei ollut kookoksia tarjolla. Nyt kuitenkin yksi pähkinä putosi kirjaimellisesti syliini, ja kuin tilauksesta pihamaalla liikkuvalla remonttipojalla oli viidakkoveitsi mukana ja hän avasi kookospähkinän minulle. Voi nam! Tässä kuvassa kookosvedet on jo juotu ja alan kovertamaan hedelmälihaa pähkinän sisältä syödäkseni pienen välipalan.

9. Hyvää huomenta -kuva

Monia aamukuvia maailmanympärimatkalta löytyy, mutta yksi aamu on jäänyt erityisen hyvin mieleeni. Nimittäin kuumailmapallolento auringon noustessa Serengetin tasangon ylle! Olin haaveillut kuumailmapallosta jo pienen ikuisuuden, ja aiemmin näytti jo siltä, etten kyseisenä aamuna sittenkään pääse osallistujien puutteen vuoksi toteuttamaan tätä haavettani. Joten olinkin aivan superinnoissani kun vielä pimeällä suuntasin kuumailmapallopaikalle ja näin jättikokoiseen palloon puhallettavan yhä enemmän ja enemmän kuumaa ilmaa. Ja voi taivas miten upea kokemus koko lento olikaan! Pienestä kuumailmapallokorista katsottuna koko maisema näytti epätodelliselta, kuin unelta, ja ainoastaan ajan eteenpäin kulumisesta muistutti horisontista hetki hetkeltä nouseva ja yhä kirkkaampana paistava aamuaurinko. Siinä oli hyvän huomenen toivotusta kerrakseen!

10. Lempikaupunkini

Kuvaa lempikaupungistani maailmanympärimatkan ajalta jouduin miettimään kaikista pisimpään tämän postauksen kuvia valitessani. Ensin olin kallistumassa Buenos Airesiin, josta pidin aivan hurjasti, mutta lopulta kallistuin sittenkin Singaporeen. Nimittäin vähän ennen tämän kuvan ottamista olin fiilistellyt Singaporea kattoterassibaarissa ja todennut itselleni, että tänne voisin ehdottomasti muuttaa. Päädyinpä jopa selailemaan kännykän kautta Singaporen vuokra-asuntojen tarjontaa. Joten tämän perusteella sanoisinkin Singaporen olleen yksi lempikaupungeistani tällä huikealla reissulla!