Menu
Yksinmatkailu

Yksinmatkailu – miksi jokaisen tulisi kokeilla edes kerran elämässä

Tiedän kokemuksesta, että kaikista vaikeinta yksinmatkailussa on tehdä päätös lähteä sille ensimmäiselle matkalle yksin. Jännittää, pelottaa. Mitä jos en selviydykään? Mitä jos jotain pahaa tapahtuu, kun olen yksin? Eikä asiaa auta tuttujen ja jopa tuntemattomien utelut suunnittelemastasi yksinmatkasta: “Eikö sinua pelota?” “Herrajestas, eihän se ole turvallista, varsinkaan naiselle! Mietihän nyt vielä!”

Mutta oman jännityksen, saati sitten muiden mielipiteiden, ei kannata antaa vaikuttaa päätöksentekoon. Se ensimmäinen matka yksin tulee nimittäin olemaan, jos ei oman elämän kokonaan muuttavaa (niin kuin minulle), on se ainakin silmiä avaava ja omalla tavallaan hyvin voimaannuttava kokemus. Sen jälkeen tuntuu siltä, kuin mikä tahansa on mahdollista! Tässä viisi syytä miksi kaikkien tulisi edes kerran elämässään matkustaa yksin:

Olet vapaa matkustamaan minne tahansa

Kun matkalle lähtee jonkun toisen kanssa, saati sitten isomman porukan, joutuu jo ennen matkaa tekemään useita kompromissejä. Ehkä olet se, joka aina myöntyy toisten tahtoon, oli kyseessä sitten matkakohde tai aktiviteetit mitä toiset haluavat kokea. Ja jo pelkästään matkabudjetin ja matka-ajankohdan yhteensovittaminen saattaa käydä työstä ennen matkaa. Mutta kun olet lähdössä yksin matkalle, huomaat, että yhtäkkiä koko maailma on sinulle auki, juuri silloin kun haluat. Minne haluaisinkaan matkustaa? Mistä matkakohteesta olen aina haaveillut? Minne haluaisin ensimmäisenä matkustaa, kun ei tarvitse ottaa kenenkään muun toiveita huomioon?

Yksinmatkaillessa onkin vapauttavaa huomata, että saat kerrankin luvan kanssa olla itsekäs ja päättää oman maun mukaan minne matkustat.

Tapaat uusia ihmisiä

Ennen matkalle lähtöä saatat jännittää, että kuinka yksinäinen oletkaan matkalla ollessa. Se pelko on usein turha, sillä yksinmatkaillessa harvoin on oikeasti yksin – ellet sitä sitten oikeasti halua. Yksin matkalla ollessa tutustuu helposti toisiin yksin reissaaviin, sillä samanlainen tilanne yhdistää. Myös muut matkailijat ja jopa paikalliset tuntuvat olevan avoimempia yksinmatkailijoita kohtaan, ehkä heitä kiinnostaa kuulla, miten olet päätynyt matkalle yksin tai millaisella seikkailulla oletkaan. Ihmiset ovat yleensä myös auttavaisia varsinkin yksinmatkailevaa naista kohtaan. Huolimatta kielimuureista tai kulttuurieroista, saatat saada nopeasti uusia ystäviä eri puolilta maailmaa, kun vain olet avoin uusille kohtaamisille.

Yksinmatkaillessa paras varuste missä tahansa maailmassa reissatessa on usein hymy. Se tekee sinusta avoimen ja hyvällä tavalla itsevarman. Vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan, hymyillessä olet helpommin lähestyttävä muiden silmissä.

Tulet itsevarmemmaksi

Varsinkin ensimmäisen yksinmatkasi jälkeen itsevarmuutesi kasvaa silmissä ja saatat palatakin kotiin henkisesti muuttuneena. Kun huomaat selviytyväsi yksin uudessa paikassa ja erilaisissa tilanteissa, antaa se roppakaupalla luottamusta itseäsi kohtaan. Matkalla joutuu silloin tällöin kohtaamaan uusia tilanteita – vaikkapa myöhästyt bussista, ravintolassa saat eteesi vieraalla kielellä olvan ruokalistan tai yrität ahtautua pieneen vessakoppiin rinkka selässäsi. Mutta kun saat haasteen toisen perään ratkaistua, huomaat että olit etukäteen jännittänyt ihan turhaan sitä, miten selviydytkään yksin.

