Sairastuminen matkalla – ja kuinka selvisin

Nyt ei tule terveisiä maailmalta vaan ihan kotoa sängyn pohjalta. Rooman matkan jälkeen nimittäin ei mennyt kuin vajaa vuorokausi ja ärhäkkä flunssa tainnutti minut lepäämään. Ja tätä lepäilyä olenkin nyt jatkanut tänään viidettä päivää. Tällä hetkellä kuume näyttäisi madaltuneen suht normaalille tasolle, ja vaikka pää tuntuu edelleen kuin joltakin pönttö-örvelöltä, en enää vain jaksanut maata sängyssä nukkuen ja tuijotellen maailman karseinta hömppää nettitv:stä. Päätinkin tulla kirjoittelemaan yhdestä kysytystä aiheesta tänne blogin puolelle – nimittäin sairastumisista matkoilla. Vaikka tällä kertaa flunssa iskikin vasta matkan jälkeen, olen myös matkoilla joutunut kokemaan sairastumiset. Tässä 5 erilaista sairastapausta ympäri maailmaa ja kertomukseni siitä, kuinka selvisinkään:

1. Vatsatauti Thaimaassa

Matkailijan varmasti yleisin sairastuminen matkoilla on erilaiset vatsataudit ja niistä jonkinasteiset ruokamyrkytykset. Olen itse selvinnyt näiltä onneksi aika vähällä, sillä vatsani tuntuu kestävän suht hyvin eri maiden pöpöjä. Ensimmäisen kokemukseni tästä sain kuitenkin ensimmäisellä yksin matkallani Thaimaassa. Keskellä yötä heräsin järkyttävään vatsakramppiin ja vietinkin loppuyön kylpyhuoneen puolella. Asiaa ei auttanut fakta, että olin bookannut seuraavalle aamulle speed boat -kuljetuksen toselle saarelle. Yön aikana mielessäni jyskyttikin ajatus, miten ihmeessä selviäisin siitä ja vieläpä yksin. Aamuun mennessä olo onneksi hieman tasoittui, ja vaikka fyysisesti olin heikossa hapessa, selvisin Imodiumin ja pahoinvoinnin estolääkityksen avulla parin tunnin laivamatkasta.

Jälkikäteen olinkin suht ylpeä itsestäni – vaikka kokemus oli karmea, olin kuitenkin selvinnyt omatoimisesti tästä koettelemuksesta. Vastaavan voimakkaan vatsataudin koin seuraavan kerran Madagaskarilla, ja silloin osasin jo suhtautua yön kauheuteen sillä, että todennäköisesti aamuun mennessä oireet häviävät ja niin onneksi kävikin.

Vinkki: Vatsataudin ensioireisiin ei kannata heti ottaa lääkettä, vaan antaa kaiken tulla ulos niin pahalta kuin se tuntuukin. Jos vatsatautiin liittyy kuumetta, varsinkin korkeaa, kannattaa silloin kipin kapin hakeutua lääkäriin ja saada mahdollisesti antibiootit vatsassa jyllääviä bakteereita vastaan. Nesteytyksestä kannattaa huolehtia ekstrahyvin, sillä varsinkin lämpimissä maissa kuivuus yllättää nopeasti. Mukaan matkoille kannattaakin ottaa ensiapuun pari pakettia apteekista saatavia nesteytysjauheita, ja vatsataudin iskiessä sekoittaa niitä veteen. Jos taas vatsataudin pahin vaihe tuntuu jo menneen ohi, ja sinun on pakko esim. siirtyä paikasta toiseen, voi silloin Imodiumista ja pahoinvoinnin estolääkityksestä olla hetkellistä apua.

2. Flunssa Chilessä

Etelämantereen risteily oli juuri päättynyt ja lensin Chilen Santiagoon. Lentomatkan aikana flunssan ensioireet alkoivat vaivata ja seuraavana päivänä flunssa vei totaalisesti sängyn pohjalle. Kuulostelin oloani pari päivää lepäillen, mutta kun olo muuttui kuumeiseksi ja flunssa tuntui vain pahenevan, suuntasin lääkäriin – silläkin uhalla, että en puhunut espanjaa. Google-translatorin avulla pääsin kuitenkin lopulta vastaanotolle ja pienten selittelyiden jälkeen sairaalasta onneksi löytyi englanninkielen taitoinen lääkäri. Selvisi, että ylähengitystien infektio oli muuttunut poskiontelotulehdukseksi (niin kuin minulle yleensä tuppaa käymään), ja sain tähän sopivat lääkkeet, jotta oloni helpottaisi. Viikko Santiagossa kului kuitenkin sängyn pohjalla, mutta onneksi lopulta lääkkeet tehosivat ennen kuin jatkoin matkaani Pääsiäissaarelle.

