Kaupallinen yhteistyö: S-ryhmän ravintolat
Kuinka tehdä arki-illasta asteen verran loisteliaampi? No tietenkin sopimalla dinnerideitit ystävän kanssa asteen verran tyylikkäämpään paikkaan kuin normaalisti. Nimittäin kun paikassa on puitteet kohdillaan, alkaa arkipäivän kiire nopeasti unohtumaan taka-alalle – on se sitten paikan miljöö, menu, tunnelma tai vaikka upeat maisemat, joilla ravintola erottuu muista ja tarjoaa vierailijoilleen oman henkisen keitaan ja pienen pakopaikan arjen pyörityksestä.
Loisteliaat puitteet, mutta vieläkin upeammat näkymät
Yksi ravintola minne Helsingissä olen useamman kerran vienyt luokseni vierailulle tulleet ystävät tai sukulaiset on Ravintola Loiste – varsinkin silloin, jos on jotakin kippistelemisen aihetta. Nimittäin Helsingin paraatipaikalta, Original Sokos Hotel Vaakunan ylimmästä 10. kerroksesta löytyvään ravintolaan on joka kerta yhtä mutkatonta mennä, ei pelkästään täydellisen sijaintinsa vaan myös välittömän tunnelmansa puolesta. Iso ravintolasali henkii 50-luvun arvokasta tunnelmaa, ja sisään kävellessä voi vieläkin aistia ripauksen mennyttä aikaa. Ensimmäiset vieraat täällä olivat muuten vuoden 1952 Helsingin olympialaisiin saapuneita arvovieraita, mutta tänä päivänä Loisteessa ei tarvitse jäykkistellä ja hameen tai solmion liepeitä suoristella, sillä ilmapiiri on ennemminkin leppoisa – henkilökunta hymyilee, katsoo silmiin, ja kyselee kuulumisia samalla kun kertoo, että iltaisin menulta löytyy suomalaisen keittiön herkkuja ja Vaakunan klassikkoreseptejä.
Ja kun omasta pöydästä vilkuilee hieman viereisiin pöytiin, voi huomata paikalla olevan illallistamassa kaikenlaista seuruetta aina virallisista työporukoista jopa neljän sukupolven perhetapaamisiin vauvasta vaariin ja pienistä sekä suuremmistakin ystäväporukoista toisiaan silmiin tuijotteleviin pariskuntiin. Tosin Ravintola Loisteen puitteissa pöytäseura saattaa kyllä valitettavasti jäädä välillä kakkoseksi ravintolasta avautuville maisemille – nimittäin Loisteen isoista ikkunoista avautuvat huikeat näköalat Helsingin ylle. Eipä varmastikaan näin keskustassa ole toista ravintolaa, jossa pystyisi illallistamaan näin upeilla näkymillä varustetussa ikkunapöydässä!
Hetki ystävälle arjen keskellä
Näille näkymille huokailemmekin ystäväni kanssa samalla kun kippistämme pitkästä aikaa näkemiselle. Olen itse elänyt koko vuoden aivan liian stressaavaa elämää työputkessa, jossa ei ole paljoa sivuille vilkuiltu vapaa-ajan perään liian lyhyeksi jääneistä yöunista puhumattakaan. Mutta kuohuviinilasillista maistellessani alan ymmärtää, ettei omaa elämääni voi mitenkään verrata siihen myllerrykseen mitä pienen vauvan vanhempien elämä saattaa ollakaan – kai ainakin aikamoista muutosta ja uuteen opettelua, unettomia öitä ja stressiä kaiken huolen keskellä. Ei ihme, että siinä oma vapaa-aika unohtuu, eikä enää edes välttämättä muista, milloin olisi syönyt aterian kaikessa rauhassa ilman keskeytystä.
Vaikka tarkoitusperäni taisivat olla alunperin hyvin itsekkäät kun pyysin ystävääni illalliselle kanssani, olin lopulta jopa liikuttunut siitä, kuinka tärkeä hetki ystävälleni tämä dinnerille lähtö olikaan – ensimmäisen kerran sitten vauvan syntymän hän lähti testaamaan, miltä tuntuu jättää baby hetkeksi kotiin iskälle hoitoon ja ottaa hetki omaa aikaa. Huomasinkin miettiväni, että vaikka en niinkään ystävieni vauva-arkea pysty jakamaan, kun oma elämäni on töiden vastapainoksi lähinnä matkoja ja sinkkuelämän outouksia, voin sentään olla se ystävä, joka muistaa muistuttaa myös oman ajan tärkeydestä kaiken kiireen keskellä ja tarjota ystäville hetki aikuista jutteluseuraa vaikkapa juuri illallispöydän ääressä.