Toki yksinmatkailun kääntöpuoli on, että joudut todella huolehtimaan itse kaikesta matkan suunnitteluun ja organisointiin liittyen, mutta takaan sen, että se voi myös olla elämäsi muuttava kokemus – jos selviät vieraassa maassa eteen tulevista tilanteista, miksi et selviäisi elämän haasteista myös kotona.

Teet juuri sitä mitä haluat

Koska arkemme on usein hyvin aikataulutettua ja se saattaa pyöriä pitkälti myös muiden aikataulujen ympärillä, matkalla arvostamme vapautta aivan eri tavalla. Ja yksinmatkaillessa jos milloin olet vapaa tekemään mitä tahansa juuri silloin kun haluat. Voit yöpyä juuri sellaisessa paikassa kuin haluat, herätä aamulla silloin kun siltä tuntuu ja suunnitella päiväohjelman vain ja ainoastaan omien kiinnostuksen kohteidesi ympärille. Koko matkasta saattaakin saada hurjan paljon enemmän irti yksin matkalla ollessa, sillä ne asiat, joita arvostat ja haluat kokea ovat kätesi ulottuvilla.

Olen myös huomannut, että yksinmatkaillessa olet yllättäen myös rohkeampi kokeilemaan uusia asioita kuin tutussa seurassa. Ehkäpä kotona olet sohvahiirulainen, mutta matkalla sinusta paljastuukin hurjapää, joka nauttii extreme-lajeista kerran niitä kokeillessa.

Opit uusia puolia itsestäsi

Arjessa olemme usein tietynlaisia ja toistamme samoja tuttuja maneereitamme. Ehkä päähäsi on iskostettu, että olet tietynlainen – onpa se sitten ollut vaikka ex-poikaystäväsi, joka on nimittänyt sinua pelkuriksi tai työkaverisi, joka nalkuttaa, ettet osaa tehdä yhtään mitään tai ehkä vanhempasi kohtelevat sinua edelleenkin kuin pikkutyttöä vaikka olet jo vuosikaudet asunut omillasi. Harmillisesti pidemmän päälle alamme uskomaan näitä sanoja ja kuvittelemme olevamme juuri sellaisia kun pyörimme vain samoissa tutuissa kuvioissa samojen ihmisten seurassa. Yksin matkalla ollessa jo ensimmäisenä päivänä saatat nähdä itsesi aivan eri valossa, kun olet uudessa ympäristössä. Saat olla juuri sellainen kuin haluat, ja todennäköisesti huomaat itsestäsi aivan uudenlaisia puolia kuin arkielämässä. Liittyy se sitten itsevarmuuden kasvamiseen, omien hyvien puolien löytämiseen, ongelmien itsenäiseen ratkomiseen tai ahaa-elämykseen siitä, mitä haluatkaan elämässäsi tehdä, yksin matkaillessa opit takuulla uusia puolia itsestäsi.

Yksi kauneimpia kokemuksia yksinmatkaillessa onkin huomata niitä hyviä puolia itsestään, ja alkaa luottamaan itseensä enemmän. Se jos mikä on voimaannuttavaa ja antaa roppakaupalla energiaa vielä matkalta kotiin palatessakin.

Joten jos vielä aikailet, niin nyt jos koskaan on oikea hetki varata se ensimmäinen matka yksin maailmalle!❤ Jos jännittää, tässä vielä lukemista ja vertaistukea:

About Author

Suomen ensimmäinen kaikissa maailman maissa käynyt nainen. Seikkailumatkailija, palkittu matkailuvaikuttaja ja naisten soolomatkailun puolestapuhuja. Kirja Menolippu kaikkialle - yksinmatkaajan käsikirja nyt ulkona!

22 Comments

  • sari / matkallalahelletaikauas
    22.10.2017 at 18:50

    Olen nuorena matkustellut yksin mm lähdin kesätöihin (tosin naapurimaahan) yksin. Nyt monta vuotta naimisissa ollessani olen matkustanut ulkomaille yksin vain kerran. Se ei ollut paha. Vain illalla kun lähdin syömään tuli mieleen, että olisi kiva jos olisi joku kaveri matkassa. Mieheni ei niin hirveästi halua matkustaa ja itsellä hirveä hinku, joten myös yksin matkustaminen on mielessä ollut viime aikoina. Klikkasin jutun auki, koska ensimmäinen kuva taitaa olla Saharasta? Tuo ihana Sahara!