Vinkki: Matkalla ollessa flunssaan kannattaa suhtautua alkuun kuten kotonakin: levätä ja kuulostella oloa. Jos oireet eivät hellitä tai pahenevat, kannattaa silloin mennä lääkäriin tarkistamaan tilanne ja saamaan lievitystä oireisiin sopivien lääkkeiden muodossa. Monissa maissa apteekista saa suoraan ties mitkä reseptilääkkeet, mutta omalääkärinä ei kannata itselleen kovin pitkään toimia vaan hakeutua ammattilaisten luoksi. Mukaan matkalle kannattaa kuitenkin aina pakata särkylääkkeitä (ibuprofeiini & paracetamol) sekä jos sinulla on taipumusta tukkoisuuteen kuten minulla, matkalla hyvänä ensiapuna toimii erilaiset nenäsuihkeet (erityisesti lennoille) sekä esim. Duact.

3. Haaveri Botswanassa

Olin juuri palannut ryhmäni kanssa yön yli kanoottiretkeltä Okavangon Deltalla, ja kannoin ryhmäläisten kanssa tavaroitamme kanootista autoon. Yhdellä kantokeikalla iskin varpaani maassa sojottaneeseen keppiin, joka sivalsi isovarpaani pään auki ja samalla halkaisi kynnen. Verta alkoi pulputa valtoimenaan ja könkkösin yhdellä jalalla äkkiä vesipulloni luokse ja kaadoin sen suoraan varpaani päälle. Kohta ryhmässämme ollut eläinlääkäri otti ohjat käsiinsä, sillä haava oli sen verran syvä. Tikkejä siihen ei eläinlääkärin arvion mukaan tarvinnut, joten haava puhdistettiin desinfioivalla aineella ja päälle laitettiin suojaava side. Safariautossa jouduin istumaan jalka ylhäällä ja kipua varten vedin ties mitä namibialaisia särkylääkkeitä.

Seuraavina kahtena päivänä sidekääre vaihdettiin ja haava puhdistettiin, ja kiitin onneani, että ryhmässä oli osaavia henkilöitä, sillä en itse pystynyt alkuun haavaa hoitamaan kivun vuoksi. Ja varsinkin haaverin jälkeisenä päivänä siteen vaihto sai koko leirin nuotioalueen näyttämään siltä, kuin siinä olisi teurastettu jokin pieni eläin (ja omasta huudostani päätellen lähellä tätä kuvitelmaan oltiinkin). Kun pääsimme seuraavaan isoon kaupunkiin, könkkäsin apteekkiin hakemaan antibiootteja, ja vaikkei niitä turhaan kannata syödä, oli se kuitenkin näissä Afrikan pölyisissä ja likaisissa leiriolosuhteissa, kuuman kosteasta säästä puhumattakaan, tärkeää haavan paranemisen kannalta. Kun haava oli hieman umpeutunut, pidin huolen, että haava saattoi hengittää, ja aina tilaisuuden tullen poistin sen ympäriltä siteen. Leirintäalueella puuhastellessa ja suihkussa käydessä kuitenkin suojasin haavan hyvin siteen päälle laitetulla muovipussin palalla. Pari viikkoa jouduin haavaa putsailemaan ja tarkkailemaan, mutta viimeistään Sansibarilla huomasin päässeeni eroon tästä ikävästä vaivasta.

