Etelä-Afrikan Cederbergistä matka jatkui aamuvarhaisella kohti Namibian rajaa. Yö tosin vietettiin vielä Etelä-Afrikan puolella, mutta kirjaimellisesti vain kivenheiton päässä leirintäalueesta oli Namibian raja. Itseasiassa vain leirintäalueen vierestä kulkeva Orange River erotti nämä kaksi maata toisistaan, ja tämän joen yli pystyi tähän aikaan vuodesta helposti kahlaamaan ilman rajatarkastuksia suoraan Namibian puolelle. Eipä sillä, että sinne kukaan olisi halunnut jäädä seikkailemaan – siinä missä joen Etelä-Afrikan puolelta löytyy taloja ja elämää, näytti Namibian puoli olevan kuivaakin kuivempaa autiota seutua.
Namibian rajan läheisyydessä huomasi myös selkeästi lämpötilaeron. Siinä missä Cape Townissa tai Cederbergissä lämpötilat yöllä laskivat reippaasti, oli Orange Riverillä lämpötila koko yön reippaasti 20 asteen paremmalla puolella. Ja heti aamulla auringon noustetta lähestyvän kuumuuden saattoi aistia. Onneksi heti aamusta ei tarvinnut lähteä kohti seuraavaa paikkaa, vaan aamupäivä oli jätetty vapaille aktiviteeteille. Osa porukastamme suuntasi kanoottiajelulle joelle, mutta osa taas päätti jäädä vilvoittelemaan leirintä-alueen rannalle. Toisin kuin monella muulla makean veden alueella Afrikassa, tässä joessa pystyi uimaan ilman pelkoja vaarallisista taudeista. Niinpä aamupäivä kuluikin joessa pulikoiden ja sen yli parikin kertaa kahlaten Namibian puolelle – muista vesileikeistä puhumattakaan.
Kuitenkin keskipäivän lähestyessä oli aika heittää bikinit rinkan pohjalle, valmistaa itselle nopeasti eväsleivät ja kiivetä Landon kyytiin. Edessä olisi nimittäin vielä virallinen rajanylitys Namibian puolelle.
No Comments