    Reply
    • Anna-Katri
      1.11.2017 at 18:14

      Jos yhtään lohduttaa, niin minulla oli kanssa alkuun hankaluuksia juurikin tuon yksin syömisen kanssa – baariin menosta puhumattakaan. Mutta niin vain matkat ovat tehneet tehtävänsä, ja enää ei niin jännitä. 🙂 Suosittelen ehdottomasti testailemaan yksinmatkailua uudelleenkin kun mahdollisuus on – miehen kanssa voi sitten tehdä toisenlaisia pariskuntamatkoja ja itse pääsee sitten reissaamaan juuri sinne minne haluaa, vaikka vain ihan viikonlopun irtiotolle.
      Ensimmäinen kuva on itseasiassa Namibiasta, Sossuvlein aavikoilta.

      Reply
  • Eveliina
    23.10.2017 at 00:14

    Kirjoitin itsekin samasta aiheesta hetki sitten. Yksin matkatessa oppii niin paljon uusia puolia itsestään ja samalla oppii luottamaan itseensä. Yksin ei yksinmatkaajakaan joudu juuri olemaan. Iso peukku yksin reissaamiselle!

    Reply
    • Anna-Katri
      1.11.2017 at 18:09

      Oodi siis yksinmatkailulle! 🙂 Täytyykin käydä lukaisemassa postauksesesi!

      Reply
  • Sofia
    23.10.2017 at 02:25

    Yksinmatkailu on asia, johon suhtaudun itse aika neutraalisti. Voin hyvin matkustaa yksin, ja välillä jopa kaipaisin “omaa aikaa”, mutta en myöskään pane pahakseni jos reissuseuraksi löytyy samanhenkinen kaveri. Tärkeintä on, että ajatusmaailma ja intressit natsaavat. Kovin erilaisen ihmisen kanssa en lähtisi reissuun. Kaikista paras ratkaisu tähän mennessä on ollut lähteä yksin kohteeseen, jossa asuu joku tuttu. Näin saan matkustaa yksin halutessani, tai sitten kierrellä kohdetta paikallisen kaverin kanssa. Harmi, että omassa ystäväpiirissä ei ole kovin montaa ulkomailla asuvaa! 😀

    Reply
    • Anna-Katri
      1.11.2017 at 18:09

      Parasta kyllä on jos ystävä asuu matkakohteessa, silloin pääsee aivan erilailla tutustumaan paikkaan. 🙂 Itse pidän yksinmatkailusta juurikin seikkailukohteissa, mutta esimerkiksi Euroopan kaupunkilomille kelpaa kyllä kaveritkin mukaan. Ja muutamilla kaukomatkoilla on onneksi valikoitunut mukaan samanhenkistä reissuseuraa, joiden tiedän arvostavan samanlaisia kokemuksia. 🙂

      Reply
  • Anne / Matkahetket
    23.10.2017 at 17:31

    Tosi hyvä postaus! Itse mieluummin matkustan seurassa, mutta varmasti noita juttuja kokisi enemmän yksin reissatessa. Ihania kuvia!

    Reply
    • Anna-Katri
      31.10.2017 at 20:19

      Jee, kiva jos postaus oli mieleinen. 🙂 Ja niinhän se on, että jokainen reissaa tavallaan – tärkeintä on että tykkää ja viihtyy. 🙂

      Reply
  • Anna | Muuttolintu.com
    24.10.2017 at 01:05

    Ihana postaus ja niin totta! Olin vastikään pitkästä aikaa yksin reissussa, ja etukäteen hiukan jännitti. Mutta ekan päivän jälkeen olin kuin kala vedessä, ja se vapaudentunne oli jotain ihan huikeeta. Muistui taas hyvin mieleen miksi tykkään yksin reissaamisesta! Tuo itsevarmuuden kasvaminen on myös ollut tärkeä juttu, sitä huomaa, että pärjää kyllä yksinkin missä vaan ja vielä ihan hyvin ja nauttien! Miehelle olen reissun jälkeen ilmoittanut ettei jäänyt viimeiseksi reissuksi, jonka teen yksin, vaikka kumppanin kanssa reissaamisessa on toki myös puolensa.