Vinkki: Missä tahansa liikkuukaan, kannattaa mukana kantaa pientä ensiapulaukkua, sillä koskaan ei tiedä mitä käy. Mukaan kannattaa pakata edes pieni purkki desinfioivaa ainetta, laastareita, eri kokoisia steriilejä harsotaitoksia, teippiä ja elastista harsosidettä. Haavan hoitoon vesi on usein paras apu, mutta matkalla ollessa kannattaa maasta riippuen suosia pullotettua vettä tähän. Haavan paranemista kannattaa seurata tarkasti, ja jos se alkaa märkimään tai matkakohteen olosuhteiden vuoksi tulehduksen todennäköisyys on suuri, kannattaa piipahtaa lääkärissä tai apteekissa hakemassa sopivat antibiootit paranemista nopeuttamaan.

4. Migreenikohtaus Italian Alpeilla

Kesäisellä Euroopan roadtripillä olin juuri päässyt pitkän ajomatkan jälkeen istahtamaan ravintolaan pienessä alppikylässä. Odotellessani pizzaa eteeni, alkoi toisesta kädestäni mennä tunto. Kohta puutumisen tunne ulottui toiselle puolelle kasvojani, ja puheeni alkoi sammaltaa. Aloin panikoimaan. En tiennyt mikä ihme minuun iski, ja pelkäsin jonkinasteista halvaantumista. Ravintola soitti ambulanssin paikalle ja kohta minua kiidätettiinkin ties mihin laitteisiin kiinnitettynä ambulanssilla pitkin kiemuraisia vuoristoteitä. En tiedä kuinka pitkä matka läheiseen sairaalaan oli, mutta tuo matka ja ambulanssin ääneet vilkkuvine valoineen on piirtynyt mieleeni yhtenä pelottavimmista kokemuksista.

Kun minua siirrettiin paareilla sairaalan käytävillä tunsin kirkkaiden kattovalojen aiheuttavan järkyttävää vihlontaa päässäni. Silloin tajusin – ehkä kyseessä olikin migreenikohtaus, joka kohdallani oli iskenyt vain kerran aiemmin, mutta silloin lähes yhtä voimakkaana. Olin jo vuosien aikana unohtanut koko migreenin olemassa olon, mutta nyt sain siitä kammottavan muistutuksen. Sairaalatarkastusten jälkeen sain samaa migreenilääkettä, mitä minulle oli Suomessa aikoinaan määrätty, ja kohta oireet alkoivat helpottaa. Parin tunnin jälkeen pääsin sairaalasta pois hotellille lepäämään. Tuon kokemuksen jälkeen olen aina joka ikisellä matkallani kantanut mukanani pari tablettia migreenin estolääkitystä, jonka muistan nyt ottaa heti jos oireita vähänkään ilmenee. Onneksi näitä kertoja ei ole ollut kuin muutama viimeisen viiden vuoden aikana.

Vinkki: Älä koskaan lähde matkalle ilman vakituista lääkitystäsi, ja pidä lääkkeet aina käden ulottuvilla oli kyseessä sitten vain lyhyt piipahdus majapaikasta ulkoilmaan. Tämä korostuu yhä enemmän silloin kun olet kaukana sivistyksestä ja matka lähimpään sairaalaan on pitkä. Jos omassa olossa huomaa jotain erityisesti poikkeavaa, kannattaa aina suunnata lääkäriin tarkistuttamaan tilanne. Omista sairauksista ja lääkityksistä vaikuttavine lääkeaineineen kannattaa ottaa matkalle aina mukaan englanninkielinen lista (vaikka puhelimeen tallennettuna), jotta eri kielisissä maissa tilanteen selvittäminen on helpompaa.

5. Lääkeyliherkkyys Perussa

Olin viettänyt päivän Machu Picchulla, kun seuraavana aamuna Aquas Calientes kylässä herätessäni minuun oli iskenyt flunssa jäätävän kipeän kurkun kera. Majapaikka soitti paikallisen poppamiehen paikalle ja hän antoi minulle salkustaan joitakin lääkkeitä kurkkukipuun sekä antibiootteja flunssaan. Kiltisti popsin pillereitä poskeeni ennen kuin tästä vuorokauden päästä voimakkaat lääkkeet saivat kroppani sekaisin. Kroppani alkoi hylkiä kaikkea vatsaan päätyvää, enkä lopulta pystynyt enää ottamaan edes kulausta vettä, kun jäätävä vatsakramppi iski heti. Tiesin, että minun tulisi saada vatsaani nopeasti jotakin täytettä, sillä lääkkeille herkistynyt tyhjä vatsa ja uhkaava kuivuminen ei ollut paras yhtälö korkean ilmanalan kanssa lähes 3 400 metrissä sijaitsevassa Cuscossa. Lopulta mieleni alkoi tekemään vesimelonia (don’t ask why), ja lopulta sellainen minulle löydettiin paikallisilta markkinoilta. Vaikka vettä mahani ei sietänyt, jostakin ihme syystä vesimeloni pysyi sisälläni. Sitä nakersin pitkin iltaa pienissä erissä, ja lopulta pystyin kulauksittain alkamaan juomaan nestettä. Sanomattakin selvää, että tämän jälkeen en laittanut perulaisia lääkkeitä enää kurkustani alas, ja onneksi flunssakin alkoi helpottamaan.