Löydämme ystäväni kanssa nopeasti menuvaihtoehdoista suosikkimme – Klassikkomenu sisältää nimensä mukaisesti Ravintola Loisteen vuosikymmenen varrella hyväksi havaitsemia reseptejä. Alkupalaksi herkuttelemme Loisteen kokonaisilla katkaravuilla kolmella tapaa ja sitruuna-aiolilla ennen kuin jatkamme pääruuan kimppuun: Loisteen pippuripihvi kermaisella pippurikastikkeella ja peruna-porkkanaröstillä maistuu täydellisestä täyteläisen punaviinin kera ja toteamme ystäväni kanssa yhteen ääneen, että milloinhan olisi viimeksi tällaisen kombon saanut valmiina eteensä, kotona kun pihvin paistamiset ovat syystä, toisesta tai kolmannesta jääneet. Omalla kohdallani lähinnä laiskuuteen, kun sinkkutaloudessa ei ole huvittanut pelkästään itselle alkaa pihviä tuunaamaan ja ystävälläni taas vauvan tulo taloon on saanut kotikokkaushetkenkin tuntumaan arjen suurelta suoritukselta. Pihvin ja punaviinin yhdistelmä saakin meidät vannomaan, että tällaisia ystäväiltoja ravintolan illallispöydän ääressä järjestäisimme jatkossa useamminkin.
Jälkiruuaksi tilaamaani raparpericrumblea ja vaniljajäätelöä odotellessa katselen lumoutuneena Helsingin ylle lipuvia tummanpuhuvia pilviä ja alati mustuvaa maisemaa, ja huomaan miettiväni, kuinka tunnelmalliselta kaupungin valot voivatkaan näyttää tummuvassa illassa.
Original Sokos Hotel Vaakuna, Kaivokatu 3, Helsinki
10 Comments
Karri
30.8.2018 at 20:44Ravintola Loiste on kyllä aivan mahtava mesta. ? Kaiken kruunuksi ? aterioidessa ehtii ihastella Helsingin maisemia muiden kattojen yläpuolella. ?
Juhlin ex-ystävän kesken viimeisintä vuoden vaihtumista just Ravintola Loisteessa. Oli kyllä huikeeta nähdä 10.kerroksesta Uudenvuoden juhlinta & väkijoukko autoilta suljetulla Manskun pätkällä. ?
Samalla sai kokea Ravintola Loisteen kodikkuuden kaiken tuon Uudenvuoden juhlan & melskeen keskellä. ?
Anna-Katri
1.9.2018 at 18:14Voin kuvitella hyvin miten upeaa tuolta on ollut katsella uuden vuoden juhlintaa ja ilotulitteiden loistetta, kun ikkunatilaa riittää varmasti kaikille! Ja paikan puitteet sopivat kyllä täydellisesti juhlaankin!
Nicola
30.8.2018 at 20:59Kuulostaa niiin hyvältä.! 🙂
Anna-Katri
1.9.2018 at 18:13Loiste on kyllä paikka jossa piipahtaa kerran jos toisenkin, ja nuo näkymät on kyllä huikeat!
Eve, Jetlaggies
6.9.2018 at 14:01Helsingin kattojen yllä on aina yhtä leppoisan ihanaa viettää aikaa ja maisemat ovat kohdillaan:) Toinen hyvä Helsingin keskustan ihailupaikka on muuten Simonkentän Scandicin kattoterassi siinä ihan vastapäätä (en kyllä tiedä saako sieltä juomaa kummempaa palanpainiketta). Löysin sen vasta vähän aikaa sitten ja on tullut pidettyä siellä sadetta kuin ihailtua poutapilviäkin.
Anna-Katri
9.10.2018 at 23:02Kattojen yllä sijaitsevissa ravintoloissa on vain sitä omanlaista tunnelmaa niine näkymineen! Mutta niitä on Helsingissä aivan luvattoman vähän. Itse tykkään kyllä Loisteesta sen sijaintinsa vuoksi, toinen suosikki on myös Torni näköalojensa puolesta. 🙂
Ne Tammelat
6.9.2018 at 16:20Kattoravintolat ovat parhaita! Omia suosikkejani ovat Kampin Korttelin Sandro ja nyt kesällä tutuksi tuli myös Savoyn terassi. Täytyykin pitää tämä mielessä, kun seuraavalla kerralla on suunnitteilla jotain pienempää tai isompaa illanviettoa!
Anna-Katri
9.10.2018 at 23:03Tuolla Kampin Sandrossa en ole käynytkään, joten täytyypä seuraavalla kerralla pitää sekin mielessä. Olen tosin mieltänyt Kampin keskuksen paikat enemmän lounaspaikoiksi. 🙂
VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA
9.9.2018 at 08:17Namnam! Tällä paikalla on mulle erityisen tärkeä merkitys, sillä vuonna 2011 olin lähdössä ammattikorkean kautta töihin Maltalle ja yövyttiin silloin Vaakunassa. Muistan miten fiilisteltiin kattoterassilla yöllä huomista lähtöä ensimmäisellä ulkomaan matkalle kauemmaksi. Siitä se reissukärpänen sitten puri. 🙂
Anna-Katri
9.10.2018 at 23:04Oooo, voin niin kuvitella tuon fiiiliksen! Itse yövyin Sokos Hotel Albertissa pari vikaa yötä ennen maailmanympärimatkalle lähtöä ja edelleenkin tulee perhosia mahaan kun muistelen niitä lähtöä edeltäviä hetkiä. 🙂