    Reply
    • Anna-Katri
      31.10.2017 at 20:18

      Luinkin mielenkiinnolla sun postauksia reissulta, kun reissasit yksin. Ja ihana kuulla, että oli huikea kokemus! Onneksi vaikka parisuhteessa onkin, voi aina silloin tällöin toteuttaa näitä omanlaisiakin reissuja, siinä oppii aina jotain uutta. <3

      Reply
  • Terhi | VAGABONDA
    24.10.2017 at 12:17

    Alkoi naurattaa tuo rinkka selässä vessakoppiin ahtautuminen. Se onkin yksi yksin matkustamisen harvoista miinuspuolista kun ei ole kaveria, joka vahtii tavaroita vessakäynnin ajan 😀
    Mä matkustin ensimmäistä kertaa yksin kymmenisen vuotta sitten kun tein parin kuukauden Vietnam-Borneo-Bali-rundin. Vietnamissa satoi koko sen 2 viikkoa ja sairastuin niin, että jouduin käymään lääkärissä. Mieli oli aika maassa ja mietin, että onko tässä yksin reissaamisessa sittenkään mitään järkeä. Tutussa KL:ssä mieli piristyi kun olin taas terve ja aurinko paistoi, Borneossa Kota Kinabalun huipulle kiivettyäni fiilis oli jo hyvin korkealla, ja Balilla tiesin, että yksin reissaaminen on niin mun juttu! Vaikka viimeiset kolme vuotta matkassa on ollut aivan paras reissukaveri, en siltikään ole luopunut yksin matkustamisesta kokonaan.
    Olen täysin samaa mieltä, että jokaisen kannattaisi kokeilla soolomatkailua edes kerran. Siihen voi jäädä koukkuun 🙂

    Reply
    • Anna-Katri
      31.10.2017 at 20:16

      Hahha, terveisin vain eräs tuota vessakoppiin ahtautumista kokeillut 😀 Ei onnistunut ja piti jättää rinkka kiltisti vessan ulkopuolelle.
      Ja tuo on kyllä omalla kohdallanikin totta, että kun on kipeänä yksin, ei mieli ole mitenkään hohdokas, mutta sitten kun siitä selviää, huomaa yksinmatkailun olevankin taas ihan jees.
      Ja haaveilen tuosta Kota Kinabalun huipulle kiipeämisestä – voin vain kuvitella mitkä fiilikset sinulla siellä huipulla ovat olleetkaan!

      Reply
  • Sannahof // Unelmamaja
    24.10.2017 at 18:17

    Lähden joulukuussa ensimmäistä kertaa reppureissaamaan yksin Aasiaan Balille. Indonesia ja Bali on ollut unelmakohteenani jo kymmenen vuoden ajan ja nyt vihdoin päätin toteuttaa unelmani, enkä jaksanut enää jäädä odottelemaan, jos joku lähtisi kaveriksi. Odotan juuri näitä liastaamiasi asioita matkaltani.

    Reply
    • Anna-Katri
      31.10.2017 at 20:13

      Mahtavaa, että olet tehnyt päätöksen lähteä yksin reissuun! Noiden samojen ajatusten keskellä itsekin aikoinani pyörin ja sitten päätin vain rohkaistua matkalle yksin. Ja sillä tiellä ollaan. 🙂 Ihanaa Balin reissua sinulle, se on täydellinen kohde yksinmatkaajalle, ja et varmastikaan tule siellä pitkään olemaan yksin. Kertoilehan reissun jälkeen millaista oli!