Vinkki: Kuten kohdassa 2 jo mainitsinkin, perusflunssaan kannattaa suhtautua kuten kotona (lepäillen ja oloa kuulostellen), eikä heti kiiruhtaa popsimaan lääkkeitä – varsinkaan hevoskuuria outoja paikallisia antibiootteja. Eri maissa lääkkeet ja varsinkin niiden annostukset voivat olla hyvin erilaisia, eikä koskaan tiedä miten oma kroppa tulee reagoimaan. Jos sinua yhtään epäilyttää saamasi lääkkeet tai hoito, voi tarpeen tullen olla paikallaan kilauttaa suomalaiselle lääkärille ja kysyä neuvoa (esim. yksityisiltä lääkäriasemilta saa myös puhelinaikoja). Jos lääkekuuri on pakollinen, kannattaa vatsan kuntoon kiinnittää erityistä huomiota esim. maitohappobakteereilla eikä popsia lääkkeitä tyhjään vatsaan.

+ Malariaepäily Suomessa

Olin palannut ensimmäiseltä Afrikan matkaltani Suomeen, kun flunssa alkoi vaivaamaan. Flunssan oireet hälvenivät mutta kuumejaksot tulivat ja menivät. Kävin pari kertaa lääkärillä, ja ensimmäisen perusflunssadiagnoosin jälkeen seuraava lääkäri alkoi epäillä jotain muuta tartuntaa, kun selvisi että olen ollut lähiaikoina malaria-alueella Afrikassa. Lopulta minulle kirjoitettiin lähete sairaalaan malariatarkkailuun, jos kuumepiikkejä vielä ilmenisi. No sehän tuli jo seuraavana iltana, ja lähes 40 asteen kuumeessa hortoilin taksilla lähimpään sairaalaan.

Sairaalassa vietin pitkän ja raskaan yön, kun kuumeisesta kropastani otettiin verinäytteitä pitkin yötä ja lääkärit kävivät kyselemässä minulta ties mitä kysymyksiä. Aamulla ympärilläni seisoi pari lääkäriä ja hoitajaa minulle ilmoittaen, ettei kyseessä ole ainakaan malaria, mutta koska he eivät ole saaneet selville tautiani, minut siirrettäisiin trooppisten tautien osastolle päivän aikana. Aamupäivällä päänsärkyni vain kasvoi kipulääkkeistä huolimatta ja lopulta he päättivät kuvata vielä pääni. No ei siellä mitään trooppista ötökkää ollut, vaan otsaontelontulehdus pitkittyneen poskiontelotulehduksen seurauksena: Sain syyttää vain itseäni, sillä matkan jälkeen en ollut pysähtynyt lepäämään ja sairastamaan flunssaa, vaan suoritin töitä ja arkea vimmalla.

Vinkki: Oli kipeänä sitten matkalla tai kotona, kannattaa kropalle antaa aikaa palautua. Matkalla usein tuntuu, ettei halua tuhlata päivääkään sängyn pohjalla oli olo sitten mikä tahansa, mutta joskus ne pari lepopäivää voivat antaa mahdollisuuden nauttia loppulomasta täysillä, eikä puolikuntoisena höseltäen. Maissa, joissa on trooppisten tautien vaara, kannattaa aina suojautua estolääkityksellä, hyttysmyrkyillä ja pitkillä vaatteilla. Jos näistä huolimatta oidot oireet ilmenee, kannattaa lääkäriin suunnata heti ja kertoa matkustustaustastaan.