      Reply
  • Kati / Lähinnä Kauempana
    24.10.2017 at 19:54

    Melkein nolottaa kertoa, että tein ensimmäisen yksinmatkani vasta tänä keväänä, 38-vuotiaana. Mutta koskaan ei ole myöhäistä, eikö vaan!? Tätä ennen en oikein ollut edes ajatellut matkustavani yksin, mutta hektisen perhe-elämän ja ruuhkavuosien myötä tuli pakottava tarve päästä yksin reissuun.
    Matkustin niinkin eksoottiseen paikkaan, kuin Kööpenhaminaan. Mutta ai että, mä tykkäsin! Ja kohde oli just täydellinen ensimmäiseksi reissuksi yksin. Nyt mulla on vähän ajatuksena, että tekisin joka kevät jonkun viikonloppumatkan yksin. Niin, ja lähdenhän mä ensi kuussa yksin Tokioon, mutta perillä mulla on kaveri odottamassa. Hänen työssäkäynnin aikana saan hengailla yksin ja sitten iltaisin yhdessä. Aika kiva yhdistelmä!

    Reply
    • Anna-Katri
      31.10.2017 at 20:11

      Höpsis, mitä sitä noloilemaan! Ja tosiaan, koskaan ei ole liian myöhäistä. 🙂 Ja tuo tapasi ottaa omaa aikaa kaiken kiireen keskeltä kuulostaa todella hyvältä ajatukselta, sillä ihan jo pieni irtiotto matkan muodossa antaa ihan erilaisen mahdollisuuden rentoutumiselle, kun pääsee kotioloista hetkiseksi omaan rauhaan. Suosittelen ehdottomasti pitämään kiinni tuosta vuosittaisesta omasta lomasta.
      Ja oi, matka Tokioon tulee varmasti olemaan ihana! Sopivasti omaa aikaa ja myös laatuaikaa ystävän kanssa!

      Reply
  • Maarit
    24.10.2017 at 20:09

    Vitsi kun minä oon arka lähtemään yksin ulkomaille! Tavallaan ihan hassua, kun olen muuten sellainen yksin viihtyvä Nuuskamuikkunen, mutta tuntematon silti jännittää. Toisaalta tein aivan ensimmäisen matkani ulkomaille tavallaan yksin kun lähdin työharjoitteluun kolmeksi kuukaudeksi Englantiin. Toisaalta kyllä tiedän, että saattaisin viihtyä ihan loistavasti kun saisi mennä ihan omaan tahtiin ja mihin nenä milloinkin näyttää. Jonkin verran tietysti jarruttaa myös perheen asenteet yksin lähtemistä kohtaan. Mutta eiköhän se päivä vielä tule kun minäkin lähden ihan yksin! 😀

    Reply
    • Anna-Katri
      31.10.2017 at 20:08

      Niinhän se vähän on, että kaikki uusi jännittää alkuun, välillä vähän liikaakin. Mutta sitten kun kokeileekin tätä, niin huomaa jännittäneensä ihan turhaan. Suosittelen siis kokeilemaan, vaikkapa pienen viikonloppumatkan verran johonkin ennestään jo tuttuun paikkaan. 🙂

      Reply
  • Anu / Mielilandia
    25.10.2017 at 18:50

    Kiva postaus ja mainitsemasi pointit on ihan asiaa! Vaikka en itse kauheasti yksinmatkailusta tykkääkään, minusta on tosi hyvä ja ihan henkisestikin tärkeää, että olen uskaltanut matkustella myös itsekseni ja tiedän pärjääväni reissussa (ja missä tahansa) myös omillani. Siksi suosittelen reissua yksin kaikille muillekin edes kerran elämässä!

    Reply
    • Anna-Katri
      31.10.2017 at 20:04

      Juuri näin – ja oikeastaan missä asiassa tahansa on mielestäni tärkeää, että kokeilee edes kerran ennen kuin sanoo, ettei vain ole mun juttu. 🙂

      Reply
  • Tuttu aihe, rakas aihe! Sanon myös, että uudelleen ajankohtainen aihe. Viikon päästä suuntaan taas reissuun yksin, monen pariskuntamatkan jälkeen. Ei pelota enää, odotan kaikkea innolla. Tiedän myös, ettei yksin reissussa ollessa tarvitse olla yksin <3.

    Reply
    • Anna-Katri
      29.10.2017 at 21:19

      Yksinmatkailu on kyllä parasta kun siihen tottuu ja pääsee vauhtiin. Ekoilla kerroilla jännittää, mutta sen jälkeen tuntuu että vain taivas on rajana matkojen suunnittelulle. Ja ihanaa matkaa sinulle, haluan kuulla sitten viinilasin ääressä kaiken! ♥

      Reply

Leave a Reply